Animaatioelokuva on hauska ja oppilaita motivoiva tapa harjoitella juonellista kerrontaa ja välittää tietoa isommalle yleisölle. Kerholaiset innostuivat animaatioiden tekemisestä. Kukaan kerholaisista (eikä opettajakaan) ollut aiemmin tehnyt animaatioelokuvaa eikä käyttänyt Stop Motion -ohjelmaa. Näyttelijöinä elokuvissa toimivat tuunatut Lego-hahmot, jotka esiintyivät koulutiloista otettujen valokuvien tai piirrettyjen taustojen edessä. Rekvisiittaa elokuviin rakennettiin pääasiassa legoista. Jokainen ryhmä suunnitteli elokuvan juonen itsenäisesti yhden annetun Sitoumus 2050 -tavoitteen pohjalta. Valtava lego-laatikko erilaisine hahmoineen houkutteli oppilaat nopeasti juonen kehittelyyn. Kuvaus saatiin alkamaan nopeasti, kun juonen kehittely ei vienyt oppilailta aikaa. Lego-ukoilla esittäminen tuntui olevan oppilaille ikään kuin lego-hahmoilla leikkimistä ja legoilla rakentamista. Kun elokuvarooleissa ovat Lego-ukot, aremmatkin oppilaat uskaltautuvat elokuvan tekemiseen. Animaatioelokuvassa kaikille myös löytyi helposti jokin tehtävä, jossa voi kokea olevansa taitava (esim. juonen kehittely, rekvisiitan ja taustan valmistaminen, äänten ja puheen tuottaminen, editointi, tekstien kirjoitus). Stop Motion -ohjelmassa oppilaiden oli mahdollista nähdä välittömästi työnsä tulokset ja tarvittaessa poistaa jo kuvattuja osia. Kun editointi on mahdollista jo kuvauksen aikana, oppilaat voivat nähdä heti työnsä lopputuloksen, mikä on palkitsevaa.

Haastavinta oppilaille oli Lego-hahmojen liikuttelu siten, että ne liikkuivat kuvissa vain pienen liikkeen kerrallaan. Lopullisisissa animaatioelokuvissa liike onkin vielä melko hyppivää, koska en ennättänyt ohjaamaan ryhmiä tarpeeksi monien peräkkäisten kuvien ottamisessa. Stop Motion -ohjelman käytön oppilaat omaksuivat todella nopeasti. Kun ohjelman käyttö ja animaatioelokuvan periaate on tullut opettajalle ja oppilaille tutuksi, voidaan jatkossa paneutua paremmin mm. hahmojen liikkeisiin ja juonen kehittelyyn. Harmillista on, että elokuvanteko-ohjelmien hauskat lisätoiminnot ovat usein maksullisia eikä niitä ole koululla mahdollisuutta hankkia. Ongelmallista oli myös elokuvien tekeminen aamukerhossa. Koska kerhoon osallistuminen on vapaaehtoista eivätkä kaikki oppilaat päässeet kouluun molempina kerhopäivinä kerhon alkamisaikaan eli puoli yhdeksäksi, oli ryhmistä usein joku oppilas pois, mikä viivästytti elokuvien valmistumista. Jouduinkin siksi yhdistämään ryhmiä joustavasti kesken työskentelyn, jotta elokuvat saatiin valmiiksi.