Elias Lönnrot: Kalevala (1835)

Lönnrot (1802-1884) oli monilahjakkuus, jolla on ansioita niin lääketieteen, kasvitieteen, kielitieteen kuin myös kirjallisuuden saralla.
Lönnrotin merkittävin saavutus on kansalliseepos Kalevala, jonka hän kokosi 11 laajan tutkimusmatkansa aineistosta.
Lönnrot keräsi Kalevalaan kansanrunoutta, kansanperinteitä ja tietoja suomen kielestä haastattelemalla ihmisiä.
Lönnrot kulki pääasiallisesti jalan tai hiihtäen yli tuhat kilometriä vuodessa tutkimusmatkoillaan.
Lönnrotia kutsutaan suomen kirjakielen toiseksi isäksi Mikal Agricolan ohella hänen mittavan uudissanojen kehittäjän työnsä vuoksi.

Kalevala (1935)
- Kansalliseepos Kalevala perustuu kansanrunoille, joiden pohjalta Lönnrot kirjoitti juonellisen kertomuksen.
- Kalevala on runomuotoinen tarina, jossa yksittäinen säe (runon rivi) on kahdeksan tavun mittainen ja jossa säkeen sanat noudattavat useimmiten alkusointua eli alkavat samalla äänteellä.

Va/ka / van/ha / Väi/nä/möi/nen
tie/tä/jä / i/än/i/kui/nen = kalevalamitta

Kalevala kertoo myyttisestä maailmasta, jossa Väinämöisen hallitsema Kalevala ja Louhen hallitseva Pohjola taistelevat maan rikkautta ja vaurautta tuottavasta ihmekoneesta Sammosta.
Kalevalan keskeisiä hahmoja ovat Louhen ja Väinämöisen ohella
- Joukahainen, joka häviää kilpalaulannan Väinämöiselle ja tarjoaa siskoaan Ainoa maksuksi hengestään
- Aino, joka mieluummin hukuttautuu kuin menee vanhalle miehelle vaimoksi
- Pohjan neito, Louhen tytär, jota Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen kosiskelevat
- Ilmarinen, joka takoo Sammon hinnaksi Pohjan neidosta
- Lemminkäinen, joka menettää henkensä kosiomatkallaan ja jonka äiti haravoi Tuonelan joesta ja kokoaa entiselleen
- Kullervo, onneton ja kaltoin kohdeltu orja, joka elää väkivaltaisen elämän ja kokee väkivaltaisen kuoleman