Tehtävä 2

Äkkiseltään tutkiva oppiminen vaikuttaa todella hyvälle idealle. Artikkeli ja luento antavat sen käsityksen, että tutkivan oppimisen kautta lasten työskentely on kiinnostuksen pohjalta tehokkaampaa, ajatustyötä on enemmän ja päättely on parempaa. Parhaimmillaan alkukysymys herättää kiinnostuksen, tehtävä luo tilaa pohdiskelulle ja lopputuloksena syntynyt esitys/esitelmä tai vastaava antaa mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen.

Esitellyt opiskelutavat eroavat valtavasti saamastani historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta. Molempiin on mielenkiinto kunnolla herännyt vasta lukion jälkeen. Koulussa koin historian ja yhteiskuntaopin opiskelun hyvin tuskalliseksi ulkoa pänttäämiseksi asioista, joilla en juurikaan nähnyt tai vielä ymmärtänyt olevan mitään vaikutusta / käytännön hyötyä tulevaan elämääni.

Luennon ja artikkelin esimerkeissä historian ajattelutaidoissa korostuu mielestäni ainakin monilukutaito ja ajattelu ja oppimaan oppiminen. Tutkiva oppiminen voi luoda kasvualustaa, jossa opitaan niin lähdekritiikkiä kuin omien tulkintojenkin kyseenalaistamista. Lisäksi kasvaa ymmärrys siitä, että tulkinnat tehdään saatavilla oleviin tietoihin perustuen, ja tulkinta voi muuttua täysin uuden tiedon valossa. Näin opitaan ottamaan erilaisia näkökulmia huomioon ja kehittämään päättelykykyä. Lisäksi historialliseen aihealueeseen liittyvä tehtävänanto ja tehtävän palauttaminen esitys/esitelmä-muodossa tukee kulttuurista osaamista, vuorovaikutusta ja ilmaisua.

Vastaavanlaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta perehtymistä tutkivan oppimisen keinoihin. Näkisin, että äärimmäisen tärkeää on tarpeeksi mielenkiintoisen kysymyksen asettaminen, se mitä lähdetään tutkimaan. Sen jälkeen on todella tärkeää, että pohdinnoille ja päättelylle varataan tarpeeksi aikaa. Opettajalta vaaditaan toki aineosaaminen, mutta myös kirkas ajatus siitä mitä tehtävällä halutaan tuoda esille. Opettaja pyrkii tarjoamaan puitteet ja kontekstin, joiden avulla oppiminen tapahtuu.