Yo kevät 2021: Vapaa tahto

7.A  Tekstikatkelma: Mikko Puttonen, Onko ihmisellä vapaa tahto ja jos ei, romahtaako moraalimme?

Onko ihmisellä vapaa tahto ja jos ei, romahtaako moraalimme? Näin tieteen tulokset horjuttavat uskoa vapaisiin valintoihin Osa tutkijoista katsoo, ettei ihmisillä ole hajuakaan, miksi he toimivat niin kuin toimivat. Tietoiset perusteet omille teoille ovat jälkikäteistä tarinointia. Mahtavatko valinnat olla vapaita edes spagettihyllyllä. (KUVA: Kimmo Taskinen / HS)

Harvardin edesmennyt psykologian professori Daniel Wegner ja neurotieteen professori Michael Gazzaniga Kalifornian yliopistosta ovat todistelleet, että tietoinen tahto on silkkaa harhaa.

Heidän mukaansa ihmisen teot syntyvät sellaisten monimutkaisten hermostollisten ja mielellisten mekanismien kautta, joista tekijällä itsellään ei ole hajuakaan. Ihmisten tietoiset perusteet teoilleen ovat niin sanottua konfabulointia eli jälkikäteistä tarinointia.

Päätöksentekoa tutkivat neurotieteilijät, kognitiotieteilijät ja psykologit ovat osaltaan nostaneet uudestaan esiin ikivanhan kysymyksen siitä, onko meillä vapaata tahtoa. Osa tutkijoista vastaa siihen kieltävästi.

Geenimme, neurobiologinen rakenteemme, lapsuuden perheemme ja sattuman meille sysäämät kokemukset määräävät mahdollisuuksiamme ja valintojamme. Emme valitse niitä, mutta ne ohjaavat tekojamme.

HELSINGIN yliopistossa työskentelevä akatemiatutkija, filosofi Aku Visala käsittelee myös vapaata tahtoa puoltavia näkemyksiä kirjassaan Vapaan tahdon filosofia (Gaudeamus, 2018).

Monet filosofit ovat asettuneet puolustamaan vapaata tahtoa. Heidän mielestään sitä ei ole vielä lyöty. Niin uskoo myös Visala.

Akatemiatutkija Aku Visala. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)

”Minusta on aika selvää, että tutkimustulokset, joita meillä nyt on, eivät pysty rajaamaan vapautta pois”, Visala sanoo.

Tahdon vapauden ongelma pähkinänkuoressa on, miten sovittaa kokemuksemme valintojen vapaudesta siihen, että olemme samalla osa luonnonlakeja vääjäämättömästi noudattavaa syiden ja seurausten ketjua.

”Yhtäältä meillä on käsitys itsestämme vapaina, tavoitteellisina ja moraalisina toimijoina. Toisaalta meillä on kuva luonnosta mekanistisena päämäärättömänä prosessina. Ongelma syntyy siitä, että emme tiedä, miten laitamme nämä palikat yhteen”, Visala sanoo.

VAPAUS näyttää edellyttävän, että voisimme valita jossakin tilanteessa toisin kuin tosiasiassa valitsemme. Deterministinen luonto ei salli moista. Tietystä tilanteesta ei luonnonlakien mukaan voi seurata kuin yksi tulevaisuus.

Voin kuvitella, että pystyn valitsemaan kaupan hyllystä mitä tahansa spagettia ja päättämään, otanko avioeron vai en, mutta todellisuudessa ei ole vaihtoehtoa. Luonnonlakien näkökulmasta olisi yliluonnollinen ihme, jos olisin ottanut hyllystä täysjyväspagetin enkä sitä tavallista, joka nyt on ostoskorissa.

SUOSITTU filosofinen ratkaisu tahdonvapauden ongelmaan on niin sanottu kompatibilismi eli yhteensovitusteoria.

Kompatibilistin mielestä ihmisen teot voivat olla vapaita, vaikka ne olisivatkin osa syiden ja seurausten ketjua. Vapaus ei hänen mukaansa edellytä, että valintatilanteessa voisi tehdä toisin.

Temppu on määritellä vapaus niin, ettei ristiriitaa synny. Ihminen on määritelmän mukaan vapaa, kun hän tekee tekonsa ilman ulkoista pakkoa omien arvojensa, mielitekojensa ja harkintansa tuloksena.

Väliä ei ole sillä, miten nämä arvot, mieliteot ja harkinta ovat muodostuneet. Tärkeää on vain se, että teko heijastaa ihmisen omaa järkeilyä.

Vapaan tahdon epäilijää temppu kummastuttaa. Miten ihmeessä ihmisen teko voi olla vapaa, jos siihen johtavat mieliteot määräytyvät synnynnäisten taipumusten ja elämänkokemusten muovaamina?

”Jos kompatibilistille sanoo, että eihän tuossa ole vapautta, hän vastaa, että miten niin ei ole. Kriitikko olettaa tietynlaisen vapauden käsitteen, jota hänellä ei ole”, Visala selittää.

FILOSOFIT ja osa muistakin tutkijoista kantavat Visalan mukaan huolta vapauden menetyksestä siksi, että sen hinta on kova.

Arkikäsityksemme ihmisen vastuusta ja ansioista murenisi vapauden mukana. Emme voisi vaatia ketään tilille pahoista ­teoista tai ihailla toisen saavutuksia. Eiväthän he voineet mitään sille, että toimivat niin kuin toimivat.

Cornellin yliopiston filosofian professori Derk Pereboom ei pidä ihmisen tahtoa vapaana, mutta hänen mielestään voimme silti vaatia ihmiset vastuuseen tekemisistään. Moittiminen tai rankaiseminen ei niinkään ole sanktio pahasta teosta vaan ehkäisee tulevia ilkitöitä. Rangaistus ei ole kosto vaan ohjaa kaidalle tielle.

USEIDEN psykologisten tutkimusten mukaan moraali uhkaa rapautua, jos ihmiset menettävät uskonsa vapaaseen tahtoon. Kun ihmisiä on altistettu kokeissa ajatukselle, että emme ole vapaita, he ovat toimineet itsekkäämmin, kokeneet vähemmän merkityksellisyyttä ja menettäneet intoaan tavoitella asioita.

Jotkut ovat esittäneet, ettei kannattaisi pitää suurta meteliä, jos käy ilmi, ettei vapaata tahtoa ole. Näin suojattaisiin ihmisiä fatalismilta ja itsekkyydeltä.

”On varmaan mahdollista, että meillä olisi yhteiskunta, jossa todetaan, ettei vapaata tahtoa ole, ja se voisi toimia jotenkin”, Visala arvelee varovasti.

”Meillä täytyisi silti olla tapoja vahvistaa ihmisten myönteisiä sosiaalisia taipumuksia ja pitää yllä kuvaa moraalisesta toimijasta.”

Menneinä aikoina pelättiin moraalin romahtavan, jos ihmiset menettävät uskon jumalaan. Uskonnottomat ovat kuitenkin osoittautuneet kutakuinkin yhtä hyviksi ihmisiksi kuin uskonnollisetkin.

Kenties ihmiset voisivat oppia elämään myös ilman uskoa vapaaseen tahtoon.

Lähde: Mikko Puttonen. Onko ihmisellä vapaa tahto ja jos ei, romahtaako moraalimme?. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/tiede/art-2000005894623.html. Julkaistu: 12.11.2018. Viitattu: 10.2.2020. Muokkaus: YTL.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä