Yhteiset touhut
Haltija Pihkan salaviestiä ratkomassa
Hyönteishotellit
Kesän pesä....
Kirjosiepolla on pesä yhdessä alkuluokkapäivänä puuhun laitetuissa linnunpöntössä. Talitintin pojat lähtivät jo maailmalle .
Tänään löytyi Telkän muna ,jossa oli reikä. Epäilemme oravan tehneen tihutöitä Telkänpöntöllä.
Onneksi toinen Telkkäpari onnistui pesinnässään pikkujoella. Yhden eskarin perhe on seurannut Telkänpoikien matkaa heidän pöntöltään joelle.
Oravakos tehnyt tihutyötä?
Kevätjuhlavalmisteluista Hubert Haikaran lentoon
Ja mitä teki Hubert Haikara? Tomelia asettautui oikein savupiipun juurelle yöksi nukkumaan, että hän huomaisi jos Hubert palaa noutamaan viimeistä höyhentä. Ja saapuihan Hubert, kantaen nokassaan nyytissä pienen pientä vauvaa. Joku lapsista tiesikin että vauvaa odotetaan yhdeksän kuukautta, Hubert vartoi hänen tulemistaan koko eskariajan. Vauvan nimi oli Peukalo-Liisa, ja Hubert kertoi Tomelialle vievänsä hänet kukkaniitylle kauneimpaan kukkaan asumaan. Kesä on täällä, ja perhe odottaa häntä kuumeisesti.
Oikein ihanaa kesää kaikille eskarilaisille ja heidän perheilleen! Syksyllä nähdään koulun pihalla!
Kesä koitti meille...perhoset liitelee ilmojenteille...
Runokoira Penttikin lausui meidän iloksemme kesärunon. Pentin runosuoni kukkii kuin kielot, sireenit tai Taunon lempikukka Koiranputki.
Pentin suosikki runoilija on Eino Leino!
Lähiluonnonihmeitä
Retkellä Mustilan Arboretumissa...
Mustilan Arboretum on myös satumetsä. Siellä ihmeellisten, satumaisten patsaiden poluilla mielikuvitus alkoi kukkia.
Eväitten jälkeen samoilimme vielä Alppiruusumetsässä. Alppiruusut odottivat vielä kukintansa H-hetkeä. Atsaleat olivat jo aloittaneet kukintansa. Ihana retkipäivä! Tauno ja Tomelia olivat aivan haltioituneita.Metsänhaltija Tapio oli antanut meille taikamerkit. Metsänvaki tiesi niistä meidän olevan hyvällä asialla.
Juhlatunnelmaa..
Luontokin näytti meille parhaat puolensa...linnut lauloivat...aurinko sädehti ja puut viheriöivät.
Sadun maailmaan sai sukeltaa ja lopuksi jaettiin toditukset sekä vanhempainyhdistyksen sponsoroimat Ruusut.
Suutkin saatiin makeaksi.
Teksti
Se pääsikin eskariin . Pöllöt olivat innoissaan uudesta naapurista. Korppi Kuunkatsoja kyseli kuinka lentomatka Suomeen oli sujunut?
Dodolintu tekee pesää vierasperäisistäkirjaimista
Kirjastovierailu 3.5
VAPPUBILEET
Kato Late Lantakärpänen...mennää moikkaa!
Koulukummien vierailu 27.4
Raaputushommia
vitamiini viivi ja ville tulivat meille vieraisille..
Ajatella, että Ananas on kuin jättipähkinä ulkonäöltään. Kyllä maailma on täynnä ihmeellisiä hedelmiä.
Kesäntekijät luontotuvalla
Kun tulimme luontotuvalle Susku hihkaisi:" Hei telkkä lensi pönttöön!". Toivottavasti telkkä ei hätääntynyt meistä.
Kävimme heti hommiin: Kasvulaatikko maahan, siihen katekangasta ja .....kuka kantaisi multasäkit? Voimamiehiä ja voimanaisia löytyi.
Haistelimme yrttejä varovasti lehtiä hieromalla. Hauskoja nimiä noilla yrteillä.
Näppärät nikkarit nikkaroivat yrteille nimikyltit, vasara lauloi.
Tytöt innostuivat sahaamaan nurmikolla lojuvia puunoksia, haravalla siistittiin nurmea hieman myös. Kaivoimme tuvan kätköistä muutaman kuorimaveitsen ja niillä oli kiva vuolla kaarnanpaloja. Muutama kaarnalaiva syntyi suitsait sukkelaan! Leppäkerttujakin näkyi jo lentelemässä, jopa karkuun, ja siitä syntyi jopa murhetta. Leppäkerttu olisi niin soma jopa kotiin lemmikiksi, ehkä...
Lopuksi istutimme multaan vielä herneitä, ruusupapuja ja lemmenkukkaa. Toivottavasti ne saavat kasvurauhan.
Kokki Klorofylli ja kevättä ilmassa
Silloin alkaa tapahtua! Kattilaan ilmestyy sokeria ja happea! Sokeria puu tarvitsee ravinnokseen, mutta hapen puu hönkäisee maailmaan ihmisten ja eläinten iloksi. Ilman happea ei elämisestä tulisi yhtään mitään!
Saimme maistaa kokki Klorofyllin sokeria, ja se maistui....sokerilta. Olemme seuranneet lehtikeittiön muodonmuutosta, ja todellakin lehdet suurenevat päivä päivältä suuremmiksi!
Eilen teimme pienen kävelyretken lähiluontoon ja tutkailimme kevään merkkejä: aurinko paistoi, hiki kohosi myssyn alle, joessa uiskenteli telkkäpariskunta (pyrähti karkuun), pikkumetsän rinteessä pörräsi maa-ampiaiset (varokaa!), lumen alta oli paljastunut koirankakkaa ja roskia, myyrä oli kaivanut nurmikkoon melkoisia käytäviä.......Löysimme leppäkertun joka virkosi käden lämmössä, löysimme lehtokotilon tyhjiä kuoria ja pajunkissoja sekä touhukkaan kekomuurahaisten pesän. Kiikaroimme töyhtöhyyppää, näimme mustarastaan ja kuulimme peipon ääntä. Harakka istui tv- antennin päällä.
Kotiin lähti luonnontutkijan havaintopäiväkirja, omaksi ja perheen iloksi.
Mukavaa ja Jännittävää pääsiäistä!
Alkuluokkaa luontotuvalla
Jatkoimme työskentelyä lintuteemalla muistellen edellisen kerran linnunnokka-asioita ja kuinka erilaista ravintoa erilintulajit syövätkään.
Tutkimme hieman linnunsulkia ja muodostimme ryhmät, joissa etsittiin lintukortteja vihjeen mukaan.
Lopuksi leikimme viestikisan VARIKSET vastaan HARAKAT. Pesään haettiin oksia ja lopuksi tukkimiehenkirjanpidolla selvitettiin pesään haettujen oksien määrä. Kas kummaa...molemmissa ryhmissä peli meni tasan 23/23!
Lumitutkimuksia
Ja lumihankihan voi olla suunnattoman suuri paperi, auringon kanssa voi leikkiä varjohippaa, hankiaiset houkuttavat juoksemaan ja kierimään. Auringonvalo sai vesivärit loistamaan, ja varastoon laittamamme vesi oli jäätynyt kauniiksi timanteiksi. Luontotuvan seinä tuntui poskea vasten tosi lämpimältä.
Pusta ja Pampa ja futiskoulu
Yllätysystävä avaruudesta...
Purkkaplaneetan satoa Petopoppia!
Ylermi, Nyyryppy, Pisara-Pirre ja Välkky-Virtanen
Salasaaren konsertissa
Oli todella hieno kulttuuripläjäys!
Talviloman jälkeen...
Talviloman aikana olikin vaihtunut Maaliskuu. Maanantaina Nukketeatterissa Tauno, Raimo ja Kullervo lähtivät pilkille. Avannosta tuli kalaa...ja vähän muutakin yllättävää. Pikkuinen lumimies!
Tiistaina 7.3.2023 touhusimme alkuluokan merkeissä. Ennen lomaa eskarit ja ekaluokkalaiset olivat jakautuneet 4:jään ryhmään ja nyt aloiteltiin alkuluokka pisteissä toimintaa.
Päivi-open luona aiheena oli erilaisia pelejä.Sarin kanssa laulupiirrettiin..Mantun kanssa saduteltiin ja Suskun kanssa touhuttiin luontotuvalla. Kukin ryhmä ehti 2:teen pisteeseen ja 21.3 vaihdetaan ryhmät toimintapisteisiin, joissa ei vielä ole oltu.
Maaliskuu toi talvista säätä tänne etelään ja aloittelimmekin luistelua. Hienosti eskarit jo pysyvät pystyssä.Taitavia ovat.
Taidetta...Hyytämöinen kuljettaa limimiehen kotiin
Linnunnokkamalleja
"Tikka" hakkaa
"Kolibri imee mettä kukista"
Aurausta
Näinkin voi käydä...oh no!
Kalevalan päivä ja Sammon ryöstö
Eli tänään pääsimme Kalevalan kankahille ja Pohjan perukoille maailman syntyä ja Sammon ryöstöä ihmettelemään. Nukketeatterin muodossa sen esittivät tietenkin Susku, mutta myös karvaturri-ystävämme: Tauno oli Väinämöinen, Risto Rusakkojänis oli Sampsa Pellervoinen, joka kylvi puut ja varmisti kaikenlaisen kasvun. Kaarina Kettula oli Pohjan akka harvahammas, Louhi Pohjolanemäntä. Kyösti esitti Louhen tytärtä, Pohjantyttiä. Isä Kalevi oli Seppä Ilmarinen, Sammon takoja. Uinu oli Ikiturso merihirviö ( kyllä meitä nauratti). Vanha susi yksikorvainen oli kaverinsa kanssa Louhen vartijana. Lisäksi näytelmässä esiintyi Ilmatar, ilmojen tyttö
Alkumerestä tarina alkoi, ja moninaisten vaiheiden kautta päädyimme siihen, kun Sampo upposi mereen ja jatkaa siellä suolan jauhamista.
Pääsimme kurkistamaan Sammon sisälle, ja sieltä löytyi kultakirjaimia ja kultarahoja! Kyllä olisi Louhelle kelvannut!
Vieraanamme luontokoulun opettaja
Vieraanamme oli siis Luontokoulun Miko, joka oli jo laittanut meille kivoja tehtäviä Luontotuvan maastoon. Tunnistimme ja yhdistelimme eläimiä ja jälkiä, arvuuttelimme kuka kolmesta eläimestä syö mitäkin ruokaa, käytimme aistejamme tuoksupurkkien, kiikareiden ja tunnustelupussien kanssa. Ja lopuksi teimme lumihankeen myyrän käytävät, ja kärppä jahtasi meitä!
Alkuluokkatoiminta käynnistyi tänään
Kävimme yhdessä "pitkällä välkällä", nostimme sen jälkeen mehumaljat uuden yhteistyön kunniaksi ja sitten jakaannuimme neljään sekalaiseen ryhmään. Valitettavasti osa lapsista oli poissa. Ryhmissä aloimme miettiä ryhmän omaa nimeä ja logoa. Niiden varmistuttua teimme jokainen kaulaamme ryhmämerkit. Niitä tarvitsemme kevään aikana,kun kierrämme erilaisissa " alkuluokkapajoissa" oman ryhmämme kanssa. Siitä tulee varmaan kivaa!
Hyytämöinen, pakkasen poika
Saamelaisuudesta
Shamaanin vierailu
T-kirjain: Tiukuli Tupasvillan tossupaja
Välillä talvi saattaa temppuilla ja sataakin vettä. Menevätkös talvitossut silloin kaupaksi? No ei!
Tiukuli tietää että Tähtölänvaaran korkeimman kukkulan huipulla asuu aikamestari Anatoli. Ehkäpä hän tietää miksi talvi välillä temppuilee, niin kuin nytkin.
Anatolin aikatornissa Tiukuli näkee erilaisia kelloja....aurinkokelloja...tiimalaseja...kaukoputken kuun ja auringon seuraamiseen. Ja sieltä hän löytää nukkuvan Anatolin ja vuodenaikakellon joka on jäänyt huoltoa vaille ja alkanut jätättämään. Onneksi Anatoli heräsi ja veti kellon: heti alkoi lumihiutaleiden tanssi! Talvi ja huopatossumyynti oli pelastettu.
Tästä kiitos kirjailijavaimo Fredrikalle
Hiihtoviikot
Tänään pidimme hiihtokauden lopettajaiset, söimme pullat ja joimme mehua, ja jokainen sai kaulaansa hiihtomitalin. Tänään juttelimme myös kansallisrunoilijastamme J.L. Runebergista, ja mitalimehun jälkeen kuuntelimme hänen sanoittamansa Maamme- laulun.
Koska hiihdellään pitkin peltoa....
Uimakoulussa..
M-kirjain: Matka Maretariumiin
Tutkimme vähän tarkemmin yleisimpiä sisävesien kaloja eli haukea, ahventa ja särkeä, ja koetimme värittää ne mahdollisimman todenmukaisilla väreillä. Teimme niille värikkään uintipaikan tomusokerimaalauksen avulla, vesivärejä käyttäen. Hienot tuli!
Maretariumiin matkustimme linja-autolla, ja bussissa oli tunnelmaa, joillekin eskarilaisista ensimmäinen bussimatka. Ja bussista emme voineet myöhästyä, joten kuntotestistäkin matka kävi...
Maretariumissa pääsimme käymään luontokoululuokassa, rakensimme kalapalapelejä ja piirsimme kaloja mallista, Niko- ope kertoi kalan rakenteesta. Siellä söimme eväät.
Paljon erilaisia kaloja kyllä näimme, ja nahkiaisia siirrettiin toiseen altaaseen. Olihan ne nahkiaisia? Ja akvaariossa oli pienen pieniä ankeriaan poikasia, kuulemma harvinaista!
20230113_103047.jpg
Piparintuoksua ja hieman solmun harjoittelua
Tänään teimme vielä kirjanmerkit; jos sattuisi joku kirja lomalla jäämään kesken. Sen koristelimme villalangoilla ja harjoittelimme jälleen kansanperinnettä, nimittäin solmujen tekemistä. Ei ollutkaan kaikille tuttua puuhaa?
Itsenäisyyspäivän askartelu: paperipujottelua ja joka toinen
Metsäretki laavulle
O- kirjain: Onnellinen Onerva
Onervan onkalossa asustaa myös kanoja, onnellisia kotkottajia. Ne ovat taitavia munijoita. Onervalla on yksi suuri taikaomena, joka soittaa Onervalle sulosointuja. Taikaomena saa lapsetkin musisoimaan. Omenassa asuu Mauno- mato, se osaa myös musisoida.
E- kirjain: Etsivätoimisto Etevät tassut ry
Keskellä yötä Kyösti herää kummalliseen nakertavaan ääneen. Aamulla paljastuu keittiöstä jyrsitty pöydänjalka. Tämä toistuu yö yön perään. Aina löytyy jotain uutta jyrsittyä.
Tähän on tultava loppu! Kyösti päättää perustaa etsivätoimiston. Siihen hän tarvitsee suurennuslasin, kameran, sormenjälkipulveria ja taskulampun. Nämä osoittautuvat tarpeellisiksi, sillä isä ja äiti eivät meinaa ottaa Kalevin etsivätoimistoa tosissaan. Mutta kun taskulampun valossa otetut polaroid- kuvat valmistuvat, syylliseksi paljastuu pieni kamelinkarvakirppu! Tiedättehän, sellainen joka asustaa itämaisen lentävän maton uumenissa, ja jyrsii koti-ikäväänsä kaikkea mahdollista. Onneksi lentävät matot osaavat lentää myös kotiinsa.
Veden kiertokulku: Kymijoki
Kullervo Kaalinperä joutui retken päätteeksi suihkuun, mitä lie touhunnut?
Iltapäivällä katsottiin vielä "Jokiemme helmet"- sarjasta jakso " Kymijoki". Kaunis Kymijoki.
Kekriä juhlimassa...
Kitupiikki tuotti valoa hämärään.
Kitupiikki eli naurislyhty
Loma loppu..eskariin hoppu!
Lokakuun viimeisenä päivänä rupesimme taiteilemaan. Syksyn pimeydessä kaljuuntuneet lehtipuut näyttävät salaperäisiltä ja mielikuvitus saa Taunonkin kuvittelemaan jos jonkinlaista. Noita Näärännäppy on innoissaan. Hän on päässyt jatkoon noitien laulukisassa .Finaali on luvassa viikonloppuna. Hän aikoo esittää kappaleen Taikapuun varjossa.
Eskarit maalasivatkin Noidan ja meidän kaikkien iloksi komeita kuvia noista salaperäisistä puista.
Tiistaina 1.11 teimme retken kivikansan maille. Kylläpäs siellä olikin väkeä. Matkalla Korkiakalliolle näimme Kivivaareja , Kivimuoreja, Täti Kivisen ja lukuisia Kivikakaroita. Kivikakaroilla olikin kylpypäivä. Juttelimme myös kivilajeista..Graniitista , joka onkin Suomen kansalliskivi...siirtolohkareista, joita jääkausi on liikutellut jne..
Eskarit olivat niin reippaita samoilijoita, että Täti Kivinen myösi heille Diplomit. Tauno ja Kullervokin saivat omansa.
Taika-avain N: Noita Näärännäppy ja laulusoppa
Mökistä kuului narinaa ja nurinaa ja ärinää.....Noita Näärännäppy koetti keittää laulusoppaa voittaakseen noitien laulukilpailun. Tauno ja Kullervo ja lapset sen heti huomasivat, ettei noin terävistä aineksista voi hyvää soppaa tulla: Noita heitti pataan nokkosia, nauloja, neuloja ja nastoja!
Onneksi paikalle lennähti iloinen haltijaukko Niilo Naavaparta. Hänellä oli nahkasalkussaan hennompia aineksia: nenäliinoja, napanöyhtää, nallenkarvaa ja naavaa. Kylläpä nyt alkoi noidan laulu raikua!
Niilo Naavaparta puhdisti vielä noidan savupiipun, ja opetti lentoreitillään N- kirjaimen. Kiitos!
Kadehtija Kauno Kademieli yritti vielä tulla vähättelemään noidan saavutuksia, mutta sen komensimme yhdessä tiehensä.Hus!
Auttamispillereitä, kirpeitä sellaisia, suuhun ja lopuksi yhteinen loitsutanssi.
Eilen oli upea kurakeli!
Rypäleitä...
Metsäretki laavunmetsikköön..
Taika-avain S : Setä Sammakko
Äkkiä Setä Sammakon syliin putosi toisenlainen lehti, oikeammin kirja. Vallaton veitikka sen kirjastosta nappasi ja päätti tehdä sammakolle kepposen. Kirjan kantta koristi kuva kauniista prinsessasta, ja kun Setä Sammakko oli saanut kirjan luettua, hänen sydämensä hakkasi lujempaa: olikohan hän oikeasti noiduttu prinssi, ja pitäisiköhän hänen löytää prinsessa, jonka suudelma vapauttaisi hänet lumouksesta?
Setä sammakko alkoi etsiä prinsessaa. Hän kulki ja kulki, kysyi peikkopojilta Äkämältä ja Käävältä, kysyi Niilo Naavaparralta, kysyi noitatäti Siiri Sahramilta.....kulki ja kulki, kunnes törmäsi....prinsessaan!
Tokihan prinsessalta yksi suukko heltisi hyvään tarkoitukseen, mutta kuinka sitten kävikään? Kvaak ja kvaak!
Taika-avain U : Uinu unelmoi
Silloiset eskarit miettivät kuka sen oikein oli muninut; dinosaurus vai joku lintu?
Jotta asia selviäisi, muna laitettiin pöllönpesään, Taunon taikahatun alle hautumaan.
Kului viikko ja toinen. Munasta kuoriutui....Uinu.
Uinut ovat salaperäisiä kuuolentoja. Nuoret Uinut, naaraat ja koiraat, munivat täysikuun aikaan. Vanhetessa muninta harvenee.
Uinu oli ensin koditon. Sitten pöllöt Pöö ja Muori Möö adoptoivat Uinun. Kun pöllöille tuli omia pöllölapsia ja Uinu varttui vanhemmaksi, se muutti omaan taloon.
Uinun talossa on ullakko, tupakerros ja kellari. Alivuokralaisina Uinun talon kellarissa asuvat Simo ja Siiri Piikkinen. He pitävät kellarikerroksesta hyvää huolta.
Kuutamolla Uinu unelmoi. Onpa se käynyt kuussakin, mutta siihen se tarvitsi kuulimaa.
Erään kerran Taunon kaukoputkea pitkin lieri kuusta pörröisiä munia, ja niistä kuoriutui Uinun serkkuja. Kenties vielä saamme heidät kertomaan tarinoita kuusta...?
Taika-avain I : Pilvimuorin lapsenvahdit
Mielellään toki Tauno Tassunen ja Tomelia suostuivat. Perhosen kyydissä matkusti pilvilinnaan Tomelia, mutta Tauno tarvitsi kyydikseen jonkun hieman vahvemman, hmmmm.... Korppi Kuunkatsoja auttoi.
Vaan ei ollut pilvilapsia helppo paimentaa: Sinilei lintujen ystävä silitteli korppia, Tippa- Liisa lenteli kastelemassa kukkia, Säde kisaili auringon kanssa, Mörsky marisi ja murisi, Hattara pikkuinen pyyteli tuttipulloonsa lisää ruokaa mutta viides Villikko oli aivan vallaton! Se tahtoi tehdä yhtenään kepposia, ja kun lapsenvahdit lepuuttivat hieman silmiään, se livahti omille teilleen.
Pilvimuorin naapurissa asui vanhapoika Iivari Itula, perunanviljelijä. Iivari oli hieman erakkoluonne, mutta taiteellinen. Hän oli juuri maalannut taulun nimeltä kuningatarperuna Rosamunda, ja taulu oli onnistunut suurenmoisesti! Iivari oli iloinen.
Kuinka ollakaan, Iivarin ikkunasta livahti sisään villi ilkikurinen Villikko- pilvi, ja se halusi hieman iloitella. Hihitellen se nappasi Iivari Itulan pensselin, ja piirsi kuningatarperuna Rosamundalle viikset. Voi olkoon, saako sellaista tehdä!?
Kyllä pilvimuorilla riitti selvitettävää, kun hän kotiin palattuaan huomasi Villikon kadonneen, ja kun Villikko lopulta löytyi Iivari Itulan perunaämpäristä, ja tuhotyö paljastui. Mutta asiat yleensä järjestyvät, ja aito katumus ja anteeksipyyntö auttavat asian selvittelyssä. Niin nytkin.
Iivari Itulan senää koristaa nykyisin kuningasperuna Rosamunda.
Taika-avain A : Apolloperhonen
Eräänä aurinkoisena loppukesän päivänä haltija nimeltään Aulis Armainen samoili kotiniityllään. Hän tuoksutteli viimeisiä huumaavia kesän tuoksuja, ja istuutui kotikoivunsa juurelle seuraamaan taivaalla lipuvia pilviä. Äkkiä hän tunsi ilmavirran, ja puun takaa lipui lumoavan kaunis perhonen. Ooh, Apolloperhonen!
Apolloperhonen laskeutui niitylle, ja kun Aulis Armainen hiipi lähemmäs hän huomasi, että perhonen lepuutti siipiään kimmeltävän aarrearkun kannella. Mitä ihmettä?
Perhonen nousi lentoon ja ilmaisi, että halusi Auliksen avaavan arkun. Arkusta löytyi pillejä - niistähän saattoi muodostaa vaikka Auliksen oman kirjaimen A: n. Niityltä löytyi myös valkoista Mansikin superjuomaa, ja sitä pääsimme lasten kanssa pilleillä maistamaan.
Niityltä alkoi kuulua surinaa, ja Apolloperhosta saapui ihastelemaan myös Aune Ampiainen. Hänellä oli myös murheita; hänen kotikukkansa oli kuihtunut eikä hän tiennyt minne olisi mennyt. Aulis Armainen oli oitis valmis auttamaan, ja kutsui Aune Ampiaisen omaan auringonkukkaansa, tänne eskariin. Voi miten Aune ilahtui! Samalla hän katsoi haikeana loittonevaa Apolloperhosta, näkisivätköhän he enää koskaan toisiaan?
Eskareiden kanssa pohdimme ikävää ja haikeutta; taakse oli jäänyt vanha päiväkoti ja kenties monta hyvää ystävää. Mutta ikävästä huolimatta edessäpäin voi olla uudet kivat ystävät, kunhan tulemme tutuiksi.
Aulis antoi omasta puisesta aarrearkustaan meille vielä auringonkukansiemeniä istutettavaksi. Ne löysivät tiensä luontotuvalle.
Mustikkaretki laavulle
Lintuaiheisia valokuvia
"Cicero" ja muita linssiluteita-näyttely. Nyt meillä on ilo laittaa Timon lintukuvia esille . Niistä on paljon iloa ja hyötyä meille kaikille lintumaailmaan tutustuttaessa. Kiitos sinulle Timo.
Sadonkorjuuviikko
23.9 meillä eskarissa oli maistelupaketteja juureksista ja vihanneksista. "Kukkuu kukkuu pikkulanttu nukkuu kellarin pimeässä nurkassa. Eikä lanttu ollut yksin . Kavereina Retiisi...Retikka..Porkkana..Bataatti jne..
Lopuksi taiteilimme vielä juureksia ja vihanneksia taiteen keinoin.