Tehtävä 2

Historian 2. tehtävät

Minusta malli, jossa vaaditaan eläytymistä niin opettajalta kuin oppilailtakin on mielenkiintoinen. En itse muista, että olisimme hyödyntäneet tällaista omassa koulussani, mutta tuntien rakenteet ovat aina riippuneet paljon opettajasta. Osa opettajista on käyttänyt juuri artikkelissa kuvattua opettajajohtoista opiskelua, ja osa taas on osallistuttanut enemmän oppilaita mukaan opetukseen. Nämä ovat olleet esimerkiksi erilaisia ryhmäprojekteja peruskoulussa sekä lukiossa. Kohdallani yhteiskuntaopin opetus on ollut enemmän opettajajohtoista kuin historian, jossa on hyödynnetty monipuolisemmin erilaisia opetustapoja. Minusta kyseinen osallistava opetustapa pitää paremmin mielenkiintoa yllä sekä saa asiat jäämään paremmin mieleen. Kun asiaa pääsee soveltamaan itse sekä saa osallistua mukaan opetukseen, niin silloin ainakin itselläni motivaatio sekä kiinnostus opiskeluun nousee.

Historian ajattelussa tässä mennään minusta syvällisemmälle tasolle ajattelussa, sillä tietoa päästään jo soveltamaan ja hyödyntämään. Lisäksi harjoitus vaatii myös opiskelijalta luovuutta ja heittäytymistä. Ei ole vääriä tai oikeita vastauksia, jolloin täytyy rohkeasti tuoda omia ajatuksia ja havainnointeja esille. Lisäksi saadaan luultavasti paljon erilaisia näkökulmia, koska oppilaat ajattelevat sekä tekevät asioista huomioita eri tavoin.

Opettajalta tämä vaatii rohkeutta heittäytyä ja tehdä jotain uuttaa ehkä vanhasta poikkeavaa. Lisäksi opettajalla täytyy olla riittävät tiedot aiheesta, jotta hän pystyy toteuttamaan erilaisia eläytymisharjoituksia. Mielestäni kyseisen opetustavan hyödyntäminen kertoo myös opettajan korkeasta motivaatiosta ja innosta aiheeseen, sillä hän haluaa käyttää siihen aikaansa ja saada oppilaat oppimaan ja ajattelemaan enemmän ja syvällisemmin.

Tehtävä 2

Artikkelissa ja luennolla esitetyt opiskelutavat vaikuttivat mielenkiintoisilta, koska olen itse saanut päinvastaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta. Opetustavat olivat oppilaita aktivoivia, mutta samalla saivat oppilaat pohtimaan melko syvällisesti historiaa. Artikkelissa otettiin esille se, että Englannissa historian ymmärtämisen apuna käytetään paljon lähteiden tulkitsemista ja historiallista eläytymistä. Myös luennolla esitetyt tehtävät tukivat tämän tyyppistä lähestymistapaa historian opiskeluun. Mielestäni meillä Suomessakin historiaa pitäisi opettaa enemmän tällä tavalla, eikä pelkästään opettajajohtoisesti.

Esimerkeissä harjoitetaan luonnollista ongelmanratkaisua, itsenäistä opiskelua, lähdekriittisyyttä, ryhmätyö ja keskustelu taitoja sekä kehittynyttä ajattelua. Oppilaat joutuvat myös soveltamaan tietoa ja historiallista ajattelua tehtävissä.

Opettajan pitää osata antaa oppilaille tilaa tehdä itse päättelyä ja ongelmanratkaisua. On myös hyvä osata oppisisällöt tarpeeksi hyvin, jotta pystyy kehittämään aktivoivia ja heittäytymistä vaativia tehtäviä.  Opettajan pitää myös osata vangita oppilaiden kiinnostus selittämällä tehtävät innostavasti ja heittäytyä itse mukaan.

Tehtävä 2
Mielestäni artikkelissa mainittu työskentelytapa auttaa oppilaita paremmin ymmärtämään historian tapahtumia sekä he pääsevät niin sanotusti kokemaan millaista oli elää sitä aikaa, mille tapahtumat sijoittuvat. Kyseinen työskentelytapa kehittää historiallista ajattelua sekä avaa uuden näkökulman historian oppimiselle.

Ennen historian opetus oli sitä, että oppilat oppisivat faktoja, ja opettajat testaisivat niiden muistamista. Myöhemmin tavoitteeksi otettiin oppilaiden aktiivisuuden lisääminen, mielenkiinnon herättäminen historiaan ja syvällinen ymmärtäminen. Opettajien tulee opettaa asioiden historiallista merkitystä ja vaikutusta nykyhetkeen ja tapahtumahetken aikana ja saada oppilaat ymmärtämään miten historiaa rakennetaan/muodostetaan.

Roolipelien sovittaminen historian opetukseen pitää oppilaat aktiivisina ja osallistaa heitä ajattelemaan, tekemään johtopäätöksiä ja puntaroimaan niitä. Itselle tällainen opetus on täysin vieras. Saamani historian on ollut opettajajohtoista, kirjoista lukemista ja niiden pohjalta esseiden kirjoittamista. Lukuunottamatta erästä lukion historian kurssia, jossa arvioitavan esseen sijaan pelasimme lautapeliä, jonka kautta pääsimme oppimaan eri maiden merkitystä toisen maailmansodan ajalta. Yhteiskuntaopin opetus on ollut melko opettajajohtoista, mutta opetuksessa hyödynnettiin myös ryhmätyöskentelyä eri projekteissa etenkin suurien kokonaisuuksien käsittelyssä. 


Luennon ja artikkelin esimerkeissä harjoitetaan mm. päättelykykyä, ajatteluprosessien muuttamista ja mukauttamista uuden tiedon mukaan, lähdekriittisyyttä, omien ajatuksien ja ratkaisujen kyseenalaistamista. Esimerkkiopetuksen kautta oppilaat pääsevät soveltamaan tietoa sekä tulkitsemaan tietoja eri näkökulmista.


Vastaavanlaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta omaa vahvaa mielenkiintoa opetuksen toteuttamiseen ja käsiteltävään asiaan, taitoa tehdä työskentelystä mielenkiintoista, taitoa osata osallistaa oppilaita sekä tukea tarvittaessa, tietoa omista oppilaistaan ja heidän ajattelunsa tasostaan. 

Tehtävä 2
Luennolla ja artikkelissa esitetyt opiskelutavat ovat mielenkiintoisia. Siinä tarvitaan oppilaiden ja opettajan eläytymistä sekä luovaa ajattelutyötä. Itselläni opiskelu on ollut aivan päinvastaista, sillä minun opiskeluni on mennyt vanhalla kaavalla josta artikkelissa puhuttiin, eli opettaja johtoisesti. Kirjotimme muistiinpanoja, luimme kappaleita ja teimme tehtäviä. Itse en juurikaan saanu tästä mitään irti ja opiskelu oli vain ulkoa opettelua.

Tämä uusi opiskelutaktiikka on mielestäni paljon innostavampi ja auttaa oppilaita pohtimaan oikeita tarkoituksia. Vanhalla kaavalla opettaessa oppilaat ymmärtävät vain sen mitä opettaja heille opettaa, eikä uusia näkökulmia juurikaan pohdita. Tämä siis edistää ongelmanratkaisua, luovaa ajattelua, heittäytymistä ja monille myös omalta mukavuusalueelta poistumista. Se myös opettaa oppilaille, että aina kaikkeen ei ole yhtä oikeaa vastausta vaan asiaa voi katsoa monesta näkökulmasta. 

Tämä uusi opiskelutaktiikka vaatii opettajalta heittäytymistä ja vanhoista kaavoista poikkeamista. Se vaatii myös opettajan aikaa, sillä vanhalla taktiikalla opettaessa materiaalit ovat yleensä valmiina, mutta tähän ne pitäisi luoda yleisin itse ja suunnitella ne huolellisesti. Oppilailta tämä vaatii rohkeutta kokeilla uutta ja uskallusta heittäytyä mukaan erilaisuuteen. Jos opettaja ja oppilas pystyy tähän opiskelu on varmasti monipuolista ja se tuo uutta intoa aiheen opetteluun.

Tehtävä 2
Opetustavat eroavat suuresti, siitä millaista opetusta olen itse saanut. Minulle annettu opetus on ollut pitkälti kuuntelua, muistiinpanojen tekemistä valmiista pohjasta, kappalaiden lukua ja joskus kuvien värittämistä. Varmasti juuri siitä syystä kyseinen opetustapa kaikessa hienoudessaan tuntuu kuitenkin vaikealle. Se on erilainen tapa, kuin mihin ollaan Suomessa totuttu ja siksi se aiheuttaa myös riittämättömyyden tunteita ja epäluottamusta omaan opetukseen. Tuntuu, että kyseinen opetustapa vaatii opettajalta syvällisiä historian tietoja ja luovuutta rakentaa opettavainen tunti käyttäen aineistojen menetelmiä. Toisaalta juuri tuo luovuus ja lapsikeskeisyys saa minussa aikaan ihailua opettavaisia ja lapsilähtöisiä opiskelutapoja kohtaan. 

Esiteltyjen opiskelutapojen kautta voidaan oppia monia historian taitoja: Tutkivaa oppimista, historiallista empatiaa, historian tiedon luonnetta, syvällistä ymmärrystä ja kriittisyyttä. Myös erilaisten lähteiden käyttö, merkittävien historiallisten tapahtumien tunnistaminen ja syiden löytäminen sen merkittävyyteen, muutos, syy-seuraussuhteet, näkemyserot ja tutkimuskysymysten teko ja niihin vastaaminen ovat myös taitoja, joita opitaan. Uskoisin, että esitellyt opetustavat tekevät historian ja yhteiskuntaopin oppimisesta hauskempaa, kiinnostavampaa ja paremmin mieleenjäävää.

Tehtävä 2

Opiskelutavat luennossa ja artikkelissa olivat itselleni täysin erilaisia verrattuna opetustapaan, miten historiaa opetettiin itselleni. Se, että opettaja saa aktivoitua oppilaita tunnilla olisi tärkeää kiinnostuksen kehittämiseen ja mahdollisesti historian ymmärtämisen syventämiseen. Oma opetukseni oli pelkästään opettajan “yksinpuhelua” jonka kautta oppilaat tekivät muistiinpanoja ja opettelivat tapahtumia ulkoa vuosilukuja myöten. Tuntien jälkeen kokeessa tapahtumat kuului muistaa juuri muistiinpanojen lailla. En nää tätä kaikista tehokkaimpana, sillä en itse muista varsinkaan vuosiluvuista enää mitään joten tämä ei toiminut ainakaan minuun.

Nään uudet opetustavat innostavina ja myös muita tulevaisuuden taitoja opettavana (esimerkiksi lähdekriittisyyden painottaminen). Jos historiassa pystytään soveltamaan myös oppilaiden heittäytymistä (esimerkiksi roolipelit)tämä voi myös motivoida opiskeluun ja innostaa oppilaita oppimaan historiaa erilaisilla tavoilla. Roolipelit voivat myös parantaa luokan ilmapiiriä ja hauskuuttaa oppilaita.

Opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta luovuutta, heittäytymistä ja positiivista asennetta uusien opetustapojen käyttöön. Positiivisen asenteen kautta opettaja pystyy motivoimaan myös oppilaita ja itse heittäytymällä roolipeleihin näyttää esimerkkiä. Kuten aina, opettaminen vaatii myös historian aiheiden hyvän osaamisen.

välitehtävä 2

Artikkelin ja luento käsittelevät historian opetuksen tapoja ja opetuksen eroavaisuutta Suomessa ja Englannissa. Rautiaisen mainitsemat historiallinen empatia ja tulkinta, jotka korostuivat englantilaisessa opetuksessa, olivat pienessä roolissa opetuksessa, jota olen itse saanut. Myös suomalaisen historianopetuksen opettajajohtoisuus on tuttua. Toisaalta on mainittava, että yhteiskuntaopin opetus omina kouluaikoinani (yläkoulussa) oli historiaan verrattuna paljon monipuolisempaa. Roolipelit, elämyksellisyys ja pelillisyys korostuivat minun kohdallani juurikin yhteiskuntaopin opetuksessa.

McFahnin luennolla esittämä esimerkki, jossa oppilaat miettivät viisi kysymystä pääkallosta (noin kohdassa 0:30) toteuttaa myös nykyisen Suomessa käytettävän opetussuunnitelman tavoitetta T1 (kiinnostuksen herättäminen). Kun oppilaat saavat pohtia ja esittää itseään askarruttavia kysymyksiä aiheesta, muuttuu historian opetus oppilaslähtöisemmäksi. Rautiainen mainitsee, ettei historiallinen empatia suinkaan ole Suomessakaan uusi käsite, mutta sen näkyminen kouluissa on ollut varsin vähäistä. Omien kokemusteni perusteella tutkiva lähestymistapa (kysymysten esittäminen, ryhmissä pohtiminen, eläytyminen, eri näkökulmien vertailu jne.) ei ole täysin puuttunut siitäkään opetuksesta, jota olen itse saanut, mutta tällainen toteutustapa on ollut hyvin paljon opettajan vastuulla, ei niinkään opetussuunnitelmaan tai opetuksen sisältöihin suoraan kirjattuna. Mutta ne yksittäiset kerrat, jolloin tutkivaa oppimista on hyödynnetty, ovat jääneet mieleen (kuten myös opettajat, jotka tätä lähestymistapaa ovat käyttäneet).

Erilaiset oppilaslähtöiset toteutustavat vaativat opettajalta usein oppilasryhmän tuntemista. Toisaalta myös tuntemattomamman ryhmän kanssa voi suorittaa erilaisia tutkivan oppimisen harjoituksia. Opettajalla on oltava kyky antaa tilaa oppilaille ja heidän näkemyksilleen ja tarvittaessa muuttaa opetustaan, kulloisenkin ryhmän mukaan. Opettajalla pitää myös olla kyky ennakoida, jotta opetuksen ja tunnin kulku olisi sujuvaa. Luultavasti kokemuksen kautta voi opettajalla olla käsitys esimerkiksi siitä, millaisia kysymyksiä oppilaat saattaisivat esittää, ja millaisia jatkokysymyksiä puolestaan oppilaille voisi tällöin esittää. Eikä vähäisimpänä, opettajalla on toki oltava tietoa ja ymmärrystä käsiteltävästä aiheesta, oli kyseessä sitten historia tai jokin muu oppiaine.

Tehtävä 2

Äkkiseltään tutkiva oppiminen vaikuttaa todella hyvälle idealle. Artikkeli ja luento antavat sen käsityksen, että tutkivan oppimisen kautta lasten työskentely on kiinnostuksen pohjalta tehokkaampaa, ajatustyötä on enemmän ja päättely on parempaa. Parhaimmillaan alkukysymys herättää kiinnostuksen, tehtävä luo tilaa pohdiskelulle ja lopputuloksena syntynyt esitys/esitelmä tai vastaava antaa mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen.

Esitellyt opiskelutavat eroavat valtavasti saamastani historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta. Molempiin on mielenkiinto kunnolla herännyt vasta lukion jälkeen. Koulussa koin historian ja yhteiskuntaopin opiskelun hyvin tuskalliseksi ulkoa pänttäämiseksi asioista, joilla en juurikaan nähnyt tai vielä ymmärtänyt olevan mitään vaikutusta / käytännön hyötyä tulevaan elämääni.

Luennon ja artikkelin esimerkeissä historian ajattelutaidoissa korostuu mielestäni ainakin monilukutaito ja ajattelu ja oppimaan oppiminen. Tutkiva oppiminen voi luoda kasvualustaa, jossa opitaan niin lähdekritiikkiä kuin omien tulkintojenkin kyseenalaistamista. Lisäksi kasvaa ymmärrys siitä, että tulkinnat tehdään saatavilla oleviin tietoihin perustuen, ja tulkinta voi muuttua täysin uuden tiedon valossa. Näin opitaan ottamaan erilaisia näkökulmia huomioon ja kehittämään päättelykykyä. Lisäksi historialliseen aihealueeseen liittyvä tehtävänanto ja tehtävän palauttaminen esitys/esitelmä-muodossa tukee kulttuurista osaamista, vuorovaikutusta ja ilmaisua.

Vastaavanlaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta perehtymistä tutkivan oppimisen keinoihin. Näkisin, että äärimmäisen tärkeää on tarpeeksi mielenkiintoisen kysymyksen asettaminen, se mitä lähdetään tutkimaan. Sen jälkeen on todella tärkeää, että pohdinnoille ja päättelylle varataan tarpeeksi aikaa. Opettajalta vaaditaan toki aineosaaminen, mutta myös kirkas ajatus siitä mitä tehtävällä halutaan tuoda esille. Opettaja pyrkii tarjoamaan puitteet ja kontekstin, joiden avulla oppiminen tapahtuu.

Tehtävä 2

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat vaikuttavat kokemuksellisuutensa ja oppilaiden osallistamisen takia sellaisilta, että vaikka oppilaan ehkä saavat vähemmän sisältöosaamista kuin perinteisessä historian opetuksessa vastaavassa ajassa voisi antaa, opetustavat kehittävät paljon enemmän OPSissa määriteltyjä historian opetuksen tehtävään kuuluvia taitoja. Uskon että se sisältöosaaminen mitä harjoituksessa saadaan, jää myös oppilaille paremmin mieleen kuin perinteisessä opetuksessa, koska tutkivassa oppimisessa on mukana enemmän toimintaa.

Luennon esimerkissä puhuttiin tapahtumien kausaalisuudesta, syy ja seuraussuhteiden käsittämisestä. Tämän kaltaisia tehtäviä tehdessä myös yksilön merkitys historiallisena toimijana tulee hyvin esille, kuten myös toiminnan taustalla esiintyvät tekijät ja ihmisten motiivien hahmottaminen. Tämän kaltaiset tehtävät kehittävät myös kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisua  ja päättelytaitoja, sekä tuovat hyvin esille historiallisen tiedon luonteen ja lähteiden tulkinnallisuuden. Historiallinen empatia oli minulle aiemmin vieras käsite, mutta roolipeliesimerkki auttoi hyvin sisäistämään sen.

Itse en ole tällaista opetusta saanut, enkä ole nähnyt opetustapaa tukevaa suomalaista opetusmateriaalia, englanninkielistä kyllä. Opetustapa voi olla alkuun työläs ottaa käyttöön, ennen kuin sen sisäistää ja siihen muodostuu rutiineja, varsinkin jos joutuu suunnittelemaan useaan tutkivan oppimisen projektiin materiaalin ja rungon itse alusta lähtien. Onkin hyvä, että pääsemme suunnittelemaan kurssin aikana tutkivan oppimisen opetuksen projektin ja jakamaan syntyviä materiaaleja. Sisältötietojen lisäksi opetustapa vaatii opettajalta ehkä enemmän epävarmuuden sietoa kuin tavallinen opetus. Tarvittavasta pedagogisesta osaamisesta korostuu ainakin ryhmien ohjaus ja siihen liittyvä ryhmätoiminnan havainnointi, ohjaavan palautteen antaminen sekä formatiivisen arvioinnin toteuttaminen.

Tehtävä 2

Luennossa ja tekstissä mainitut opetustavat eroavat suuresti opetuksesta mitä minä olen saanut koko koulu-urani ajan. Toki pienimuotoista ryhmätyötä on joka kurssilla hyödynnetty, mutta suurimmaksi osaksi tunnit ovat menneet siinä, että opettaja vain puhuu ja oppilaat kirjoittavat muistiinpanoja ja jakson lopuksi on aina koe. Toki tällä tavalla olen ainakin itse oppinut todella hyvin, mutta on pakko myöntää, että tunnit olivat välillä todella puuduttavia. Juuri mielenkiinnon ylläpitämiseksi olisi hyvä hyödyntää muitakin tapoja opettaa kuin vain se perinteinen luentomalli.

Artikkelissa mainittu roolipeli kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Varsinkin lapsille opetustavasta voi olla todella paljon hyötyä sen toiminnallisuuden takia. Kun lapsi saa itse toimia jossain annetussa roolissa ja hän ns. elää toista aikaa, voi oppiminen tapahtua jopa ihan itsestään eikä lapselle tule sitä tunnetta, että historia on tylsää. Tällainen roolipeli avaa lapselle aivan uudenlaisen näkökulman historian oppimiselle ja toivoisin että opettajat hyödyntäisivät erilaisia opetustapoja paljon enemmän.

Erilaisten opetustapojen kehittely ja toteutus vaatii opettajalta kuitenkin paljon enemmän työtä kuin perinteinen luennointitekniikka. Opettajalla tulee olla vahva pohja historian tuntemuksessa, jotta hän voi kehitellä laajoja, mielenkiintoisia ja aktivoivia tehtäviä. Lisäksi opettajan tulisi olla joustava ja itsekin innoissaan historian aiheesta, jotta hän osaisi välittää oppilaisiinkin innostusta. Tehtävät vaativat joustavuutta, koska oppilaiden pitää antaa itse ajatella ja toimia, eikä opettaja voi olla heti auttamassa, jos menee väärin. Onnistuneet roolipelit voivat kuitenkin kehittää oppilaiden ongelmanratkaisukykyä, kriittisyyttä ja yhteistyötaitoja.

Tehtävä 2

Luennolla ja artikkelissa esitetyt opiskelutavat vaikuttivat mielestäni kiinnostavilta ja sellaisilta, joita olisi mielenkiintoista kokeilla myös omassa tulevassa työssä. Omalta kouluajaltani muistan historian olleen aine, jonka opiskelu oli lähinnä kirjasta lukemista, tehtävien tekemistä ja muistiinpanoja. Yleensä nämä muistiinpanot annettiin vielä valmiina niin, että me oppilaat vain kopioimme opettajan kirjoitukset. Osaamista testattiin usein pistokokein varsinkin yläasteella ja usein vielä hätäisesti selasimmekin vihkojemme muistiinpanot ennen tunnin alkua. Kysymykset kun usein tulivat sieltä. Lukiossa jopa oikeat kokeet tuntuivat perustuvan hyvin pitkälti yhdessä tehtyihin muistiinpanoihin. Ajattelen, ettei tiettyjen tärkeiden asioiden valmiina antaminen ja ulkoa opettelu ole ollut se kaikista paras tapa oppia, tai ainakaan muistaa käsiteltyjä asioita vielä kokeen jälkeenkin. Siksi esitetyt esimerkit opiskelu tavoista kuulostavat mielestäni todella hienoilta. Ala-asteella muistan meillä olleen hieman enemmän toiminnallisuutta ja itse oppilaana nautin sen kaltaisista tehtävistä suunnattomasti. Historia olikin yksi lempiaineistani ala-asteella. Teimme muun muassa pienoismallit kivikauden kylästä ja kirjoitimme siihen liittyvät tarinat ja opettajamme piti meille toiminnallisia tietovisoja aina ennen tulevaa koetta. Mielestäni historian opetukseen pitäisi saada ehdottomasti lisää toiminnallisuutta, sillä hyvin toteutettuna opetus todella innostaa oppimaan ja myös käsiteltävät asiat jäävät varmasti paremmin mieleen. 

Ajattelen, että historian ajattelutaitojen osalta esimerkeissä harjoitetaan ainakin kriittistä ajattelutaitoa, päättelykykyä sekä ongelmanratkaisutaitoja. Myös historiallisen tiedon luonne, sen synty ja tulkinnallisuus nousee vahvasti esille erityisesti omia päätelmiä ja tulkintoja tehdessä. Tietoa myös opetellaan soveltamaan esimerkiksi käyttämällä aiemmin opittua hyödyksi tai tekemällä tulkintoja esimerkiksi aiemmin tunneilta opittujen asioiden pohjalta. Tämä osaltaan sekä lisää että myös osoittaa tiedon ymmärtämistä ja asioiden sisäistämistä. Mielenkiintoinen esimerkki oli mielestäni erityisesti roolipelit, sillä nämä lisäävät esimerkiksi tapahtumaketjujen ymmärtämisen lisäksi myös historiallista empatiaa. Esimerkkien kaltaisissa opetustilanteissa oppilaat harjoittelevat myös omien ajatusketjujensa ja päätelmiensä muuttamista ja ymmärtävät näin paremmin sekä historiallisen tiedon muodostumista että omaa ajatteluaan. Samalla opetellaan myös sietämään epävarmuutta ja muuttamaan omia ajatuksia ja käsityksiä sekä ottamaan vastaan joskus omien ajatusten tai tiedon kanssa ristiriidassakin olevaa tietoa.

Opettajalta vastaavanlaisen opetuksen toteuttaminen vaatii mielestäni ennen kaikkea omaa halua toteuttaa toiminnallisempaa opetusta. Usein on helpompaa opettaa asiat vain kirjan avulla ja toiminnallisten menetelmien kokeilu voi olla myös iso hyppy pois omalta mukavuusalueelta. Aika on toinen, mikä voi rajoittaa vastaavanlaisen opetuksen toteuttamista. Sekä opetuksen suunnittelu että sen toteutus voivat viedä huomattavasti enemmän aikaa kuin mitä olisi käytettävissä. Ennen kaikkea koen, että opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta erityisesti heittäytymiskykyä, ennakointia sekä kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Koen, että toiminnallisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta myös erityisesti hyviä vuorovaikutustaitoja, kykyä huomioida aidosti oppilaiden mielipiteet ja ajatukset sekä luoda ilmapiiri, jossa jokainen oppilas voisi hyvillä mielin osallistua toimintaan. Opettajalta tämä vaatii sekä hyvää ryhmän lukutaitoa, että tuntemusta omista oppilaistaan. Näin on helpompi huomata jos jokin asia ei toimikaan tai joku oppilas esimerkiksi kokee tilanteen epämukavana. 

Tehtävä 2

Artikkelissa ja luennolla esitellyt opiskelutavat ovat hyvin toiminnallisia ja siitä syystä luultavasti herättävät opiskelijan kiinnostuksen paremmin kuin totutumpi opettajajohtoinen opiskelutapa. Tehtävät laittavat opiskelijan ajattelemaan laajemmin ja herättelevät tämän mielikuvitusta. Tehtävät tarjoavat merkittävän haasteen, mutta koska tarkoitus on pohtia mahdollisia tapahtumakulkuja, ei opiskelijalle synny painetta oikean vastauksen löytämisestä. Tärkeintä on löytää oma näkökulma tapahtumien kululle ja perustella se.Esitellyt opiskelutavat eroavat paljonkin itse saamastani opetuksesta, sillä koko koulupolkuni ajan olen tottunut perinteisempään opetusmalliin, jossa kirjan kappaleita käydään läpi opettajajohtoisesti. Toiminnalliselle ja ilmiölähtöiselle opiskelulle oli saamassani opetuksessa melko vähän tilaa, mikä harmittaa näin jälkeenpäin. Uskon, että toiminnallisemmat opiskelumetodit olisivat lisänneet kiinnostustani historiaan ja yhteiskuntaoppiin.

 

Esimerkeissä harjoitetaan monenlaisia historian ajattelutaitoja. Selkeimpänä esiin tulee lähdekriittisyys, jota tarvitaan tehtävissä mahdollisimman todenmukaisten tulkintojen tekemiseen. Opiskelutavat kehittävät syvempää ymmärrystä historiallisista tapahtumista ja niiden syy-seuraussuhteista. Oppilaat oppivat myös ymmärtämään historiallisen tiedon luonnetta. Lisäksi tällainen tutkiva oppiminen harjoittaa oppilaan monilukutaitoa ja auttaa tekemään tulkintoja erilaisista lähteistä. Historian ulkopuolelta artikkelissa ja luennolla käytettävät opiskelutavat vaativat oppilaalta heittäytymiskykyä, sillä niihin liittyy toiminnallisuutta, jota perinteisessä opetustavassa on hyvin vähän.

 

Artikkelissa ja luennolla esitetyt opetustavat vaativat opettajalta huolellista perehtymistä ja laajaa ymmärrystä sekä käsiteltävästä aiheesta että asioista sen ympärillä. Opettajan tulee perehtyä aiheeseen huolella ja ottaa jo etukäteen huomioon mahdollisia suuntia, joihin oppilaat lähtevät aihetta käsitellessä. Näin opettaja pystyy olemaan mahdollisimman hyvin tukena oppilaiden ratkaistessa tehtävää, vaikka pääpaino onkin oppilaiden keskinäisessä ongelmanratkaisussa.Tehtävä vaatii opettajalta myös heittäytymiskykyä ja eläytymistä, jotta idea saadaan ikään kuin myytyä oppilaille. Mitä paremmin opettaja roolinsa vetää, sitä paremmin oppilaatkin innostuvat ja lähtevät mukaan tutkivan oppimisen matkalle. Tällaisten tehtävien toteuttaminen vaatii myös tietynlaista herkkyyttä kuunnella kaikki oppilaiden ideat ja kohdella niitä samanarvoisina, sillä yksiselitteistä oikeaa vastausta ei ole. Uskon, että hyvällä valmistautumisella ja heittäytymiskyvyllä kuka tahansa opettaja pystyy vetämään läpi mielenkiintoisia ja merkityksellisiä tutkivan oppimisen projekteja.

Tehtävä 2

Artikkelin ja McFahnin mainitsema oppijan aktiivisuus sekä toimijuuden korostaminen tukevat tämän hetkistä opetussuunnitelmaa, jossa oppija nähdään nimenomaan aktiivisena toimijana, eikä passiivisena tiedon vastaanottajana. Rautiaisen mainitsema “opettajajohtoinen ja kysymyksiin nojaava” opetus on kuvaus myös omasta historian ja yhteiskuntaopin opiskelustani aikanaan. 

McFahnin luennolla opiskelijatkin nähdään aktiivisina toimijoina, jotka pääsevät tutkimaan erilaisia vihjeitä ja pienryhmissä tekemään yhteisiä päätelmiä, näkökulman ottamista sekä yrittää ymmärtää, mitä on tapahtunut opettajan esittelemässä historiallisessa tilanteessa. Tämä harjoittaa ajattelun taidoista ongelmanratkaisua, yhteistyötaitoja, päättelyä, johtopäätösten tekemistä, toisen asemaan asettumista (ihmisyyden ymmärtämistä) sekä aiemman tiedon hyödyntämistä joko uuden keksimisessä tai vaihtoehtojen poissulkemisessa sekä ratkaisun tekemisessä. Opettajalta tällaisen opetuksen toteuttaminen vaatii ennakkotietoa opetukseen valituista tapahtumista (kriittinen lähdetietojen valinta sekä tiedon etsiminen), pedagogisia taitoja sekä ryhmän- ja oppilaantuntemusta jakaa toimivat ryhmät, innostunutta tai kiinnostunutta asennetta ja organisointitaitoja, vuorovaikutustaitoja sekä tutkivan oppimisen ymmärrystä. Luonnollisesti myös joitakin perus tvt-taitoja.

tehtävä 2

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät minussa jonkinlaista ihailua, sillä koen, että niissä kuvatut opiskelutavat on onnistuttu kehittämään lapsille motivaatiota ja innostusta herättäviksi, sekä oppimista ja ajattelun taitoja kehittäviksi. Tunnistan myöskin nämä opiskelutavat sellaisiksi, mihin meitä tulevina opettajina pyritään kasvattamaan. Toisaalta tällaiset opiskelutavat herättävät ajatuksen siitä, että voiko jossain olla todella tällaista ja miten ikinä itse voi kyetä moiseen. Tämä siksi, että itselläni ei ole lähes ollenkaan kokemusta materiaaleissa kuvatuista opiskelutavoista. Omana peruskouluaikanani opetus oli lähes aina ja täysin opettajalähtöistä, ja jos oppitunteihin sisältyi jotakin toiminnallisuutta, niin se oli usein vain näennäisesti opittavaan aiheeseen liittyvää.  

Itse saamani historian ja yhteiskuntaopin opetus on pitkälti painottunut tiedon jakoon, ei niinkään asioiden ymmärtämiseen eikä varsinkaan oman ajattelun kehittämiseen. Tästä on kuitenkin poikkeuksena yläkouluni historian opettaja, joka todella panosti siihen, että oppilaat ymmärtävät asiat. Hän käytti monenlaisia havainnollistamisen keinoja ja esimerkkejä, joista monia muistan edelleen ja jotka todella lisäsivät ymmärrystä. Yleensä meitä oppilaita käytettiin esimerkkeinä, ja sitä kautta meidät saatiin eläytymään eri tilanteisiin. Tämän historianopettajan tapa opettaa teki historian opiskelusta erittäin mielekästä ja mielenkiintoista.  

Materiaalien esimerkeissä harjoitellaan erilaisiin tilanteisiin eläytymisen kautta niiden syvällisempää ymmärtämistä ja historiallista empatiaa. Näiden lisäksi harjoitellaan ongelmanratkaisua ja lähteiden tulkitsemista. Näillä työskentelytavoilla pyritään kehittämään opiskelijoiden ajattelun taitoja ja lähdekriittisyyttä ja ymmärrystä historiallisen tiedon luonteesta.  

Vastaavanlaisten opetustapojen toteuttaminen vaatii opettajalta luovuutta sekä rohkeutta heittäytyä ja toteuttaa traditioiden vastaista opetusta. Opettajalta vaaditaan myös halua ja intoa panostaa opetukseen. Lisäksi opettajalta vaaditaan uskoa opetustapojen hyödyllisyyteen, sekä syvällistä tietämystä opiskeltavista asioista. Myös vuorovaikutustaidot ja luokan tuntemus ovat oleellisessa asemassa opetustapojen onnistumisen kannalta.  

Tehtävä 2
Luennon historian opetustavat ovat todella uudistuksellisia ja samalla todella mielenkiintoisia. Todella osallistavat oppimistavat ovat selkeästi innostavia lasten näkökannalta ja innostus oli luennoitsijankin kohdalla edennyt aivan uravalintaan asti. Suhtaudun aina kriittisesti todella uudistuksellisiin opetusmenetelmiin, mutta tämä vaikuttaa mielestäni oikein toteutettuna tarkoituksenmukaiselta. Tämä kyseinen opetustapa eroaa kuitenkin hyvin suuresti saamastani hyvin opettajajohtoisesta opetuksesta. Itselleni se toisaalta toimi luonteeni vuoksi, mutta monelle muulle ei sopinut.

Tehtävässä harjoitetaan erityisesti ongelmanratkaisua, ryhmätyötaitoja, lähdekriittisyyttä ja itsenäistä laajempaa ajattelua. Edistynyt tutkiva oppiminen innostaa ja opettaa lapsille historian pohjimmaista luonnetta ja tutkimista. Esimerkki opettaa myöskin historiatiedon tulkinnanvaraisuudesta.

Opettajalta vaaditaan korkeaa motivaatiota historian perusteelliseen opettamiseen, koska näin laajat erikoiset tunnit vievät aikaa ja suunnittelua tavallista enemmän. Opettajan täytyy myös omata laaja käsitys historian tapahtumista ja ymmärrys tapahtumien syistä ja seurauksista

2. välitehtävä

Opiskelutavat kuulostavat omasta mielestäni todella mielenkiintoisilta verrattuna niihin tapoihin, joita me käytimme kouluaikoina. Kivoimpia historian tunteja koulussa oli ne jolloin katsottiin jotain dokumenttia, mutta monesti nekin olivat todella puuduttavia. Testasimme omallakin tunnillamme samanlaista oppimismetodeja ja itse koin sen ainakin todella mielenkiintoiseksi ja mukaansa tempaavaksi. Asiat myös jäivät todella helposti mieleen, kun niitä sai itse tutkia. Uskoisin, että olisin tykännyt samankaltaisista tehtävistä jo ala-asteella. Oma historian ja yhteiskuntaopin opiskelu on ollut lähestulkoon aina pelkkää kirjasta lukemista ja ulkoa opiskelua. Tästä johtuen aineet eivät ole koskaan ollut suosikkejani eivätkä ole myöskään jääneet niin hyvin päähän.

Tämän kaltaisissa tehtävissä tarvitaan päättely- sekä ongelmanratkaisutaitoja, koska kaikkia tehtävän ratkaisuun vaadittavia tietoja ei heti anneta. Omaa ajatusta tulee myös pystyä soveltamaan uuteen tietoon nähden. Tehtävät opettavat myös luovuutta sekä kriittisyyttä annettuja tietoja kohtaan. Tehtävissä harjoitellaan myös päätöksentekotaitoja sekä omien vastausten perustelua.

Opettajalta tehtävän luonti vaatii kekseliäisyyttä ja samankaltaista uteliaisuutta erilaisia asioita kohtaan. Opettajan tulee tietää oppilaansa ja miettiä minkälaiset asiat innostavat heitä. Opettajan täytyy myös olla itse innostunut aiheesta, jotta oppilaatkin olisivat. Jos oppitunneille halutaan toiminnallisuutta se pitää kuitenkin pohtia, että se on tarkoituksenmukaista ja opettaa halutut asiat.