Alexis Stenvall oli köyhän kyläräätälin poika Nurmijärveltä, joka koulussa oppimansa ruotsin kielen ansiosta pystyi perehtymään eurooppalaiseen kirjallisuuteen, kuten Shakespeariin.
Hän suomensi nimensä Aleksis Kiveksi suomalaisuusaatteen innoittamana tutustuttuaan häntä tukeneisiin Runebergiin, Snellmaniin ja Lönnrotiin.
Kivi kärsi elämänsä aikana pilkkaa suomenkielisen taustansa ja suomeksi kirjoittamisen vuoksi. Häntä ei arvostettu elinaikanaan, eivätkä myöskään köyhyys, velat, alkoholin liikakäyttö ja mielenterveysongelmat helpottaneet Kiven asemaa.
Kiven elämä jäi lyhyeksi ja hän kuoli 38-vuotiaana keuhkokuumeeseen.
Kivi kirjoitti lukuisia näytelmiä (esim. Kullervo ja Nummisuutarit) ja kaksi runokokoelmaa.
Kiven pääteos on ensimmäinen suomenkielinen romaani Seitsemän veljestä (1870), joka sai ilmestyessään murskakritiikin.
Syynä torjuvaan vastaanottoon oli romantiikan ajan ihannoivan suomalaista talonpoikaa ihannoivan kuvan romuttaminen. Seitsemän veljestä eivät olleet ahkeria, isänmaallisia ja jaloja vaan laiskoja, tappelevia ja juopottelivia hulttioita.
Juhanin, Tuomaksen, Aapon, Simeonin, Timon, Laurin ja Eeron vallaton ja vastuuton elämä hankaloituu, kun he saavuttavat avioitumisiän ja naimalupaa ei tule, jollei ole osoittaa lukutaitoa.
Lukutaidon hankkiminen osoittautuu niin hankalaksi, että veljekset pakenevat mieluummin keskelle korpea ja päättävät elää ulkona yhteisöstä.
Selviäminen korvessa vaatii kuitenkin kovaa työtä ja vastuunottoa, joita yhteisö arvostaa, ja kymmenen vuoden pakoilun jälkeen veljekset ovat kypsiä myös lukutaidon hankkimaan.
He saavuttavat yhteisössään arvostetun aseman ja kaikki muut paitsi Simeoni myös avioliiton sataman.
