Tiesitkös, että jokaisessa lehdessä on pikkuruinen keittiö ja keittiössä puuhailee kokki Klorofylli, kotoisasti viherhiukkanen. Kokki Klorofyllillä on kattila, jonne hän saa puun juurien avulla vettä. Ulkona ikkunan takana koputtelevat hiilidioksidipojat ja kun kokki avaa ikkunan ne hyppäävät kokin kattilaan. Kokki Klorofylli nostaa kattilan ikkunalaudalle ja aurinko alkaa lämmittää kattilaa.
Silloin alkaa tapahtua! Kattilaan ilmestyy sokeria ja happea! Sokeria puu tarvitsee ravinnokseen, mutta hapen puu hönkäisee maailmaan ihmisten ja eläinten iloksi. Ilman happea ei elämisestä tulisi yhtään mitään!
Saimme maistaa kokki Klorofyllin sokeria, ja se maistui....sokerilta. Olemme seuranneet lehtikeittiön muodonmuutosta, ja todellakin lehdet suurenevat päivä päivältä suuremmiksi!
Eilen teimme pienen kävelyretken lähiluontoon ja tutkailimme kevään merkkejä: aurinko paistoi, hiki kohosi myssyn alle, joessa uiskenteli telkkäpariskunta (pyrähti karkuun), pikkumetsän rinteessä pörräsi maa-ampiaiset (varokaa!), lumen alta oli paljastunut koirankakkaa ja roskia, myyrä oli kaivanut nurmikkoon melkoisia käytäviä.......Löysimme leppäkertun joka virkosi käden lämmössä, löysimme lehtokotilon tyhjiä kuoria ja pajunkissoja sekä touhukkaan kekomuurahaisten pesän. Kiikaroimme töyhtöhyyppää, näimme mustarastaan ja kuulimme peipon ääntä. Harakka istui tv- antennin päällä.
Kotiin lähti luonnontutkijan havaintopäiväkirja, omaksi ja perheen iloksi.