Merikotkat 2025-2026
Avaatko oven joulun tulla
Eilen oli jännittävä päivä: Pettri Punakuono saapui rekensä kanssa noutamaan tonttu Tosipikkuista Korvatunturille. Lapset saivat kulkusen ja karkkikepin tuliaisiksi Joulumuorilta, ja kiitokseksi suuresta avusta jouluvieraiden pulmakirjeiden ratkaisemisessa. Loppujen lopuksi lähes kaikki Tomelian joulukodin asukkaat päättivät lähteä reen kyytiin. Tiki ei lähtenyt, hän oli sopinut joulunvietosta yhdessä Havu- karhun kanssa. Tiki lupasi ruokkia Tomelian kanat. Salongin seinää jäi koristamaan yllätyskirjeestä löytynyt muotokuva Posteljooni Sinitiaisesta, Tomeliasta ja Tonttu Tosipikkuisesta. Eilenkin saimme jännittävän kirjeen, joka sisälsi runsaasti muotokuvia. Hienoja kirjeitä!
Hyvää joulua jokaiselle, toivottavasti iloiset tontut tuovat lunta tullessaan!
Hyvää joulua jokaiselle, toivottavasti iloiset tontut tuovat lunta tullessaan!
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Sinivalkoisia ajatuksia mietittiin myös Tomelian joulukodissa: valkoisia pilviä, sinisen taivaan heijastusta järvenpinnassa, hohtavan valkoisia lumihankia. Tämän päivän jouluvieras neulojamestari Seija Leppänen oli neulonut Tiki-oravalle sinivalkoisen kaulaliinan. Se lämmitti ihanasti pikkuisen oravan kaulaa. Ja Seija Leppäsen pussissa oli myös sinivalkoiset suklaakaramellit jokaiseen suuhun, käärepapereista lapset taittelivat sinivalkoisia perhosia Tomelian joulukotiin, yhdessä Tonttu Tosipikkuisen kanssa.
Joulukalenteri
Eilen avautui Tomelian joulukoti. Tonttu Tosipikkuinen on ollut uuttera apulainen, ja auttanut Tomeliaa siivouksessa, leipomuksissa ja joulukoristeiden laittamisessa. Tiki- oravan kotikin on koristeltu, yllätyksenä Tikille. Tomelia on kutsunut ystäviään joulukahville, yhden vieraan jokaiselle joulukuun päivälle. Tonttu Tosipikkuinen odottaa vieraita jännityksestä hehkuen.
Posteljooni Sinitiainen on lennättänyt Tomelian kutsut ympäri Sysimetsää. Mutta joulukuun ensimmäisen aamun koittaessa hänen mukanaan ei saavukaan jouluvierasta, vaan jouluvieraan kirje. Kirjeessä jouluvieras kiittää kutsusta ja pahoittelee, ettei pääse tulemaan. Jouluvierailla on arjen pulmia, joita he eivät osaa yksin ratkaista. Pulmat estävät heidän saapumisensa. Mutta eipä hätää, pulmakirje luetaan ja lapset antavat neuvoja pulman ratkaisemiseksi. Tonttu Tosipikkuinen kirjoittaa neuvot kirjekuoreen, ja Posteljooni Sinitiainen lähtee viemään kirjettä jälleen. Hyvät neuvot tepsivät, ja kohta Posteljoonin mukana saapuu iloinen jouluvieras. Eilen saapui Unijukka, tänään kesän viimeinen keiju Serena. Eivätköhän loputkin vieraat saavu, jos lapsilta löytyy näin hyviä arjen neuvoja. Tonttu Tosipikkuinen keittää vieraille tosi hyvää kahvia!
Posteljooni Sinitiainen on lennättänyt Tomelian kutsut ympäri Sysimetsää. Mutta joulukuun ensimmäisen aamun koittaessa hänen mukanaan ei saavukaan jouluvierasta, vaan jouluvieraan kirje. Kirjeessä jouluvieras kiittää kutsusta ja pahoittelee, ettei pääse tulemaan. Jouluvierailla on arjen pulmia, joita he eivät osaa yksin ratkaista. Pulmat estävät heidän saapumisensa. Mutta eipä hätää, pulmakirje luetaan ja lapset antavat neuvoja pulman ratkaisemiseksi. Tonttu Tosipikkuinen kirjoittaa neuvot kirjekuoreen, ja Posteljooni Sinitiainen lähtee viemään kirjettä jälleen. Hyvät neuvot tepsivät, ja kohta Posteljoonin mukana saapuu iloinen jouluvieras. Eilen saapui Unijukka, tänään kesän viimeinen keiju Serena. Eivätköhän loputkin vieraat saavu, jos lapsilta löytyy näin hyviä arjen neuvoja. Tonttu Tosipikkuinen keittää vieraille tosi hyvää kahvia!
Kymi Sinfonietta
Tänään meillä oli oikea taidepäivä: ensin kokeilimme varjoteatteria ja sen jälkeen saimme vieraaksemme Kymi Sinfonietan huilistin. Tutustuimme erilaisiin soittimiin ja kuuntelimme pätkiä erilaisista klassisista musiikkiteoksista. Kokeilimme olla itse kapellimestareita, ja koetimme lisäksi silmät kiinni keksiä, mistä musiikki kertoi. Saimme myös kuulla ja nähdä, kun hän soitti kahta erilaista huilua. Lopuksi lajittelimme korttipakasta kuvat erilaisiin soitinryhmiin: lyömäsoittimiin, vaskipuhaltimiin, puupuhaltimiin ja jousisoittimiin. Aika moni lapsista kertoi omistavansa kitaran.
Kymi Sinfoniettaa olisi kyllä mukavaa kuulla useammin! Heiltähän löytyy konsertteja lapsille. Ja Kotkan musiikkiopistossahan voi opiskella erilaisten soitinten soittamista jo pienestä pitäen.
Kymi Sinfoniettaa olisi kyllä mukavaa kuulla useammin! Heiltähän löytyy konsertteja lapsille. Ja Kotkan musiikkiopistossahan voi opiskella erilaisten soitinten soittamista jo pienestä pitäen.
Mittaamista ja suuruusjärjestystä
Miksi ihmeessä on keksitty mitta ja mittayksiköt, miksei pelkkä tikku riitä? Miksei riitä että punnitsee kädellä? Näitä pohdittiin.
Sarjoittaminen
Sarjan jatkamista ja sarjoittamista on ollut kivaa harjoitella toimintapisteissä, omaa tehtäväpassia täyttäen.
Kekri
Ikivanhaa suomalaista syksyn juhlaa, jota vietettiin sadonkorjuun päättyessä, kutsuttiin kekriksi.Lokakuuhun mennessä taloissa oli saatu syystyöt loppuun; viljat oli koottu aittoihin, perunat ja juurekset pantu maakuoppaan tai kellariin ja syysteurastukset tehty. Vanhan suomalaisen ajanlaskun mukaan kekri aloitti uuden vuoden. Kekriin kuuluikin nykyisen uuden vuoden tapaan erilaisia taikoja ja ennustuksia, joita tehtiin tulevaksi vuodeksi ihmisten ja karjan menestykseksi.Herkut jätettiin yöksi pöydälle, koska uskottiin , että kodinhaltiat ja vainajien henget käyvät yöllä aterioimassa.
Eskarissa lähdimme metsäretkelle kekrin aikoihin, ja kuinka ollakaan törmäsimme laavulla Maahismuoriin. Hän oli kadottanut lapsenlapsensa pikku Mion, ja samassa hössäkässä hänen taikakalunsakin oli kadonnut. Ja loitsuja oli ilmassa. Lupasimme auttaa Maahismuoria sekä pikku Mion että taikakalun etsimisessä. Jotta saisimme taikakalun haltuumme, meidän täytyi seurata keijun seittejä ja selvittää ikivanhan naurislyhdyn oikea nimi. Naurislyhty johdatti meidät kadonneen taikakalun luo, joka paljastui kahvinpaahtimeksi. Ja selvitimme naurislyhdyn nimenkin: KITUPIIKKI.
Kyllä maistui lopuksi makkarat ja muut Maahismuorin herkut, nam!
Eskarissa lähdimme metsäretkelle kekrin aikoihin, ja kuinka ollakaan törmäsimme laavulla Maahismuoriin. Hän oli kadottanut lapsenlapsensa pikku Mion, ja samassa hössäkässä hänen taikakalunsakin oli kadonnut. Ja loitsuja oli ilmassa. Lupasimme auttaa Maahismuoria sekä pikku Mion että taikakalun etsimisessä. Jotta saisimme taikakalun haltuumme, meidän täytyi seurata keijun seittejä ja selvittää ikivanhan naurislyhdyn oikea nimi. Naurislyhty johdatti meidät kadonneen taikakalun luo, joka paljastui kahvinpaahtimeksi. Ja selvitimme naurislyhdyn nimenkin: KITUPIIKKI.
Kyllä maistui lopuksi makkarat ja muut Maahismuorin herkut, nam!
Metsäretkellä
Metsässä oli taas ilo olla. Tällä kertaa mentiin pellon kautta, ja ihailtiin isoa muurahaispesää. Matkan varrelta löysimme oravanmarjoja, niitä myrkyllisiä, jotka olivat nyt muuttuneet punaisiksi. Ja myrkyllisiä kielonmarjoja, jotka taas olivat pullean oransseja. Suppilovahveroita löytyi paikka paikoin. Taisi miekatkin katkoa erilaisia sieniä. Majaa rakennettiin taas. Yhdessä rakennettiin luontotaulu, johon lajiteltiin luonnon aarteita omiin joukkoihin. Jokainen etsi viisi aarretta. Ja kylläpä näkkäri maistui laavulla istuen!
Futisharkat
Tänään saimme harjoitella pallon kuljettamista KTP:n juniorivalmentajan kanssa. Oli kyllä hurjan mukavaa! Liikennevalot määräsivät saiko palloa kuljettaa kävellen vai juosten, vai täytyikö pallon päälle laittaa jalkajarru. Palloa ei saanut kuljettaa kädellä. Ja välillä täytyi juosta pakoon pallorosvoa! Pientä kisaakin oli, kun palloja ryösteltiin toisten pesistä. Lopuksi saimme kehut ja KTP: n heijastimen. Toivottavasti saamme saman vieraan vielä kevätpuolellakin.
Pääväreistä välivärihyrrään
Tiki oli käynyt Hiirimaassa ja tavannut siellä hiirivelhon. Hiirivelho oli opettanut hänelle väritaikoja. Tiki otti siveltimen ja vesiväripaletin, ja liotti vesipurkkeihin kolme pääväriä eli keltaisen, punaisen ja sinisen. Päävärejä ei sekoiteta mistään muista väreistä, vaan ne ovat olemassa. Niitä yhdistelemällä hän loihti aivan uusia värejä, wau! Eli se uusi väri, joka muodostui kahden päävärin väliin, oli näiden väliväri. Taikaa!
Taikavärejä kokeiltiin paperille, ja lopuksi tehtiin välivärihyrriä kahdesta pääväristä. Hyrrän vauhti sai välivärin eloon!
Taikavärejä kokeiltiin paperille, ja lopuksi tehtiin välivärihyrriä kahdesta pääväristä. Hyrrän vauhti sai välivärin eloon!
Salapoliisit sienijahdissa
Sienten maailma on loppujen lopuksi aika kiehtova. Videolta kuulimme, että sienet eivät ole kasveja eivätkä eläimiä, mutta kuitenkin lähempänä eläimiä kuin kasveja, hmm...Ja sienten itiöitä on kaikkialla, joskus jopa iholla. Sienillä on myös omia puuystäviä, ja ne ruokkivat toisiaan. Joskus sieni ei anna mitään vastalahjaksi, vaan vain hyötyy toisesta. Aika ilkeästi tehty, loissieni!
Luontotuvalla etsimme tällä kertaa sienikortteja, tarkistimme korttien takana olevan kuvan ja yhdistimme tehtäväpaperiin oikean sienen oikeaan kuvaan. Siis viivalla...ei laiteta rastilla...ei ympyröidä...ihan vain viiva....Ihan sai olla tarkkana, mitä oikein pyydettiin tekemään.
Luontotuvan sisällä odotti yllätys: siemensalapoliisien istutuspurkissa kasvoi myös sieniä! Vaikkei oltu istutettu! Silmälle näkymättömät itiötkö sinne olivat kätkeytyneet?
Eskarikirjassa olemme tutustuneet kirjaimiin A, I ja S. Niillä on ollut mukava operoida, vaihtaa kirjainten paikkaa ja kuulostella äänteitä. Digimateriaalissa olemme päässeet kuuntelemaan äänteitä ja lataamaan kirjainrakettia, lopuksi olemme laukaisseet raketin ilmaan!
Luontotuvalla etsimme tällä kertaa sienikortteja, tarkistimme korttien takana olevan kuvan ja yhdistimme tehtäväpaperiin oikean sienen oikeaan kuvaan. Siis viivalla...ei laiteta rastilla...ei ympyröidä...ihan vain viiva....Ihan sai olla tarkkana, mitä oikein pyydettiin tekemään.
Luontotuvan sisällä odotti yllätys: siemensalapoliisien istutuspurkissa kasvoi myös sieniä! Vaikkei oltu istutettu! Silmälle näkymättömät itiötkö sinne olivat kätkeytyneet?
Eskarikirjassa olemme tutustuneet kirjaimiin A, I ja S. Niillä on ollut mukava operoida, vaihtaa kirjainten paikkaa ja kuulostella äänteitä. Digimateriaalissa olemme päässeet kuuntelemaan äänteitä ja lataamaan kirjainrakettia, lopuksi olemme laukaisseet raketin ilmaan!
Juurespäivä
Viime viikolla saimme maistiaispaketin juureksista ja kasviksista. Palsternakka sai supersuosion, ja selleri herätti ulkonäöllään mielikuvan mursusta.Sipulia epäiltiin, ja kurkku oli tuttu kaveri. Porkkana oli ehkä aavistuksen suositumpi kuin bataatti. Lanttu ja nauris maistui aika samalta, ja saimme nähdä, että naapuritalossa asuvalle Rotta Mokomalle ne ainakin maistuivat!
Mihin mustikka päätyikään?
Kylläpä laavulla on tänä syksynä tosi paljon mustikoita! Ja eskarissa ahkeria mustikanpoimijoita. Mustikkapiirakasta moni haaveili, mutta kerroimme että nämä mustikat käytämmekin mustikkamaalaukseen.
Jokainen lapsi survoi haarukalla mustikkansa, ja mustikkamössöllä laveerattiin iso paperi. Mustikka on luonnon oma indikaattori, joka reagoi happamaan ja emäkseen. Happamista sitruunoista sai jokainen oman puolikkaan, ja pusersi puolikkaasta mehua. Soodaa mitattiin teelusikallinen omaan purkkiin, ja perään suihkutettiin vähän vettä. Näillä päästiin jatkamaan mustikkamaalausta, ja näytti siltä kuin purkeissa olisi ollut taikamaalit!
Kun maalaukset kuivuivat, jatkoimme mustikan tarinaa: "Eräänä päivänä mustikkametsässä kulki pienen pieni peikkotyttö, niin pieni että häntä hädin tuskin erotti sammalmättäästä. Peikkotytön nimi oli Ahkeraliisa. Hän kulki ja kulki metsäpolkua pitkin, etsien itselleen uutta kotia. Äkkiä hän huomasi polulla ison mustikan. Siinäpä oivallinen koti! Pyöreä ja muhkea. Ahkeraliisa koversi mustikkaan ikkunan ja oven. Aikansa taloa kierreltyään Ahkeraliisa päätti vahata talonsa seinät. Hän kipaisi hakemaan lähteestä vettä ja avasi kesällä valmistamansa mustikkavahapurkin. Hän kasteli kätensä veteen, ja hankasi seinät vahalla killtäviksi. Tulipa kaunis talo! Tyytyväisenä hän astui taloonsa sisälle. Huhhui, olipas siellä sinistä ja pimeää. Nyt pitäisi kyllä saada jostakin valoa....mutta mistä? Ahkeraliisa muisti nähneensä polulla kiiltomatoja, ja kipaisi kysymään niiltä apua. Kiiltomato suostui mielellään valoksi peikkotytön tupaan. Ahkeraliisa kävi tyytyväisenä nukkumaan. Keskellä yötä alkoi kuulua sateen ropinaa, ja Ahkeraliisa huolestui. Entäpä jos katto ei kestä? Entäpä jos sade valuu katon läpi ja kastelee lattian ja peikkotytön hännän? Ahkeraliisa kiipesi Tiki-oravan pesälle kysymään neuvoa katon tiivistämiseksi. Tiki antoi peikkotytölle kuusenkäpyjä ja neuvoi häntä suomujen irrottamisessa. Suomuista saisi latomalla lähes paanukaton, tiiviin ja liukkaan. Ahkeraliisa aloitti katon tekemisen heti samana päivänä.
Seuraavana yönäkin satoi, mutta katto piti sateen talon ulkopuolella. Aamulla Ahkeraliisa kurkisti ovesta, ja huomasi että sammalikko oli niin märkä, ettei hän voinut astua ovesta ulos kastelematta tossujaan. Tiki orava neuvoi tekemään rappuset kävyn karasta tai oksista. Kiitos neuvosta, nyt talo oli täydellinen!".
Jokainen lapsi survoi haarukalla mustikkansa, ja mustikkamössöllä laveerattiin iso paperi. Mustikka on luonnon oma indikaattori, joka reagoi happamaan ja emäkseen. Happamista sitruunoista sai jokainen oman puolikkaan, ja pusersi puolikkaasta mehua. Soodaa mitattiin teelusikallinen omaan purkkiin, ja perään suihkutettiin vähän vettä. Näillä päästiin jatkamaan mustikkamaalausta, ja näytti siltä kuin purkeissa olisi ollut taikamaalit!
Kun maalaukset kuivuivat, jatkoimme mustikan tarinaa: "Eräänä päivänä mustikkametsässä kulki pienen pieni peikkotyttö, niin pieni että häntä hädin tuskin erotti sammalmättäästä. Peikkotytön nimi oli Ahkeraliisa. Hän kulki ja kulki metsäpolkua pitkin, etsien itselleen uutta kotia. Äkkiä hän huomasi polulla ison mustikan. Siinäpä oivallinen koti! Pyöreä ja muhkea. Ahkeraliisa koversi mustikkaan ikkunan ja oven. Aikansa taloa kierreltyään Ahkeraliisa päätti vahata talonsa seinät. Hän kipaisi hakemaan lähteestä vettä ja avasi kesällä valmistamansa mustikkavahapurkin. Hän kasteli kätensä veteen, ja hankasi seinät vahalla killtäviksi. Tulipa kaunis talo! Tyytyväisenä hän astui taloonsa sisälle. Huhhui, olipas siellä sinistä ja pimeää. Nyt pitäisi kyllä saada jostakin valoa....mutta mistä? Ahkeraliisa muisti nähneensä polulla kiiltomatoja, ja kipaisi kysymään niiltä apua. Kiiltomato suostui mielellään valoksi peikkotytön tupaan. Ahkeraliisa kävi tyytyväisenä nukkumaan. Keskellä yötä alkoi kuulua sateen ropinaa, ja Ahkeraliisa huolestui. Entäpä jos katto ei kestä? Entäpä jos sade valuu katon läpi ja kastelee lattian ja peikkotytön hännän? Ahkeraliisa kiipesi Tiki-oravan pesälle kysymään neuvoa katon tiivistämiseksi. Tiki antoi peikkotytölle kuusenkäpyjä ja neuvoi häntä suomujen irrottamisessa. Suomuista saisi latomalla lähes paanukaton, tiiviin ja liukkaan. Ahkeraliisa aloitti katon tekemisen heti samana päivänä.
Seuraavana yönäkin satoi, mutta katto piti sateen talon ulkopuolella. Aamulla Ahkeraliisa kurkisti ovesta, ja huomasi että sammalikko oli niin märkä, ettei hän voinut astua ovesta ulos kastelematta tossujaan. Tiki orava neuvoi tekemään rappuset kävyn karasta tai oksista. Kiitos neuvosta, nyt talo oli täydellinen!".
Siemensalapoliisit
Eräänä aurinkoisena aamuna läksimme koko porukka, myös Tiki ja Havu, etsimään syksyn aarteita eli kasveissa uinuvia siemeniä. Havu haaveili istuttavansa siemeniä multaan, Tiki toivoi saavansa siemeniä talvivarastoon. Salapoliisit etsivät siemeniä pareittain, ja kyllähän niitä löytyikin.
Tikin lautapeli
Tänään luimme tarinaa säännöistä.Tikillä ja Havulla oli erilaiset ajatukset sääntöjen merkityksestä. Aikansa pohdittuaan he päätyivät kompromissiin, eli yhteisymmärrys löytyi. Lopuksi Tiki halusi opettaa Havulle lautapelin, jossa on myös säännöt. Vaari oli opettanut pelin Tikille silloin, kun Tiki oli vielä pieni orava. Peliin tarvittiin oksia, käpyjä ja sieniä.Hyvin muistuikin eskarilaisilla mieleen eilinen jutustelu oravista ja siitä, että oravat saattavat kuivattaa sieniä kuusen oksilla.
Tatti Ruskolakki- laulun siivittämänä taiteilimme lautapeliin sieniä, ja maalasimme pelilaudan vesiväreillä. Nyt on peli lähdössä kotiin, peli-iloa!
Tatti Ruskolakki- laulun siivittämänä taiteilimme lautapeliin sieniä, ja maalasimme pelilaudan vesiväreillä. Nyt on peli lähdössä kotiin, peli-iloa!
Melkein kuin koulussa
Tänään oli vuorossa eskarikirja.
Laitoimme pöydät niin kuin koulussa konsanaan. Haimme kirjat ja kynäpurkit. Taulun virkaa toimitti suuri näyttö ja tietokone, ja näytölle saimme heijastettua tehtäväkirjan aukeaman. Tänään oli tehtävänä rakentaa multilinkeillä mallin mukaan, ja sitten värittää kuvaan valitsimiensa multilinkkien värit. Kyllä siinä joutui keskittymään, ja varmistamaan, ja entäs kun yksi palikka tuntui leijuvan ilmassa?
Laitoimme pöydät niin kuin koulussa konsanaan. Haimme kirjat ja kynäpurkit. Taulun virkaa toimitti suuri näyttö ja tietokone, ja näytölle saimme heijastettua tehtäväkirjan aukeaman. Tänään oli tehtävänä rakentaa multilinkeillä mallin mukaan, ja sitten värittää kuvaan valitsimiensa multilinkkien värit. Kyllä siinä joutui keskittymään, ja varmistamaan, ja entäs kun yksi palikka tuntui leijuvan ilmassa?
Tikin pesä ja Luontotupa
Tiki-orava näyttää viihtyvän hyvin pesässään. Välillä hän käy meitä moikkaamassa ja usein myös ihmettelee, mitä me eskarissa oikein teemme? Mitä milloinkin. Eräänä päivänä piirsimme Tikin kodin, oravanpesän, ja kylläpä Tiki ilahtui kun hänetkin piirrettiin. Tänään otimme selvää, kuinka orava rakentaa pesänsä. Saimme selville, että nykyisin oravat käyttävät pesän eristeenä vaikka löytämäänsä lapasta tai muuta sopivaa ihmisten hylkäämää. Ja saimme selville, että oravalla voi olla monta pesää, kirppujen karkottamiseksi ja näädän hämäämiseksi.Ovelaa!
Luontotuvalla etsimme yhdessä parin kanssa erilaisia kasveja kuvakortin avulla. Kukkivia kukkia oli vähän, mutta monenmoista löytyi. Ja sitten leikittiin! Suuren kuusen alla oli niin paljon risuja, että se piti siivota tyhjäksi. Lahopuusta löytyi paljon nyhtöpossua ja - kanaa. Erilaiset salaatit valmistuivat pannuilla. Ihanaa kun on ollut vielä niin aurinkoisia ilmoja!
Luontotuvalla etsimme yhdessä parin kanssa erilaisia kasveja kuvakortin avulla. Kukkivia kukkia oli vähän, mutta monenmoista löytyi. Ja sitten leikittiin! Suuren kuusen alla oli niin paljon risuja, että se piti siivota tyhjäksi. Lahopuusta löytyi paljon nyhtöpossua ja - kanaa. Erilaiset salaatit valmistuivat pannuilla. Ihanaa kun on ollut vielä niin aurinkoisia ilmoja!
Eskarin alkutunnelmia
Tauno Tassunen ja veljenpoikansa Teppo vastaanottivat eskarin tutustumispäivänä pihan täydeltä ruskettuneita ja edes takaisin iloisesti pyrähteleviä lapsukaisia. Niin, eskarilaisia. Jännitystäkin oli ilmassa, ja sen aisti kun siirryimme sisälle. Siinä lattialla istuessamme ja Taunon jutustelua kuunnellessamme jännitys alkoi haihtua. Tauno on vainukoirista parhaimpia, ja taas se todistettiin että hän tunnisti eskarilaisia perheiden edellisten eskarilaisten tuoksun perusteella. Uskomatonta! Ja oli hän kerännyt vainunsa avulla lapsista niin paljon tietoa, että epäuskoinen nauru kaikui piirissä. Mutta nauru hiljeni kun Tauno sai äkkiä uuden vainun...karhun! Hui! Teppo pelkää karhuja, mutta hän ei haistanut karhun tuoksua vaan oravan tuoksun! Mistä kummasta tuoksu oli peräisin?
Kohta kömpi sohvan takaa iso...no keskikokoinen karhu, ja pienehkö orava. Olivatkin päättäneet muuttaa eskariin, suureen kuuseen ja sen lähelle luolaan. Esittäydyimme, ja karhu kertoi nimekseen Havu, oravan nimi oli Tiki. Eskarissa alkaa olla tungosta. Tomelia on tosin jäänyt eläkkeelle ja viettää hiljaiseloa mansikoita kasvatellen ja kanoja hoidellen.
Tauno löysi pussin, jossa oli nippu kuvia. Kuvia hunajapurkista ja kuusenkävystä. Kuviin oli kirjoitettu lasten nimiä. Tästä päättelimme, että tungoksen ehkäisemiseksi eskarissa kannattaisi olla kaksi ryhmää, hunajapurkkiryhmä ja käpyryhmä. Kuulostaapa... mielenkiintoiselta. Sitten totesimme, että Havu-karhulla on pesä toisessa huoneessa, ja hän pitää hunajasta. Tiki- orava asustaa taas toisessa huoneessa oravanpesässä osoitteessa 12B2, ja hän rakastaa käpyjä. Eli näin jakautuivat ryhmät luontevalla tavalla. Pihkoon eskarilaisten nimi on ollut vuosikausia Kotkat, ja päätimme että Havu- karhun huone on Maakotkien kotipesä, Tiki- oravan huone on Merikotkien kotipesä.
Ensimmäiset eskaripäivät ovat kuluneet tutustellen ja yhdessä toimien. Olemme leikkineet yhdessä liikuntaleikkejä koulun kentällä, ja kuvasuunnistaneet Luontotuvalla parin kanssa. Iltapäivisin olemme pyrkineet keksimään tekemistä ja leikkejä uusien kavereiden kanssa. Sehän on tärkeimpiä asioita eskarissa, että opimme toimimaan isommissa ja pienemmissä ryhmissä ja kaveripiiri laajenee.
Tänään saimme eskarikirjat, kuulimme ensimmäisen tarinan Havusta ja Tikistä, ja teimme ensimmäiset tehtävät. Oli kyllä keskittynyttä porukkaa!
Kohta kömpi sohvan takaa iso...no keskikokoinen karhu, ja pienehkö orava. Olivatkin päättäneet muuttaa eskariin, suureen kuuseen ja sen lähelle luolaan. Esittäydyimme, ja karhu kertoi nimekseen Havu, oravan nimi oli Tiki. Eskarissa alkaa olla tungosta. Tomelia on tosin jäänyt eläkkeelle ja viettää hiljaiseloa mansikoita kasvatellen ja kanoja hoidellen.
Tauno löysi pussin, jossa oli nippu kuvia. Kuvia hunajapurkista ja kuusenkävystä. Kuviin oli kirjoitettu lasten nimiä. Tästä päättelimme, että tungoksen ehkäisemiseksi eskarissa kannattaisi olla kaksi ryhmää, hunajapurkkiryhmä ja käpyryhmä. Kuulostaapa... mielenkiintoiselta. Sitten totesimme, että Havu-karhulla on pesä toisessa huoneessa, ja hän pitää hunajasta. Tiki- orava asustaa taas toisessa huoneessa oravanpesässä osoitteessa 12B2, ja hän rakastaa käpyjä. Eli näin jakautuivat ryhmät luontevalla tavalla. Pihkoon eskarilaisten nimi on ollut vuosikausia Kotkat, ja päätimme että Havu- karhun huone on Maakotkien kotipesä, Tiki- oravan huone on Merikotkien kotipesä.
Ensimmäiset eskaripäivät ovat kuluneet tutustellen ja yhdessä toimien. Olemme leikkineet yhdessä liikuntaleikkejä koulun kentällä, ja kuvasuunnistaneet Luontotuvalla parin kanssa. Iltapäivisin olemme pyrkineet keksimään tekemistä ja leikkejä uusien kavereiden kanssa. Sehän on tärkeimpiä asioita eskarissa, että opimme toimimaan isommissa ja pienemmissä ryhmissä ja kaveripiiri laajenee.
Tänään saimme eskarikirjat, kuulimme ensimmäisen tarinan Havusta ja Tikistä, ja teimme ensimmäiset tehtävät. Oli kyllä keskittynyttä porukkaa!
