Yhteiset touhut

Kesän pesä....

12.6 saapui oikea lämpöaalto meitä hellimään . Luontotuvalla kesähoidossa olevat kouluunlähtijät ovat vielä ehtineet tutkia luupeilla ötököitä, vasaroida ,maalailla, ihmetellä luontotuvan ympärillä sirkuttavien lintujan elämää.
Kirjosiepolla on pesä yhdessä alkuluokkapäivänä puuhun laitetuissa linnunpöntössä. Talitintin pojat lähtivät jo maailmalle .
Tänään löytyi Telkän muna ,jossa oli reikä. Epäilemme oravan tehneen tihutöitä Telkänpöntöllä.
Onneksi toinen Telkkäpari onnistui pesinnässään pikkujoella. Yhden eskarin perhe on seurannut Telkänpoikien matkaa heidän pöntöltään joelle.

Kevätjuhlavalmisteluista Hubert Haikaran lentoon

Kevätjuhlavalmistelut kutittavat aina vatsanpohjaa ja hiki pukkaa otsalle...mutta sadun maailmaan on silti mukavaa sukeltaa, kun sinne pääsee oikein itse kävellen!
Ja mitä teki Hubert Haikara? Tomelia asettautui oikein savupiipun juurelle yöksi nukkumaan, että hän huomaisi jos Hubert palaa noutamaan viimeistä höyhentä. Ja saapuihan Hubert, kantaen nokassaan nyytissä pienen pientä vauvaa. Joku lapsista tiesikin että vauvaa odotetaan yhdeksän kuukautta, Hubert vartoi hänen tulemistaan koko eskariajan. Vauvan nimi oli Peukalo-Liisa, ja Hubert kertoi Tomelialle vievänsä hänet kukkaniitylle kauneimpaan kukkaan asumaan. Kesä on täällä, ja perhe odottaa häntä kuumeisesti.

Oikein ihanaa kesää kaikille eskarilaisille ja heidän perheilleen! Syksyllä nähdään koulun pihalla!

Kesä koitti meille...perhoset liitelee ilmojenteille...

Niin se vaihtui Toukokuu Kesäkuuksi. Luontotuvalla alkoi luontotaiteilijoitten aherrus. Upeita taideteoksia syntyikin.
Runokoira Penttikin lausui meidän iloksemme kesärunon. Pentin runosuoni kukkii kuin kielot, sireenit tai Taunon lempikukka Koiranputki.
Pentin suosikki runoilija on Eino Leino!

Lähiluonnonihmeitä

Tiistaina 30.5 retkeilimme Pihkoon peltomaisemassa. Lintujen puuhia seurailimme...laulelua kuuntelimme...löysimme Silmäkiitäjänkin...pellolla pelmasimme!

Retkellä Mustilan Arboretumissa...

Perjantaina 26.5 Vuorelan linja-auto kyyditsi meidät kuljettaja Hessun ohjaamana Elimäelle.
Mustilan Arboretum on myös satumetsä. Siellä ihmeellisten, satumaisten patsaiden poluilla mielikuvitus alkoi kukkia.
Eväitten jälkeen samoilimme vielä Alppiruusumetsässä. Alppiruusut odottivat vielä kukintansa H-hetkeä. Atsaleat olivat jo aloittaneet kukintansa. Ihana retkipäivä! Tauno ja Tomelia olivat aivan haltioituneita.Metsänhaltija Tapio oli antanut meille taikamerkit. Metsänvaki tiesi niistä meidän olevan hyvällä asialla.

Juhlatunnelmaa..

Keskiviikkona 24.5 vietimme kevätjuhlaa luontotuvalla. Salaisesta portista sapui metsänväki juhlimaan kesän tuloa.
Luontokin näytti meille parhaat puolensa...linnut lauloivat...aurinko sädehti ja puut viheriöivät.
Sadun maailmaan sai sukeltaa ja lopuksi jaettiin toditukset sekä vanhempainyhdistyksen sponsoroimat Ruusut.
Suutkin saatiin makeaksi.

Teksti

Eräänä Toukokuisena aamuna Tauno oli erittäin levoton . Se vainusi jotain mielenkiintoista...lähdimme Taunon johdattamina kohti Sammakkolammen metsikköä.Oi ihmettä Taunon vanha ystävä Dodolintuhan se siellä pesäpaikkaa etsiskeli.
Se pääsikin eskariin . Pöllöt olivat innoissaan uudesta naapurista. Korppi Kuunkatsoja kyseli kuinka lentomatka Suomeen oli sujunut?

Kirjastovierailu 3.5

Lähdimme linja-autolla Kotkansaarelle kirjastoon kulttuuripolun viitoittamalle retkelle Keskiviikkona 3.5. Kolusimme kirjastoa "kellarista yläkertaan" ja näimme mielenkiintoisia juttuja siitä kuinka kirjastossa toimitaan. Harjoittelimme kirjojen lainausta ja palauttamista. Kuulimme ikärajoista peleja, videoita ja kirjoja lainattaessa. Tietojärjestelmä näet tietää kirjastokortin perusteella, minkä ikäinen lainaaja on ja mitä hän voi turvallisesti lainata. Hakemuksen palauttaneet saivatkin omat kirjastokortit. Meille selvisi myös kuinka tärkeää on pitää omasta kirjastokortista hyvää huolta, jottei se katoa ja joudu vääriin käsiin! Kuulimmepas myös kummitustarinan...kyllähän kirjastossa kummitus täytyy olla!

Koulukummien vierailu 27.4

Vihdoin eskareille koitti ilon ja jännityksen hetki, kun he tapasivat tulevat koulukummit. Pörinälaatikosta ilmestyi ötököitä jos jonkinmoisia ja niiden avulla kummit ja kummilapset löysivät toisensa.Yhdessä taiteilimme vielä hyönteiskansaa...matoja ja muita mönkiäisiä.

Kesäntekijät luontotuvalla

Perjantaina lähdimme yhdessä luontotuvalle puutarhahommiin: Saimme vanhempainyhdistykseltä kasvulaatikon ja katekangasta,hallaharson, multaa, yrttejä, siemeniä ja kastelukannun. Lisäksi otimme mukaan multalaatikot, joista pilkisti tyttöjen löytämiä vaahterantaimia.
Kun tulimme luontotuvalle Susku hihkaisi:" Hei telkkä lensi pönttöön!". Toivottavasti telkkä ei hätääntynyt meistä.
Kävimme heti hommiin: Kasvulaatikko maahan, siihen katekangasta ja .....kuka kantaisi multasäkit? Voimamiehiä ja voimanaisia löytyi.
Haistelimme yrttejä varovasti lehtiä hieromalla. Hauskoja nimiä noilla yrteillä.
Näppärät nikkarit nikkaroivat yrteille nimikyltit, vasara lauloi.
Tytöt innostuivat sahaamaan nurmikolla lojuvia puunoksia, haravalla siistittiin nurmea hieman myös. Kaivoimme tuvan kätköistä muutaman kuorimaveitsen ja niillä oli kiva vuolla kaarnanpaloja. Muutama kaarnalaiva syntyi suitsait sukkelaan! Leppäkerttujakin näkyi jo lentelemässä, jopa karkuun, ja siitä syntyi jopa murhetta. Leppäkerttu olisi niin soma jopa kotiin lemmikiksi, ehkä...
Lopuksi istutimme multaan vielä herneitä, ruusupapuja ja lemmenkukkaa. Toivottavasti ne saavat kasvurauhan.

Kokki Klorofylli ja kevättä ilmassa

Tiesitkös, että jokaisessa lehdessä on pikkuruinen keittiö ja keittiössä puuhailee kokki Klorofylli, kotoisasti viherhiukkanen. Kokki Klorofyllillä on kattila, jonne hän saa puun juurien avulla vettä. Ulkona ikkunan takana koputtelevat hiilidioksidipojat ja kun kokki avaa ikkunan ne hyppäävät kokin kattilaan. Kokki Klorofylli nostaa kattilan ikkunalaudalle ja aurinko alkaa lämmittää kattilaa.
Silloin alkaa tapahtua! Kattilaan ilmestyy sokeria ja happea! Sokeria puu tarvitsee ravinnokseen, mutta hapen puu hönkäisee maailmaan ihmisten ja eläinten iloksi. Ilman happea ei elämisestä tulisi yhtään mitään!
Saimme maistaa kokki Klorofyllin sokeria, ja se maistui....sokerilta. Olemme seuranneet lehtikeittiön muodonmuutosta, ja todellakin lehdet suurenevat päivä päivältä suuremmiksi!
Eilen teimme pienen kävelyretken lähiluontoon ja tutkailimme kevään merkkejä: aurinko paistoi, hiki kohosi myssyn alle, joessa uiskenteli telkkäpariskunta (pyrähti karkuun), pikkumetsän rinteessä pörräsi maa-ampiaiset (varokaa!), lumen alta oli paljastunut koirankakkaa ja roskia, myyrä oli kaivanut nurmikkoon melkoisia käytäviä.......Löysimme leppäkertun joka virkosi käden lämmössä, löysimme lehtokotilon tyhjiä kuoria ja pajunkissoja sekä touhukkaan kekomuurahaisten pesän. Kiikaroimme töyhtöhyyppää, näimme mustarastaan ja kuulimme peipon ääntä. Harakka istui tv- antennin päällä.
Kotiin lähti luonnontutkijan havaintopäiväkirja, omaksi ja perheen iloksi.

Alkuluokkaa luontotuvalla

Tiistaina 3.4.2023 oli alkuluokkapäivä. Kanaryhmä ja Tulipääkallot olivat luontotupavuorossa.
Jatkoimme työskentelyä lintuteemalla muistellen edellisen kerran linnunnokka-asioita ja kuinka erilaista ravintoa erilintulajit syövätkään.
 
Tutkimme hieman linnunsulkia ja muodostimme ryhmät, joissa etsittiin lintukortteja vihjeen mukaan.

Lopuksi leikimme viestikisan VARIKSET vastaan HARAKAT. Pesään haettiin oksia ja lopuksi tukkimiehenkirjanpidolla selvitettiin pesään haettujen oksien määrä. Kas kummaa...molemmissa ryhmissä peli meni tasan 23/23!

Lumitutkimuksia

Aurinkoisena kevätpäivänä (yöpakkasen jälkeen) suunnistimme porukalla Luontotuvalle tekemään havaintoja lumesta ja mittasimme myös lumen syvyyttä. Eräs havaintomme oli, että lumi ei maistunut edelleenkään pahalta...joidenkin mielestä...
Ja lumihankihan voi olla suunnattoman suuri paperi, auringon kanssa voi leikkiä varjohippaa, hankiaiset houkuttavat juoksemaan ja kierimään. Auringonvalo sai vesivärit loistamaan, ja varastoon laittamamme vesi oli jäätynyt kauniiksi timanteiksi. Luontotuvan seinä tuntui poskea vasten tosi lämpimältä.

Pusta ja Pampa ja futiskoulu

Nyt keväällä pääsemme kolme kertaa futiskouluun Pustan, Pampan ja Minnan kanssa. Eka kerta on takanapäin, ja kivaa oli! Pyöreä esine alkoi totella meitä!

Yllätysystävä avaruudesta...

Planeetta Zetor xylitolilta saapui avaruusalus Maapallolle. Ylermi ja Nyyryppy tulivat tapaamaan Galaksienvälistä kirjeenvaihtotoveriaan Välkky-Virtasta. Tauno ja eskarit saivatkin tavata kaukaiset vieraat ja olipas heillä tuliaisiakin.
Purkkaplaneetan satoa Petopoppia!

Salasaaren konsertissa

15.3.2023 linja-auto kuljetti meidät konserttitalolle Kymi Sinfonietan konserttiin . Pääsimme musiikin siivin mielikuvitusmatkalle Salasaareen Sala-akan ja Varavaramiehen kanssa. Maja-akkaa isosiskoa etsittiin.
Oli todella hieno kulttuuripläjäys!

Talviloman jälkeen...

 



Talviloman aikana olikin vaihtunut Maaliskuu.  Maanantaina Nukketeatterissa Tauno, Raimo ja Kullervo lähtivät pilkille. Avannosta tuli kalaa...ja vähän muutakin yllättävää.  Pikkuinen lumimies!

 Tiistaina 7.3.2023 touhusimme alkuluokan merkeissä. Ennen lomaa eskarit ja ekaluokkalaiset olivat jakautuneet 4:jään ryhmään ja nyt aloiteltiin alkuluokka pisteissä toimintaa.
Päivi-open luona aiheena oli erilaisia pelejä.Sarin kanssa laulupiirrettiin..Mantun kanssa saduteltiin ja Suskun kanssa touhuttiin luontotuvalla. Kukin ryhmä ehti 2:teen pisteeseen ja 21.3 vaihdetaan ryhmät toimintapisteisiin, joissa ei vielä ole oltu.

Maaliskuu toi talvista säätä tänne etelään ja aloittelimmekin luistelua. Hienosti eskarit jo pysyvät pystyssä.Taitavia ovat.

Kalevalan päivä ja Sammon ryöstö

Vaka vanha Väinämöinen, soittaja iänikuinen, soitti tänään kanneltansa, loitsujansa liekutti. Elias Lönnrotinkin tapasimme.

Eli tänään pääsimme Kalevalan kankahille ja Pohjan perukoille maailman syntyä ja Sammon ryöstöä ihmettelemään. Nukketeatterin muodossa sen esittivät tietenkin Susku, mutta myös karvaturri-ystävämme: Tauno oli Väinämöinen, Risto Rusakkojänis oli Sampsa Pellervoinen, joka kylvi puut ja varmisti kaikenlaisen kasvun. Kaarina Kettula oli Pohjan akka harvahammas, Louhi Pohjolanemäntä. Kyösti esitti Louhen tytärtä, Pohjantyttiä. Isä Kalevi oli Seppä Ilmarinen, Sammon takoja. Uinu oli Ikiturso merihirviö ( kyllä meitä nauratti). Vanha susi yksikorvainen oli kaverinsa kanssa Louhen vartijana. Lisäksi näytelmässä esiintyi Ilmatar, ilmojen tyttö
Alkumerestä tarina alkoi, ja moninaisten vaiheiden kautta päädyimme siihen, kun Sampo upposi mereen ja jatkaa siellä suolan jauhamista.
Pääsimme kurkistamaan Sammon sisälle, ja sieltä löytyi kultakirjaimia ja kultarahoja! Kyllä olisi Louhelle kelvannut!

Vieraanamme luontokoulun opettaja

Tänään suunnistimme Luontotuvalle pienessä kirpeässä pakkassäässä. Luontotuvan takkaan olimme laittaneet tulet, joten siellä oli kyllä kiva eväitä syödä.
Vieraanamme oli siis Luontokoulun Miko, joka oli jo laittanut meille kivoja tehtäviä Luontotuvan maastoon. Tunnistimme ja yhdistelimme eläimiä ja jälkiä, arvuuttelimme kuka kolmesta eläimestä syö mitäkin ruokaa, käytimme aistejamme tuoksupurkkien, kiikareiden ja tunnustelupussien kanssa. Ja lopuksi teimme lumihankeen myyrän käytävät, ja kärppä jahtasi meitä!

Alkuluokkatoiminta käynnistyi tänään

Tänään saimme vieraiksemme ekaluokkalaiset! Tauno ja Tomelia olivat innoissaan! Olipas kivaa päästä jälleen laulamaan yhdessä Kuonojumppaa (Taunon toive) ja nähdä kuinka isoja koululaisia viime vuoden eskarilaisista oli tullut.
Kävimme yhdessä "pitkällä välkällä", nostimme sen jälkeen mehumaljat uuden yhteistyön kunniaksi ja sitten jakaannuimme neljään sekalaiseen ryhmään. Valitettavasti osa lapsista oli poissa. Ryhmissä aloimme miettiä ryhmän omaa nimeä ja logoa. Niiden varmistuttua teimme jokainen kaulaamme ryhmämerkit. Niitä tarvitsemme kevään aikana,kun kierrämme erilaisissa " alkuluokkapajoissa" oman ryhmämme kanssa. Siitä tulee varmaan kivaa!

Hyytämöinen, pakkasen poika

"Hyytämöinen, pakkasen poika, saapui tänne suurilta soilta, pirtin nurkkia paukutteli, kylän koirat herätteli...lasten varpaita kipristeli, nenän tipat rakenteli..."
Hyytämöisestä laulelimme riisipuikkojen säestyksellä, ja elmukelmu oli oiva väline taiteen teossa. Ihanan herttaiset Hyytämöiset!

Saamelaisuudesta

Saamelaisten kansallispäivän tiimoilta katsoimme muutamia videoita saamelaisten elämästä pohjoisen tuntureilla, leikimme nuotion ääressä "Jussa joikaa Pallaksella" ja taittelimme päähämme neljän tuulen hatut eli kolkkahatut. Oli aika juhlallinen olo.

T-kirjain: Tiukuli Tupasvillan tossupaja

Tähtölänvaarassa suuren tammipuun onkalossa on peikko Tiukuli Tupasvillalla tossujen valmistuspaja. Tiukuli valmistaa siellä kepeitä kevättossuja, kikattavia kesätossuja, supisevia syystossuja sekä tomeria talvitossuja erityisen paksulla tupasvillavuorella.
Välillä talvi saattaa temppuilla ja sataakin vettä. Menevätkös talvitossut silloin kaupaksi? No ei!
Tiukuli tietää että Tähtölänvaaran korkeimman kukkulan huipulla asuu aikamestari Anatoli. Ehkäpä hän tietää miksi talvi välillä temppuilee, niin kuin nytkin.
Anatolin aikatornissa Tiukuli näkee erilaisia kelloja....aurinkokelloja...tiimalaseja...kaukoputken kuun ja auringon seuraamiseen. Ja sieltä hän löytää nukkuvan Anatolin ja vuodenaikakellon joka on jäänyt huoltoa vaille ja alkanut jätättämään. Onneksi Anatoli heräsi ja veti kellon: heti alkoi lumihiutaleiden tanssi! Talvi ja huopatossumyynti oli pelastettu.

Hiihtoviikot

Nyt on mitattu pellon piiri monta kertaa! Hiihtoviikoilla ennätimme hiihtää sekä räntäsateessa että pakkaslumessa, ja kyllä oli ilo katsoa kuinka taito karttui.
Tänään pidimme hiihtokauden lopettajaiset, söimme pullat ja joimme mehua, ja jokainen sai kaulaansa hiihtomitalin. Tänään juttelimme myös kansallisrunoilijastamme J.L. Runebergista, ja mitalimehun jälkeen kuuntelimme hänen sanoittamansa Maamme- laulun.

Koska hiihdellään pitkin peltoa....

Tiistaina 24.1 Kullervo laittoi sukset jalkaan ja kannusti eskareita ladulle.Iloksemme Sami Warjus on taas latukoneella meille latua laittanut ja maatalousyhtymä Olli on luvan pellon käyttöön antanut.Suuret kiitokset !

Uimakoulussa..

Maretariumretken jälkeen olikin vuorossa uimakoulua. Kahtena päivänä 18-19.1 lähdimme tilausajon kyydissä kohti Karhulan uimahallia. Uimaopettaja Mirka olikin taitava opettaja. Hän sai jokaisen uimarin tuntemaan itsensä taitavaksi vesikirpuksi. Tutustuminen veden ihmeelliseen maailmaan tuntui Mirkan ohjauksessa upealta kokemukselta. Kiitos Mirka !

M-kirjain: Matka Maretariumiin

Viime viikolla valmistauduimmekin vierailemaan Maretariumissa, isossa kotkalaisessa akvaariossa. Katsoimme lyhyen esittelyfilmin Maretariumin toiminnasta, ja yleisön joukosta kuului paljonkin asiantuntevia kommentteja kaloihin liittyen. Tauno Tassunen ja Tomelia olivat vierailleet joululomalla Hanna Hauen luona, mutta Tomelian kalatietämys oli rajoittunut hiirikalaan, joka paljastuikin sammeksi.
Tutkimme vähän tarkemmin yleisimpiä sisävesien kaloja eli haukea, ahventa ja särkeä, ja koetimme värittää ne mahdollisimman todenmukaisilla väreillä. Teimme niille värikkään uintipaikan tomusokerimaalauksen avulla, vesivärejä käyttäen. Hienot tuli!
Maretariumiin matkustimme linja-autolla, ja bussissa oli tunnelmaa, joillekin eskarilaisista ensimmäinen bussimatka. Ja bussista emme voineet myöhästyä, joten kuntotestistäkin matka kävi...
Maretariumissa pääsimme käymään luontokoululuokassa, rakensimme kalapalapelejä ja piirsimme kaloja mallista, Niko- ope kertoi kalan rakenteesta. Siellä söimme eväät.
Paljon erilaisia kaloja kyllä näimme, ja nahkiaisia siirrettiin toiseen altaaseen. Olihan ne nahkiaisia? Ja akvaariossa oli pienen pieniä ankeriaan poikasia, kuulemma harvinaista!

Piparintuoksua ja hieman solmun harjoittelua

Pipareita pääsimme leipomaan käsityöluokkaan! Oli hulppeat tilat, kaksi tilavaa pöytää ja kaksi uunia. Konkarileipureitahan osa jo oli, mutta kummasti jokainen odotti saisko jo lopun taikinasta syödä? No sai... Koristeita vielä pintaan ja kivat joulumaistiaiset olivat valmiita kotiin vietäväksi.
Tänään teimme vielä kirjanmerkit; jos sattuisi joku kirja lomalla jäämään kesken. Sen koristelimme villalangoilla ja harjoittelimme jälleen kansanperinnettä, nimittäin solmujen tekemistä. Ei ollutkaan kaikille tuttua puuhaa?

Itsenäisyyspäivän askartelu: paperipujottelua ja joka toinen

Itsenäisyyspäivän kynttilöitä tehtiin vanhanajan askartelun merkeissä: paperipujottelua tehtiin ainakin ennen paljon alaluokilla, ihanasta kiiltävästä paperista ja metallipuikot apuna pujottelussa. Mutta hyvin sujui ilman metallipuikkojakin! Ja varmasti tuli tutuksi käsite " joka toinen".

Metsäretki laavulle

Metsäretket maistuvat tälle eskariporukalle, mielellään runsaiden eväiden kera. Ja kaiken kruunaa nuotio. Vanhempainyhdistyksen myyjäisistä saimme vielä mukaamme joulutorttujakin, kyllä maistui! Tauno ja Kullervo olivat niin täynnä herkkuja, että söivät omat torttunsa vasta eskarissa.

O- kirjain: Onnellinen Onerva

Tiesitkös, että metsän salaisessa sopukassa, omenaisessa onkalossa asuu keijumuori Onerva. Hänen pihallaan kasvaa puu, jossa kypsyy lauluomenoita. Omenoista Onerva keittelee herkullista hilloa ja paistelee onnenkeksejä.
Onervan onkalossa asustaa myös kanoja, onnellisia kotkottajia. Ne ovat taitavia munijoita. Onervalla on yksi suuri taikaomena, joka soittaa Onervalle sulosointuja. Taikaomena saa lapsetkin musisoimaan. Omenassa asuu Mauno- mato, se osaa myös musisoida.

E- kirjain: Etsivätoimisto Etevät tassut ry

Kalevi Kettulan vanha ystävä Mauri Mäyrä on tullut vierailulle Kettulaan. Mauri on ollut pitkällä tutkimusmatkalla Arabiassa ja tuonut Kettulan perheelle tuliaisiksi itämaisen maton. Ilta kuluu mukavasti Maurin tarinoita kuunnellen.
Keskellä yötä Kyösti herää kummalliseen nakertavaan ääneen. Aamulla paljastuu keittiöstä jyrsitty pöydänjalka. Tämä toistuu yö yön perään. Aina löytyy jotain uutta jyrsittyä.
Tähän on tultava loppu! Kyösti päättää perustaa etsivätoimiston. Siihen hän tarvitsee suurennuslasin, kameran, sormenjälkipulveria ja taskulampun. Nämä osoittautuvat tarpeellisiksi, sillä isä ja äiti eivät meinaa ottaa Kalevin etsivätoimistoa tosissaan. Mutta kun taskulampun valossa otetut polaroid- kuvat valmistuvat, syylliseksi paljastuu pieni kamelinkarvakirppu! Tiedättehän, sellainen joka asustaa itämaisen lentävän maton uumenissa, ja jyrsii koti-ikäväänsä kaikkea mahdollista. Onneksi lentävät matot osaavat lentää myös kotiinsa.

Veden kiertokulku: Kymijoki

Tänään vaellettiin tihkusateessa padolle katsomaan, miltä padotun Kymijoen pohja näyttää. Kova oli kohina siellä kuitenkin! Kieli keskellä suuta kuljettiin siltaa pitkin padon yli, ja syötiin eväät toisella puolella. Sillan alussa oli kielto, että hevoset eivät saa mennä sillalle. Toivottavasti uskovat!
Kullervo Kaalinperä joutui retken päätteeksi suihkuun, mitä lie touhunnut?
Iltapäivällä katsottiin vielä "Jokiemme helmet"- sarjasta jakso " Kymijoki". Kaunis Kymijoki.

Kekriä juhlimassa...

Perjantaina 4.11 vietimme suomalaista kansanperinteeseen pohjautuvaa kekriä. Maahismuorin johdolla, hämäränhunnun alla vierailimme Metsän peitossa. Siellä taikoja teimme...lauluhammasta heiluteltiin ja pitopytään palattiin. Herkuteltiin kunnolla.
Kitupiikki tuotti valoa hämärään.

Loma loppu..eskariin hoppu!

Syysloman jälkeen eskariin eskariin saapui taas iloisia esioppilaita. Osa oli lomaillut, osa viettänyt viikon päiväkodilla.
Lokakuun viimeisenä päivänä rupesimme taiteilemaan. Syksyn pimeydessä kaljuuntuneet lehtipuut näyttävät salaperäisiltä ja mielikuvitus saa Taunonkin kuvittelemaan jos jonkinlaista. Noita Näärännäppy on innoissaan. Hän on päässyt jatkoon noitien laulukisassa .Finaali on luvassa viikonloppuna. Hän aikoo esittää kappaleen Taikapuun varjossa.

Eskarit maalasivatkin Noidan ja meidän kaikkien iloksi komeita kuvia noista salaperäisistä puista.


Tiistaina 1.11 teimme retken kivikansan maille. Kylläpäs siellä olikin väkeä. Matkalla Korkiakalliolle näimme Kivivaareja , Kivimuoreja, Täti Kivisen ja lukuisia Kivikakaroita. Kivikakaroilla olikin kylpypäivä. Juttelimme myös kivilajeista..Graniitista , joka onkin Suomen kansalliskivi...siirtolohkareista, joita jääkausi on liikutellut jne..
Eskarit olivat niin reippaita samoilijoita, että Täti Kivinen myösi heille Diplomit. Tauno ja Kullervokin saivat omansa.

Taika-avain N: Noita Näärännäppy ja laulusoppa

Eräänä aamuna Tauno Tassunen oli sienimetsässä ystävänsä Kullervo Kaalinperän kanssa. Metsässä he löysivät sienistä muodostuneen taikapiirin ja mädäntyneen kananmunan haju johdatti heidät noidan mökin luo.
Mökistä kuului narinaa ja nurinaa ja ärinää.....Noita Näärännäppy koetti keittää laulusoppaa voittaakseen noitien laulukilpailun. Tauno ja Kullervo ja lapset sen heti huomasivat, ettei noin terävistä aineksista voi hyvää soppaa tulla: Noita heitti pataan nokkosia, nauloja, neuloja ja nastoja!
Onneksi paikalle lennähti iloinen haltijaukko Niilo Naavaparta. Hänellä oli nahkasalkussaan hennompia aineksia: nenäliinoja, napanöyhtää, nallenkarvaa ja naavaa. Kylläpä nyt alkoi noidan laulu raikua!
Niilo Naavaparta puhdisti vielä noidan savupiipun, ja opetti lentoreitillään N- kirjaimen. Kiitos!
Kadehtija Kauno Kademieli yritti vielä tulla vähättelemään noidan saavutuksia, mutta sen komensimme yhdessä tiehensä.Hus!
Auttamispillereitä, kirpeitä sellaisia, suuhun ja lopuksi yhteinen loitsutanssi.

Eilen oli upea kurakeli!

Rypäleitä...

Tauno ja Tomelia saivat eskareitten kanssa maistella viinirypäleitä. Ihan Suomessa kasvaneita.

Metsäretki laavunmetsikköön..

7.10 lähdimme tutulle laavulle metsäretkelle. Oho! reitti sinne olikin uusi. Metsänkuningas Tapion salakäytävää pitkin ryömimme metsävaltakuntaan. Laulaen seurasimme neulaspolkua ja tuttu laavuhan se meitä siellä polun päässä odottikin. Leikkien lomassa evästelimme ja lopuksi teimme metsäkansaa metsän sammaleiseen, salaiseen sopukkaan. Sinne he jäivät syyskokousta pitämään, kun lähdimme paluumatkalle

Taika-avain S : Setä Sammakko

Setä sammakko oli sulkenut uimakoulunsa ja istuskeli mietteissään lammen rannalla lumpeenlehtiä laskemassa. Oli siis jälleen syksy, sen huomasi värikkäistä lehdistä, jotka leijailivat lammen sammalikkoon.
Äkkiä Setä Sammakon syliin putosi toisenlainen lehti, oikeammin kirja. Vallaton veitikka sen kirjastosta nappasi ja päätti tehdä sammakolle kepposen. Kirjan kantta koristi kuva kauniista prinsessasta, ja kun Setä Sammakko oli saanut kirjan luettua, hänen sydämensä hakkasi lujempaa: olikohan hän oikeasti noiduttu prinssi, ja pitäisiköhän hänen löytää prinsessa, jonka suudelma vapauttaisi hänet lumouksesta?
Setä sammakko alkoi etsiä prinsessaa. Hän kulki ja kulki, kysyi peikkopojilta Äkämältä ja Käävältä, kysyi Niilo Naavaparralta, kysyi noitatäti Siiri Sahramilta.....kulki ja kulki, kunnes törmäsi....prinsessaan!
Tokihan prinsessalta yksi suukko heltisi hyvään tarkoitukseen, mutta kuinka sitten kävikään? Kvaak ja kvaak!

Taika-avain U : Uinu unelmoi

Useita vuosia aiemmin täysikuun yönä eskariin putosi vihreä muna.
Silloiset eskarit miettivät kuka sen oikein oli muninut; dinosaurus vai joku lintu?
Jotta asia selviäisi, muna laitettiin pöllönpesään, Taunon taikahatun alle hautumaan.
Kului viikko ja toinen. Munasta kuoriutui....Uinu.
Uinut ovat salaperäisiä kuuolentoja. Nuoret Uinut, naaraat ja koiraat, munivat täysikuun aikaan. Vanhetessa muninta harvenee.
Uinu oli ensin koditon. Sitten pöllöt Pöö ja Muori Möö adoptoivat Uinun. Kun pöllöille tuli omia pöllölapsia ja Uinu varttui vanhemmaksi, se muutti omaan taloon.
Uinun talossa on ullakko, tupakerros ja kellari. Alivuokralaisina Uinun talon kellarissa asuvat Simo ja Siiri Piikkinen. He pitävät kellarikerroksesta hyvää huolta.
Kuutamolla Uinu unelmoi. Onpa se käynyt kuussakin, mutta siihen se tarvitsi kuulimaa.

Erään kerran Taunon kaukoputkea pitkin lieri kuusta pörröisiä munia, ja niistä kuoriutui Uinun serkkuja. Kenties vielä saamme heidät kertomaan tarinoita kuusta...?

Taika-avain I : Pilvimuorin lapsenvahdit

Syyskuussa sadesäällä päätti Pilvimuori pitää pyykkipäivän. Pikkuruiset villit pilvilapset tarvitsivat kuitenkin lapsenvahdin. Pilvimuori lähetti satulinnun viemään viestiä Tauno Tassuselle ja Tomelialle: ennättäisivätkö he lapsenvahdeiksi?
Mielellään toki Tauno Tassunen ja Tomelia suostuivat. Perhosen kyydissä matkusti pilvilinnaan Tomelia, mutta Tauno tarvitsi kyydikseen jonkun hieman vahvemman, hmmmm.... Korppi Kuunkatsoja auttoi.
Vaan ei ollut pilvilapsia helppo paimentaa: Sinilei lintujen ystävä silitteli korppia, Tippa- Liisa lenteli kastelemassa kukkia, Säde kisaili auringon kanssa, Mörsky marisi ja murisi, Hattara pikkuinen pyyteli tuttipulloonsa lisää ruokaa mutta viides Villikko oli aivan vallaton! Se tahtoi tehdä yhtenään kepposia, ja kun lapsenvahdit lepuuttivat hieman silmiään, se livahti omille teilleen.
Pilvimuorin naapurissa asui vanhapoika Iivari Itula, perunanviljelijä. Iivari oli hieman erakkoluonne, mutta taiteellinen. Hän oli juuri maalannut taulun nimeltä kuningatarperuna Rosamunda, ja taulu oli onnistunut suurenmoisesti! Iivari oli iloinen.
Kuinka ollakaan, Iivarin ikkunasta livahti sisään villi ilkikurinen Villikko- pilvi, ja se halusi hieman iloitella. Hihitellen se nappasi Iivari Itulan pensselin, ja piirsi kuningatarperuna Rosamundalle viikset. Voi olkoon, saako sellaista tehdä!?
Kyllä pilvimuorilla riitti selvitettävää, kun hän kotiin palattuaan huomasi Villikon kadonneen, ja kun Villikko lopulta löytyi Iivari Itulan perunaämpäristä, ja tuhotyö paljastui. Mutta asiat yleensä järjestyvät, ja aito katumus ja anteeksipyyntö auttavat asian selvittelyssä. Niin nytkin.
Iivari Itulan senää koristaa nykyisin kuningasperuna Rosamunda.

Taika-avain A : Apolloperhonen

Esikoulussa tutustumme uusiin kirjaimiin eli taika-avaimiin nukketeatterin kautta. Tänä syksynä olemme tutustuneet jo neljään taika- avaimeen...

Eräänä aurinkoisena loppukesän päivänä haltija nimeltään Aulis Armainen samoili kotiniityllään. Hän tuoksutteli viimeisiä huumaavia kesän tuoksuja, ja istuutui kotikoivunsa juurelle seuraamaan taivaalla lipuvia pilviä. Äkkiä hän tunsi ilmavirran, ja puun takaa lipui lumoavan kaunis perhonen. Ooh, Apolloperhonen!
Apolloperhonen laskeutui niitylle, ja kun Aulis Armainen hiipi lähemmäs hän huomasi, että perhonen lepuutti siipiään kimmeltävän aarrearkun kannella. Mitä ihmettä?
Perhonen nousi lentoon ja ilmaisi, että halusi Auliksen avaavan arkun. Arkusta löytyi pillejä - niistähän saattoi muodostaa vaikka Auliksen oman kirjaimen A: n. Niityltä löytyi myös valkoista Mansikin superjuomaa, ja sitä pääsimme lasten kanssa pilleillä maistamaan.
Niityltä alkoi kuulua surinaa, ja Apolloperhosta saapui ihastelemaan myös Aune Ampiainen. Hänellä oli myös murheita; hänen kotikukkansa oli kuihtunut eikä hän tiennyt minne olisi mennyt. Aulis Armainen oli oitis valmis auttamaan, ja kutsui Aune Ampiaisen omaan auringonkukkaansa, tänne eskariin. Voi miten Aune ilahtui! Samalla hän katsoi haikeana loittonevaa Apolloperhosta, näkisivätköhän he enää koskaan toisiaan?
Eskareiden kanssa pohdimme ikävää ja haikeutta; taakse oli jäänyt vanha päiväkoti ja kenties monta hyvää ystävää. Mutta ikävästä huolimatta edessäpäin voi olla uudet kivat ystävät, kunhan tulemme tutuiksi.
Aulis antoi omasta puisesta aarrearkustaan meille vielä auringonkukansiemeniä istutettavaksi. Ne löysivät tiensä luontotuvalle.

Mustikkaretki laavulle

Parhaaseen mustikka-aikaan teimme mustikkaretken laavulle. Massut täynnä marjoja palasimme eskariin, mutta kyllä täytyy kehua eskarilaisia: saimme yhteiseksi saaliiksi ison pussin mustikoita. Niitä suunnittelimme käyttää mustikkamaalaukseen.
Osaatko tehdä kepeistä A- kirjaimen?

Lintuaiheisia valokuvia

Syyskuussa saimme valokuvalahjoituksen Pihkoon koululle , eskariin ja päiväkodille Timo J.Grönlundilta. Timo on kuvannut lintuja vuosien ajan pihapiirissään ja vähän kauempanakin. Kuvista on syntynyt myös näyttelyitä mm. Merikeskus Wellamossa keväällä 2022 
"Cicero" ja muita linssiluteita-näyttely. Nyt meillä on ilo laittaa Timon lintukuvia esille . Niistä on paljon iloa ja hyötyä meille kaikille lintumaailmaan tutustuttaessa. Kiitos sinulle Timo.

Sadonkorjuuviikko

19-23.9.2022 on vietetty sadonkorjuuviikkoa. Koulun ruokalassa on ollut tarjolla ruokaa, jossa on hyödynnetty kasviksia.
23.9 meillä eskarissa oli maistelupaketteja juureksista ja vihanneksista. "Kukkuu kukkuu pikkulanttu nukkuu kellarin pimeässä nurkassa. Eikä lanttu ollut yksin . Kavereina Retiisi...Retikka..Porkkana..Bataatti jne..
Lopuksi taiteilimme vielä juureksia ja vihanneksia taiteen keinoin.