18. Kaupungin rakenne, kasvu ja maassamuutto

Luvun sisällys

18.1 Kaupungistuminen on globaali ilmiö

18.2 Suomi kaupungistuu
18.3 Kun maaseutu autioituu ja kaupungit paisuvat
18.4 Kaupungissa on erilaisia alueita

18.5 Keskus ja sen vaikutusalue ovat tiiviissä yhteistyössä
18.6 Suomen valtakunnalliset keskukset

18.7 Esimerkki kaupungin erikoistehtävästä: Kuvagalleria Naantalista, joka vetää puoleensa turisteja

18.8 Yksin maalta kaupunkiin

18.1 Kaupungistuminen on globaali ilmiö

Maailman väkiluku on kohonnut yli seitsemän miljardin, ja yhä useampi maailman ihmisistä asuu kaupungeissa. Nykyarvio maailman kaupunkilaisten määrästä on jo lähes neljä miljardia. Varsinkin Afrikan ja Aasian valtioissa kaupungistuminen on nykyään voimakasta, kun yhä useammat lähtevät paremman elintason toivossa kaupunkeihin työnhakuun. Valitettavan usein moni heistä kuitenkin päätyy asumaan suurkaupunkien slummialueille.

Kaupunkien kasvu sai alkusysäyksen 1700-luvun loppupuolen teollistumiskehityksestä Euroopassa. Yhä useampi siirtyi kaupunkeihin teollisuuden luomiin työpaikkoihin. Kaupunkeihin muuttaneet ihmiset tarvitsivat myös palveluita, joten palveluelinkeinoihin tarvittiin lisää ihmisiä maaseudulta.

Kaupungit alkoivat kasvaa. Myös ajan kuluessa olosuhteet kaupungeissa muuttuivat paremmiksi, kun rakentamista alettiin säädellä tehokkaammin ja terveydenhoitojärjestelmiä kehitettiin. Kaupungistuminen on tapahtunut eri puolilla maailmaa hieman eri tahdissa ja maailmanlaajuiseksi ilmiöksi se yleistyi vasta 1900-luvun loppupuolella.




Megalopolit

Miljoonakaupungit eli metropolit voivat kasvaa yhteen suuriksi megalopoleiksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain itärannikon Boshwash on tällainen massiivinen kaupunkiketju, jonka asukasmäärä on noussut kymmeniin miljooniin.

Lontoon, Pariisin, Moskovan ja Ruhrin alueet ovat suurimmat väestökeskittymät Euroopassa. Suomen väkirikkain alue on pääkaupunkiseutu, johon kuuluu neljä kaupunkia: Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa. Tällä alueella asuu yli miljoona asukasta. Laajemmalla Helsingin metropolialueella (Helsingin seutu) asuu noin 1,5 miljoonaa ihmistä.

18.2 Suomi kaupungistuu

Koko Suomi lienee asutettu kokonaan vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, mutta ensimmäiset kaupungit syntyivät jo ennen sitä liikenteellisesti ja puolustuksellisesti merkittäviin paikkoihin. Lisäksi vilkas kaupankäynti varsinkin meriteitse kasvatti rannikollemme syntyneitä kauppapaikkoja, joista alkoi pikku hiljaa kasvaa suurempia keskuksia ja lopulta kaupunkeja. Sellaiset rannikkokaupungit, kuten Turku, Ulvila, Porvoo, Rauma, Viipuri, Naantali, Raasepori, Helsinki ja Pori olivat jo olemassa 1500-luvulla.


Turku on Suomen vanhimpia kaupunkeja.

Myöhemmin kaupunkeja syntyi suurien ja merkittävien teollisuuslaitosten ympärille ja rautateiden sekä teiden risteyskohtiin. Esimerkiksi Jyväskylä ja Lahti ovat syntyneet vesi- ja tieliikenteen solmukohtiin.

Tuskin Riihimäestäkään olisi kasvanut nykyisen kaltaista keskusta ilman keskeistä sijaintia rautateiden risteyksessä. Tampere puolestaan on syntynyt Tammerkosken rannalle koskivoiman ääreen ja sen naapuri Valkeakoski vahvan paperiteollisuuden ympärille.


Valkeakosken kehittymisen ja kasvun takana on paperiteollisuus. Koskelle perustettiin 1870-luvulla Myllysaaren paperitehdas. Nykyään paperiteollisuuden perinteitä jatketaan Tervasaaressa.

Suomessa kaupungistuminen alkoi verrattain myöhään moniin muihin läntisen Euroopan maihin verrattuna. Vasta 1960-luvulla suomalainen yhteiskunta alkoi muuttua maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta yhä kaupunkimaisempaan suuntaan. Maatalous koneistui ja ihmisiä muutti yhä enemmän teollisuuden työpaikkojen perässä kaupunkeihin. Moni suomalainen löysi työpaikan tehtaasta ja asunpaikkansa suurkaupunkien lähiöistä. Myöhemmin kaupungistumisen edetessä teollisuuden palveluksessa olevien ihmisten määrä laski ja uusia työpaikkoja syntyi varsinkin palvelualoille.


Helsinki on Suomen suurin kaupunki.

Muita syitä muuttoon olivat lisäksi paremmat opiskelumahdollisuudet kaupungissa sekä keskusten monipuolisemmat palvelut. Myös kaupunkimainen elämänmeno kiehtoi maalta muuttaneita. Suomen merkittävin sisäinen muuttoaalto saikin alkunsa juuri maaseudulta kohti etelän suuria kaupunkeja. Pohjois- ja Itä-Suomesta väestöä siirtyi etelän suuriin kasvukeskuksiin, joiden väkimäärä alkoi kasvaa merkittävästi.

Nettomuutto vuonna 2014: suurimmat muuttovoitto ja -tappiomaakunnat
MaakuntaMuuttajia
Uusimaa 4 802
Pirkanmaa 1 759
Varsinais-Suomi 436
Pohjois-Pohjanmaa -825
Lappi -875
Kymenlaakso -1 008

Maassamuutto on jo pitkään kohdistunut Etelä-Suomen suurimpiin kaupunkeihin ja niiden lähialueille. Kuntien välisiä muuttoja tehtiin vuonna 2015 yli 280 000 kappaletta. Tärkeimpiä syitä näihin kunnan rajat ylittäviin muuttoihin ovat työpaikan vaihto sekä opiskelu, mutta myös uusien asuinalueiden rakentaminen vetää muuttajia toiseen kuntaan.

Monet suomalaiset haluavat siirtyä keskustan vilinästä rauhallisemmille asuinalueille hieman kauemmas kaupungista. Näiden uusien asuinalueiden saavutettavuus on kuitenkin yleensä hyvä johtuen toimivista liikenneyhteyksistä. Etelän suuret kaupungit saavat myös paljon uusia asukkaita maahanmuuttajista. Sellaiset kaupungit, kuten Helsinki, Tampere, Turku sekä Oulu, ovat selkeästi kasvattaneet asukasmääräänsä viime vuosikymmeninä. Vuonna 2015 Suomessa oli yhdeksän yli 100 000 asukkaan kuntaa. Näiden kaupunkien alueella asui 2,1 miljoonaa ihmistä eli noin 38 prosenttia koko maamme väestöstä.

Luettelo Suomen kaupungeista



Suljettu kyläkauppa kertoo asukkaiden vähenemisestä. Karstula.

18.3 Kun maaseutu autioituu ja kaupungit paisuvat

Voimakas maassamuutto on vaikuttanut muuttotappioalueiden syntymiseen. Näitä alueita löytyy erityisesti Suomen itä- ja pohjoisosista. Esimerkiksi viimeisten viidentoista vuoden aikana Kainuun maakunnassa väkimäärä väheni yli 12 %.

Muuttotappioalueille on tyypillistä, että nuoren työikäisen väestön hakeutuessa muualle työn perässä kunnan väestön ikärakenne muuttuu vanhemmaksi. Näissä kunnissa tehdään vähän lapsia, koska lisääntymisikäisten aikuisten määrä on voimakkaan muuton vuoksi vähäinen.

Joissakin kunnissa on jouduttu lakkauttamaan kouluja ja päiväkoteja, koska lasten määrä kunnassa on vähentynyt alhaisen syntyvyyden takia. Lisäksi näin on saatu myös säästöjä aikaiseksi. Muuttotappiokuntien verotulojen määrä näet laskee myös samalla, kun veronmaksajia siirtyy suurempiin keskuksiin. Näin kunta voi joutua supistamaan palvelujaan.

Tälläkin hetkellä monissa Suomen kunnissa pohditaan säästötoimenpiteitä, joilla kunnan talous saadaan tasapainoon. Monien syrjäisten taajamien palvelut ovat heikentyneet, koska muuttoliikkeen myötä myös ostovoima kunnan sisällä on laskenut.

Erityisesti kauppoja sekä posteja on lakkautettu ja virastoja siirretty suurempiin taajamiin. Tällöin haja-asutusalueilla elävien ikääntyneiden ihmisten liikkuminen palveluiden luo vaikeutuu entisestään. Jonkin verran tilannetta helpottavat kyläraiteille kesäisin ilmaantuvat lomalaiset, jotka mökeille mennessään piipahtavat kaupoilla ja näin edesauttavat palveluiden pysyvyyttä ja kyläkauppojen hengissä selviämistä.

Autioituvat syrjäiset maaseutualueet eivät ole ainoita, joiden väestö vähenee. Suomessa on sellaisia pikkukaupunkeja, joiden väestön määrä on pienentynyt aivan viime vuosina työpaikkojen vähenemisen myötä.

Muuttovoittoalueita Suomessa ovat suuret etelän kaupungit ja niiden lähikunnat, joilla on tarjota paljon työpaikkoja ja koulutusmahdollisuuksia. Toisaalta ihmisten ahtautuminen suuriin kaupunkeihin lisää liikennevirtoja ja saastumista. Myös asuntojen hinnat voivat nousta pilviin kysynnän lisääntyessä.

Osa kaupunkiin muuttaneista voi joutua kohtaamaan moninaisia sosiaalisia ongelmia eläessään erilaisessa ympäristössä kuin aikaisemmin. Perhe ja ystävät jäivät ehkä toiselle paikkakunnalle ja ympärillä on vain vieraita ihmisiä. Toisaalta kaupungeissa on usein paremmat ja kattavammat terveydenhuoltojärjestelmät sekä sosiaalipalvelut.

Suomen yhdeksän suurimman kaupungin väkimäärä on lisääntynyt vuosien 2000–2016 välisenä aikana noin 16 %. Suurten kaupunkien lähikunnat ovat myös saaneet osansa kasvusta. Esimerkiksi Oulun lähikunta Liminka on kasvattanut samalla ajanjaksolla väkimääräänsä yli 70 prosenttia.

Oheisessa kartassa on kuvattu ennustettua väkimäärän muutosta vuoteen 2030 mennessä. Tummansinisissä alueissa väkiluvun kasvun ennustetaan olevan yli 10 %. Punaisella viivalla rajatut alueet ovat kasvualueita, joiden väkiluku on n. 80 % valtion väkimäärästä. 

Kartta osoittaa, että Pohjoismaissa väestönmäärä lisääntyy vain muutamilla alueilla.

18.4 Kaupungissa on erilaisia alueita

Nykyään suurten kaupunkien perusrakenne on kaikkialla maailmassa hyvin samantyyppinen. Kuitenkin jokaisella kaupungilla on omat erityispiirteensä, joiden takana voi olla esimerkiksi historiallisia ja luonnonmaantieteellisiä tekijöitä. Kaupungeissa eri toiminnot, kuten asuminen ja teollisuus ovat keskittyneet omille alueilleen.

Kaupungin ytimenä toimii korkeiden kerrostalojen liikekeskusta, johon johtavat hyvät liikenneyhteydet ympäröiviltä alueilta. Liikekeskuksen saavutettavuus on siis hyvä ja sinne ovat hakeutuneet sellaiset palvelut, joille suuret asiakasvirrat ovat tärkeitä. Tällaisia liikkeitä ovat esimerkiksi ravintolat, pankit, hotellit, virastot ja tavaratalot. Ne ovat valmiita maksamaan kovia vuokria hyvästä sijainnistaan. Liikekeskustassa on vähän asuntoja, koska asuminen ei pysty kilpailemaan maan korkean hinnan vuoksi kilpailukykyisemmän liiketoiminnan kanssa.

Keskustan suuret kauppakeskukset vetävät ihmisiä kauempaakin ostoksille pieniin puoteihin ja erikoisliikkeisiin. Monissa kaupungeissa on keskustojen viihtyisyyttä pyritty parantamaan rajoittamalla autoilua ja rakentamalla kävelykatuja.

Maan hinta laskee siirryttäessä kauemmas keskustasta, joten rakennukset madaltuvat ja tonttien koot kasvavat kaupungin reuna-alueilla. Keskustan korkeat kerrostalot vaihtuvat viihtyisämpiin omakotitaloalueisiin, joissa asutaan väljemmin kuin keskustassa. Hyvien liikenneyhteyksien varrelle rakennetaan suuria ostoskeskuksia, joihin tullaan hyvinkin kaukaa omalla autolla. Isoissa automarketeissa käy paljon asiakkaita, koska tuotteiden hinnat ovat alhaisempia ja tuotevalikoima suurempi kuin lähikaupoissa. Näin lähikaupat kuolevat asiakaskadon vuoksi. Tällaiset suuret marketit lisäävät yksityisautoilua ja osaltaan vaikuttavat siis ympäristön saastumiseen.


Turkulainen lähiö lähellä kaupungin keskustaa.

Suomessa alettiin rakentaa 1960-luvulla asuntoja kasvavalle kaupunkiväestölle hieman kauemmas keskustasta. Näihin lähiöihin rakennettiin korkeita kerrostaloja, kouluja, kauppoja ja muita peruspalveluita. Lähiöiden ja esikaupunkien leviämistä edesauttoi elementtirakentaminen, jonka avulla pystytettiin nopeasti korkeita taloja. Lisäksi autojen määrän nopea kasvu ja teiden rakentaminen helpottivat liikkumista lähiöistä työpaikoille ja keskustaan. Nykyään kaupungit kasvavat yhä kauemmas syntysijoiltaan muodostaen naapurikuntien kanssa yhtenäisiä kaupunkialueita, joiden sisällä yhteisen tehokkaan joukkoliikenteen järjestäminen on järkevää.

Usein varsinkin suurkaupungeissa samaa etnistä tai uskonnollista ryhmää edustavat ihmiset hakeutuvat asumaan samoille alueille. Tätä kutsutaan alueelliseksi eriytymiseksi eli segregaatioksi. Näin ovat syntyneet esimerkiksi New Yorkin kiinalaiskorttelit tai Rio de Janeiron favelat, joissa köyhä väestönosa asuu omana ryhmänään kauempana keskustasta. Suomessa pyritään välttämään tämän suuntaista kehitystä aluesuunnittelun keinoin. Eritasoisella kaavoituksella pyritään ohjaamaan rakentamista niin, että samoille asuinalueille rakennetaan sekä halvempia että kalliimpia omistusasuntoja ja vuokra-asuntoja.

Useissa vanhoissa teollisuuskaupungeissa teollisuus sijoittui alun perin kaupungin keskustaan vesistöjen varsille. Joet ja järvet toimivat kuljetusreitteinä ja koskista saatiin energiaa teollisuuden tarpeisiin. Sittemmin teollisuus on siirtynyt kauemmas ahtaista ja ruuhkaisista keskustoista kaupungin laitamille, jossa on tilaa laajeta ja liikenneyhteydet ovat toimivat. Lisäksi tonttimaan hinta kauempana keskustasta on alhaisempi. Tämän muuton seurauksena on monen kaupungin keskustoihin jäänyt tyhjiä teollisuusrakennuksia, joista osa on purettu ja tilalle rakennettu uusia kerrostaloja sekä liikehuoneistoja. Nykyään monessa kaupungissa keskustoja pyritään elävöittämään ja saamaan ihmiset palaamaan keskustaan asumaan. Osa vanhoista tehdasrakennuksista on säästetty ja kunnostettu asumis- ja toimistokäyttöön.

Viheralueilla on suuri merkitys kaupunkilaisten viihtyvyyteen ja kaupunkikuvaan. Hoidetuissa puistoissa voi levähtää kauniina kesäpäivänä, ulkoiluttaa koiraa, lukea penkillä kirjaa tai jutella ystävän kanssa. Suurkaupunkien puistoissa näkee usein myös lenkkeilijöitä, jalkapallotaitureita, frisbeen heittäjiä ja monia muita harrastajia. Leikkipuistot ovat hyvin suosittuja lapsiperheiden keskuudessa etenkin arki-iltoina ja viikonloppuisin. Uimapaikat ovat kuumina kesäpäivinä täynnä auringonpalvojia ja uimareita. Lisäksi viheralueet torjuvat tehokkaasti kaupunkien melusaastetta sekä vähentävät ilmansaasteita.


Puisto Tampereella.

Varsinkin suurkaupunkien liikenne voi olla välillä hyvin kaoottista ja ruuhkaista. Valtava määrä autoja matelee jonoissa työpaikkaliikenteen ollessa aamulla ja iltapäivällä vilkkaimmillaan. Välttääkseen ruuhkia osa asukkaista käyttää oman auton sijaan metroa, raitiovaunua tai linja-autoa. Joukkoliikenteestä on pyritty tekemään kaupungeissa yhä joustavampaa ottamalla käyttöön joukkoliikennekaistoja sekä busseille valo-ohjauksen ohittavia kaistoja. Lisäksi joukkoliikenteelle on annettu erilaisia liikennevaloetuuksia.

Kaupunkien liikennealueisiin kuuluvat katu- ja raideverkkojen lisäksi myös paikoitusalueet, rautatie- ja linja-auto-asemat, satamat sekä lentokentät. Liikenneyhteyksiä ovat tavallaan myös sähkön ja informaation siirto kaapeleita pitkin sekä energian ja veden siirto putkistoja pitkin. Kaupungin alla risteilee valtava putkien muodostama kuljetusjärjestelmä, jossa liikutellaan esimerkiksi sade- ja likavesiä sekä talouksiin tuotavaa puhdasta vettä.


Helsingin rakennetta. © Tanhu/Shutterstock.com

18.5 Keskus ja sen vaikutusalue ovat tiiviissä yhteistyössä

Suomessa on hyvin erikokoisia keskuksia, mutta kaikilla niillä on kuitenkin ympärillään oma vaikutusalueensa. Vaikutusalueen laajuus riippuu pääasiassa keskuksen koosta ja sen palveluvarustuksesta.

Helsingin vaikutusalue on tietenkin paljon suurempi kuin esimerkiksi Kuhmon. Suurella keskuksella on tarjottavanaan enemmän erilaisia palveluja ja näin siellä vieraillaan kauempaakin. Suuren keskuksen vaikutusalueen sisällä voi olla useampia pieniä keskuksia ja niiden vaikutusalueita.

Vaikutusalueen asukkaat käyttävät keskuksen palveluita, kuten virastoja, kauppoja, ravintoloita, kouluja ja lääkäripalveluita. Vaikutusalueelta käydään myös paljon töissä keskuksessa, mikä näkyy aamun ja illan työmatkaliikenteenä. Vaikutusalue tarjoaa keskukselle työvoiman lisäksi raaka-aineita, energiaa ja elintarvikkeita.

Korkeamman tason keskuksia, missä palveluvarustus on suuri, on vähemmän kuin alemman tason keskuksia, joista saattaa löytyä vain ehkä kauppa, ala-aste ja huoltoasema.

Esimerkiksi kyläkeskuksia on huomattavasti enemmän kuin valtakunnanosankeskuksia.

Valtakunnanosakeskuksia ovat pääkaupunkikeskus Helsingin lisäksi maassamme vain neljä: Turku, Tampere, Oulu ja Kuopio.


Tampere on valtakunnanosakeskus.

18.7 Termejä

Kaupungistumisella tarkoitetaan sitä, että yhä useampi ihminen suhteessa koko valtion väestöön muuttaa asumaan kaupunkeihin. Kaupungistumiseen liittyy myös elinkeinorakenteen muutos, jossa yhä suurempi osa maan asukkaista työskentelee maatalouden sijasta teollisuuden ja palveluiden parissa.

Myös maankäyttö muuttuu, kun ihminen rakentaa yhä enemmän teitä, asuntoja ja muita rakennuksia uusille alueille. Ihmisten elintavatkin muuttuvat kaupunkimaisemmiksi, mikä ilmenee usein kaupungin kaduilla erilaisena kaupunkikulttuurin muotoina ja lisääntyvänä kiireenä. Varsinkin suurkaupunkien kaupunkikuvassa voi nähdä monenkirjavaa nuorisomuotia sekoittuneena liikemiesten hienoihin pukuihin. Kadun kulmassa saattaa paikallinen trubaduuri esittämää ikivihreitä toiveissaan saada eteensä levitetylle matolle muutaman rovon seuraavaa ateriaa varten.

Sellaista rakennustihentymää, jossa asuu vähintään 200 asukasta ja rakennusten välinen etäisyys ei ylitä 200 metriä, kutsutaan Suomessa taajamaksi. Taajama voi ulottua useamman kunnan alueelle.

Esimerkiksi Helsingin keskustaajama ulottuu 11 kunnan alueelle muodostaen 1,2 miljoonan asukkaan kokonaisuuden. Kunnan alueella voi olla useita taajamia tai niitä ei välttämättä ole lainkaan. Joskus kunnassa on vain yksi taajama ja muu alue on haja-asutusaluetta.

Suomen suurin taajama-aste oli vuonna 2015 Helsingin ja Kauniaisten kaupungeilla, joiden prosenttiluku nousi sataan eli kaikki kuntalaiset asuivat taajamassa. Lisäksi tuona samana vuonna Suomessa oli 10 kuntaa, joissa ei ollut lainkaan taajamaa. Näitä löytyi erityisesti Ahvenanmaan pienistä kunnista, joissa asutus on harvaa. Suomalaisista noin 85 % asuu taajamissa.

Suomi on yksi harvaanasutuimmista valtioista Euroopassa. Maamme väentiheys on 18,1 asukasta maaneliökilometrillä. Väentiheys tosin vaihtelee paljon eri osissa Suomea.

Esimerkiksi Savukoskella ja Utsjoella on väentiheys niinkin alhainen kuin 0,2 asukasta maaneliökilometrillä, kun taas Kauniaisissa väestöä asuu 1610 asukasta maaneliökilometrillä.

Keskimäärin suomalaiset asuvat kuitenkin melko väljästi, vaikka kasvukeskukset kasvattavatkin omaa väkimääräänsä ja väentiheys nousee siellä vuosi vuodelta.