Esikoulussa tutustumme uusiin kirjaimiin eli taika-avaimiin nukketeatterin kautta. Tänä syksynä olemme tutustuneet jo neljään taika- avaimeen...

Eräänä aurinkoisena loppukesän päivänä haltija nimeltään Aulis Armainen samoili kotiniityllään. Hän tuoksutteli viimeisiä huumaavia kesän tuoksuja, ja istuutui kotikoivunsa juurelle seuraamaan taivaalla lipuvia pilviä. Äkkiä hän tunsi ilmavirran, ja puun takaa lipui lumoavan kaunis perhonen. Ooh, Apolloperhonen!
Apolloperhonen laskeutui niitylle, ja kun Aulis Armainen hiipi lähemmäs hän huomasi, että perhonen lepuutti siipiään kimmeltävän aarrearkun kannella. Mitä ihmettä?
Perhonen nousi lentoon ja ilmaisi, että halusi Auliksen avaavan arkun. Arkusta löytyi pillejä - niistähän saattoi muodostaa vaikka Auliksen oman kirjaimen A: n. Niityltä löytyi myös valkoista Mansikin superjuomaa, ja sitä pääsimme lasten kanssa pilleillä maistamaan.
Niityltä alkoi kuulua surinaa, ja Apolloperhosta saapui ihastelemaan myös Aune Ampiainen. Hänellä oli myös murheita; hänen kotikukkansa oli kuihtunut eikä hän tiennyt minne olisi mennyt. Aulis Armainen oli oitis valmis auttamaan, ja kutsui Aune Ampiaisen omaan auringonkukkaansa, tänne eskariin. Voi miten Aune ilahtui! Samalla hän katsoi haikeana loittonevaa Apolloperhosta, näkisivätköhän he enää koskaan toisiaan?
Eskareiden kanssa pohdimme ikävää ja haikeutta; taakse oli jäänyt vanha päiväkoti ja kenties monta hyvää ystävää. Mutta ikävästä huolimatta edessäpäin voi olla uudet kivat ystävät, kunhan tulemme tutuiksi.
Aulis antoi omasta puisesta aarrearkustaan meille vielä auringonkukansiemeniä istutettavaksi. Ne löysivät tiensä luontotuvalle.