• Mitä eri torjuntakeinoja öljyn raivauksessa käytettiin?
• Mikä raivauskeinoista oli mielestäsi tehokkain?
• Mihin eri raivauskeinot perustuivat?
• Miten öljyonnettomuus vaikuttaa lintuihin?
• Mitä haittaa öljystä on kaloille ja veden muille eliöille?

 
Miten öljyonnettomuus vaikuttaa lintuihin?

Lintujen höyhenpeite tahriintuu öljystä, jolloin sen vedenhylkivyys häviää ja linnun lämmönsäätely häiriintyy. Pahasti tahriintuneet linnut eivät myöskään kykene lentämään tai sukeltamaan ja hankkimaan ravintoa. Ne menehtyvät kylmään ja nälkään ilman ihmisen apua. Öljyn myrkylliset kemikaalit haittaavat lintujen lisääntymistä. Lisäksi öljyn turmelemat elinympäristöt voivat ainakin väliaikaisesti jäädä asuttamatta. Vähäisetkin jatkuvat öljypäästöt voivat olla kohtalokkaita linnuille.

Mitä haittaa öljystä on kaloille ja veden muille eliöille?

Mereen päässeen öljyn vaikutukset ovat moninaiset. Kasviplankton kuolee, mikä vaikeuttaa eläinplanktonin ravinnon saatavuutta. Tämä heijastuu edelleen korkeammille ravintoverkon tasoille: kalojen ravinto vähenee. Öljy voi tappaa rannan kookkaita kasveja ja leviä, jolloin tuhoutuu myös monien lajien elinympäristö. Kasvillisuusmuutokset sekä öljyn myrkkyvaikutukset heikentävät kalojen lisääntymismenestystä. Aikuiset kalat osaavat välttää öljylauttaa, mutta jos öljy ajautuu kudun päälle, mäti tuhoutuu.

Öljyn havaitseminen: Ympäröivästä vedestä erottuva erivärinen kalvo sekä haju. Havainnot raportoitava hätäkeskukseen (112). Öljyntorjuntajoukoilla on asianmukaiset suojavarusteet (usein moninkertaiset), sillä öljy on haitallista.

Taikahiekka

Taikahiekka on tavallista hiekkaa (silika eli SiO2), joka on käsitelty erityisellä nano- pinnoitteella. Nanopinta on hydrofobinen (vettähylkivä). Taikahiekka ei sekoitu veteen. Se kelluu, kunnes hiekkamassa rikkoo pintajännityksen, jolloin hiekka uppoaa lasin pohjalle. Paketin taikahiekka valmistetaan altistamalla hiekka trimetyylisilanolihöyrylle (CH3)3SiOH. Taikahiekka kehitettiin torjumaan rannikon lähellä tapahtuvia öljyvuotoja. Jos hiekkaa kaadetaan kelluvaan polttoaineeseen, se sitoutuu siihen ja muuttaa sen painavammaksi. Tämän jälkeen öljy uppoaa. Valitettavasti hiekan valmistaminen on kallista, joten sitä ei tällä hetkellä käytetä öljyntorjunnassa.

Öljyntorjunta:

Öljyä voidaan kerätä talteen käyttämällä esimerkiksi turvetta, erityisiä imeytysaineita, lapioita, öljyntorjuntapuomeja, veneitä, kaivinkoneita. Öljyä voidaan hajottaa myös kemiallisesti, jolloin öljyn sekaan suihkutetaan tavallisesti rasvahappojen suoloja ja estereitä, joiden tarkoitus on pilkkoa öljy pieniksi pisaroiksi. Yksi ratkaisu on kylvää veteen öljyä syöviä bakteereja. Öljyntorjunta on raskasta ja aikaa vievää ja vaatii paljon tietotaitoa. Suomessa yleensä palomiehet ja erityiset öljyntorjuntajoukot tekevät vaativaa öljyntorjuntatyötä. Jokaisen pitäisi pitää itse huoli siitä, ettei omalla toiminnallaan aiheuta vaaratilanteita ja tarvetta öljyntorjuntaan.

Luonto hoitaa yleensä itse suurimman osan puhdistustyöstä. Bakteerien lisäksi auringonvalo pilkkoo öljyn yhdisteitä, joita tuuli ja merivirrat laimentavat. Maaöljy itsessään on puhdas luonnontuote ja tärkeä ravinnonlähde monelle merien mikrobeille. Ihmisen jalostamat öljyt eivät ole puhtaita ja siksi ne aiheuttavat suuremmat ongelmat joutuessaan mereen. Suurimpina kärsijöinä ovat yleensä linnut, joille öljy on erityisen tuhoisaa.

Suomen valtiolla on 18 öljyntorjunta-alusta ja yhteensä Itämerellä noin 70 alusta. Suomessa on useita yrityksiä, jotka valmistavat laitteita öljyntorjuntaan erityisesti arktisilla alueilla. Yliopistoilla tutkitaan erityisesti jäisiin oloihin sopivia selluloosapohjaisia öljynhajottajia.

 

Lähde: Kemianluokka Gadolin
Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnasta: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Oljy_ja_kemikaalivahinkojen_torjunta