• 1980-luvulla Suomi siirtyi teollisesta yhteiskunnasta jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi, jossa ensisijaisesti tuotettiin palveluja tavaroiden sijaan.
• Samanaikaisesti taiteessa siirryttiin modernismista postmodernistiseen kauteen.
• Postmodernistit ajattelivat ihmisen ajattelun, havaintojen ja tunteiden olevan kielen muokkaamia. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä täytyy olla kyky kielellistää esim. tunteet, jotta pystymme havaitsemaan ja hallitsemaan niitä.
• Postmodenismi tyylilajina:
  • Kirjallisuuden tyylejä ja lajeja sekoitettiin estottomasti.
  • Tarinoissa erilaiset maailmat ja yksilön kokemukset kohtaavat ja risteävät.
  • Kertomukset ovat modernismin tapaan aukkoisia ja niistä voi myös uupua syy-seuraus -suhteet.
  • Intertekstuaalisuus eli viittaaminen aiempiin teksteihin on tyypillistä.

• Anja Kauranen (nyk. Snellman)
• Kaurasen esikoisromaani Sonja O. kävi täällä (1981) kertoo aikakauteen nähden rajulla ja suorasukaisella tavalla Sonjan kasvusta naiseksi ja oman seksuaalisuutensa etsinnästä.

• Kari Hotakainen
• Hotakaisen Klassikko (1997) on fiktiivinen (kuvitteellinen) elämänkerta, jossa kirjailija Hotakainen on valmis tekemään mitä vaan julkisuutta saavuttaakseen. Klassikon voi lukea parodiana kaupallisuuden lävistämästä kulttuuristamme.

• Rosa Liksom
• Rosa Liksom on julkaissut useita novellikokoelmia, mm. Yhden yön pysäkki (1985). Novellikokoelmia yhdistää novellien sijoittuminen joko suurkaupunkeihin tai Lapin syrjäseuduille. Liksom kirjoittaa novellinsa siis miljöön mukaan joko kaupunkislangilla tai peräpohjolan murteella. Tapahtumaympäristöstä riippumatta novellien minäkertojat ovat ihmisinä rikkinäisiä, erilaisista riippuvuuksista kärsiviä tai psyykkisesti sairaita. Tämä tekee novellien kertojasta epäluotettavan, mikä on tyypillistä postmodernille kirjallisuudelle.