Presidentti Vladimir Putinin aikakaudella maa on pyrkinyt saamaan takaisin suurvalta-aseman, joka Neuvostoliitolla oli.

Venäjä aktivoitui ulkopolitiikassa ja ryhtyi puuttumaan ”lähiulkomaiden” eli entisten Neuvostoliittoon kuuluneiden valtioiden asioihin.

Ensimmäinen osoitus aggressiivisesta voimapolitiikasta oli Georgian sota vuonna 2008, jota ennen Georgia haaveili Nato-jäsenyydestä. Lopulta Venäjä hyökkäsi maahan ja miehitti Georgiasta muutaman päivän sotimisen jälkeen alueita, joita se edelleen kontrolloi.

 Venäjä tuki Syyrian sisällissodassa diktaattori al-Assadia ja oli näin sodassa toisella puolella kuin Yhdysvallat.

Venäjä valloitti Krimin niemimaan Ukrainalta vuonna 2014. Ukrainan korruptoitunut presidentti oli juuri ajettu maanpakoon. Ukrainan venäläismieliset itäosat nousivat Kiovan hallitusta vastaan, ja Venäjä käytti tilannetta hyväkseen.
Taustalla vaikutti Venäjän halu pitää Ukraina omassa lähipiirissään, sillä Ukraina oli pyrkinyt lähentymään EU:ta.

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022. Venäjän propagandassa maa lähti puhdistamaan Ukrainaa ”natseista” ja suojelemaan Venäjää Natolta, joka uhkaa sitä. Lisäksi Putin on puheissaan viitannut Venäjän vanhoihin historiallisiin alueisiin, pitänyt Ukrainaa osana Venäjää ja kyseenalaistanut sen oikeuden itsenäisyyteen. Väitteet eivät kuitenkaan ole todenmukaisia.

Ukrainan sota on aiheuttanut Venäjälle niin suurta vahinkoa, että siihen ryhtyminen näyttää lännestä käsin järjettömältä. Putinin todelliset motiivit hyökkäyssotaan eivät ole täysin selvillä.