Haavan elämässä riittää uhkia. Halla voi tuhota kukinnot, hirvieläimet, jänikset ja myyrät saattavat popsia taimet suuhunsa, sienitaudit ja tuholaiset voivat iskeä.
– Aika usein myös ihmiset tuhoavat haapoja. Näin etenkin mäntytaimikoiden liepeillä puupelloilla. Mäntytaimikolle haapa on todellinen uhka. Haapa voi levittää männynversoruostetta. Sientauti aiheuttaa männyntaimiin kasvuhäiriötä, ja puuntuotto on kaiken kaikkiaan huonompi, kertoo Kalliola.
Keinot haapojen hävittämiseksi ovat Kalliolan mukaan olleet aiemmin aika rajuja, esimerkiksi lentoruiskutuksia.
– Muistan lapsena, kun metsäalueilla usein varoitettiin tehdyistä vesakontorjuntaruiskutuksista. Myrkytyslennoista on luovuttu, mutta taimikoita saatetaan edelleen myrkyttää esimerkiksi glyfosaatilla, ja silloin pitäisi olla varoitus siitä, ettei alueella saa marjastaa tai sienestää vuoden aikana, sanoo Kalliola.

Harvemmin varoituksia Kalliolan mukaan näkee. Suomessa glysofaatti on Turvallisuus- ja kemikaaliviraston mukaan yleisimmin myyty kasvinsuojeluaine. Glyfosaattia käytetään niin viljelysmailla, puutarhoissa, pelloilla, metsänviljelyssä kuin viljelemättömillä alueilla.

Viime vuosina on saatu uutta tietoa erilaisten kasvinsuojeluaineiden haitallisista vaikutuksista. Vuonna 2021 Helsingin Sanomat uutisoi suomalaistutkimuksen tuloksista, jotka yllättivät tutkijat. Glyfosaattia sisältävä rikkaruohomyrkky vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi pölyttäjiin jo pieninä annoksina. Pölyttäjähyönteisten muisti takkuili ja ne sekosivat.
– Usein, kun myrkkyjen vaikutuksia mitataan, niin tarkastellaan, kuinka paljon ne tappavat eliöitä. Vaikutukset voivat kuitenkin liittyä hyönteisten käyttäytymiseen. Esimerkiksi pölyttäjähyönteisissä vaikutukset ovat olleet kyllä surullisia, sanoo Kalliola.
Haavan monet seuralaislajit ovat spesialisteja ja erikoistuneet elämään tietyn lahovaiheen puulla, tietyllä korkeudella ja tiettyjen lajien kanssa
Bologi Iiris Kalliola.
Haavalta on löydetty yli tuhat seuralaislajia. Haavalla on biologi Iiris Kalliolan mukaan paljon tarjottavaa. Haavan runko ei ole hapan kuten monien muiden puiden rungot.
– Kun sadevesi valuu runkoa pitkin, niin päällyseliöt voivat ammentaa siitä hyvin ravinteita. Haavan kalkkipitoinen kuori houkuttaa kotiloita ja monia muita kuorellisia, selkärangattomia eliöitä nauttimaan sen antimista ja saamaan kuoriinsa lujiketta. Myös siirat syövät ja hajottavat haavan lehtiä. Linnut saavat välillisesti kalkkia munankuoriinsa syömällä kotiloita ja muita pieneliöitä, pohtii Kalliola.
Haapa on ekosysteemin avainlaji. Haapa ylläpitää elämää eläessään, lahotessaan ja jopa sammaloituneena maapuuna.
– Haavan monet seuralaislajit ovat spesialisteja ja erikoistuneet elämään tietyn lahovaiheen puulla, tietyllä korkeudella ja tiettyjen lajien kanssa. Systeemi on hyvin hienosyinen, kertoo biologi Iiris Kalliola.
Haavan puuaines on pehmeää, joten lintujen on siihen helppo kovertaa koloja.
Jos tikka kaivertaa kolon, niin sen jälkeen sinne voi mennä tiainen, kirjosieppo tai leppälintu. Lepakko voi mennä päiväpiiloon koloon. Myös helmipöllö viihtyy haavassa. Näätä voi puikahtaa vanhaan palokärjen koloon. Lintujen mukana ja niiden luomissa oloissa viihtyvät monet kovakuoriaiset ja muut pienemmät otukset, sanoo Kalliola.