Maailman väkiluku on kohonnut yli seitsemän miljardin, ja yhä useampi maailman ihmisistä asuu kaupungeissa. Nykyarvio maailman kaupunkilaisten määrästä on jo lähes neljä miljardia. Varsinkin Afrikan ja Aasian valtioissa kaupungistuminen on nykyään voimakasta, kun yhä useammat lähtevät paremman elintason toivossa kaupunkeihin työnhakuun. Valitettavan usein moni heistä kuitenkin päätyy asumaan suurkaupunkien slummialueille.

Kaupunkien kasvu sai alkusysäyksen 1700-luvun loppupuolen teollistumiskehityksestä Euroopassa. Yhä useampi siirtyi kaupunkeihin teollisuuden luomiin työpaikkoihin. Kaupunkeihin muuttaneet ihmiset tarvitsivat myös palveluita, joten palveluelinkeinoihin tarvittiin lisää ihmisiä maaseudulta.

Kaupungit alkoivat kasvaa. Myös ajan kuluessa olosuhteet kaupungeissa muuttuivat paremmiksi, kun rakentamista alettiin säädellä tehokkaammin ja terveydenhoitojärjestelmiä kehitettiin. Kaupungistuminen on tapahtunut eri puolilla maailmaa hieman eri tahdissa ja maailmanlaajuiseksi ilmiöksi se yleistyi vasta 1900-luvun loppupuolella.



Megalopolit

Miljoonakaupungit eli metropolit voivat kasvaa yhteen suuriksi megalopoleiksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain itärannikon Boshwash on tällainen massiivinen kaupunkiketju, jonka asukasmäärä on noussut kymmeniin miljooniin.

Lontoon, Pariisin, Moskovan ja Ruhrin alueet ovat suurimmat väestökeskittymät Euroopassa. Suomen väkirikkain alue on pääkaupunkiseutu, johon kuuluu neljä kaupunkia: Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa. Tällä alueella asuu yli miljoona asukasta. Laajemmalla Helsingin metropolialueella (Helsingin seutu) asuu noin 1,5 miljoonaa ihmistä.