Setä sammakko oli sulkenut uimakoulunsa ja istuskeli mietteissään lammen rannalla lumpeenlehtiä laskemassa. Oli siis jälleen syksy, sen huomasi värikkäistä lehdistä, jotka leijailivat lammen sammalikkoon.
Äkkiä Setä Sammakon syliin putosi toisenlainen lehti, oikeammin kirja. Vallaton veitikka sen kirjastosta nappasi ja päätti tehdä sammakolle kepposen. Kirjan kantta koristi kuva kauniista prinsessasta, ja kun Setä Sammakko oli saanut kirjan luettua, hänen sydämensä hakkasi lujempaa: olikohan hän oikeasti noiduttu prinssi, ja pitäisiköhän hänen löytää prinsessa, jonka suudelma vapauttaisi hänet lumouksesta?
Setä sammakko alkoi etsiä prinsessaa. Hän kulki ja kulki, kysyi peikkopojilta Äkämältä ja Käävältä, kysyi Niilo Naavaparralta, kysyi noitatäti Siiri Sahramilta.....kulki ja kulki, kunnes törmäsi....prinsessaan!
Tokihan prinsessalta yksi suukko heltisi hyvään tarkoitukseen, mutta kuinka sitten kävikään? Kvaak ja kvaak!