Jonna Koponen-Tanski
Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat vaikuttavat kokemuksellisuutensa ja oppilaiden osallistamisen takia sellaisilta, että vaikka oppilaan ehkä saavat vähemmän sisältöosaamista kuin perinteisessä historian opetuksessa vastaavassa ajassa voisi antaa, opetustavat kehittävät paljon enemmän OPSissa määriteltyjä historian opetuksen tehtävään kuuluvia taitoja. Uskon että se sisältöosaaminen mitä harjoituksessa saadaan, jää myös oppilaille paremmin mieleen kuin perinteisessä opetuksessa, koska tutkivassa oppimisessa on mukana enemmän toimintaa.
Luennon esimerkissä puhuttiin tapahtumien kausaalisuudesta, syy ja seuraussuhteiden käsittämisestä. Tämän kaltaisia tehtäviä tehdessä myös yksilön merkitys historiallisena toimijana tulee hyvin esille, kuten myös toiminnan taustalla esiintyvät tekijät ja ihmisten motiivien hahmottaminen. Tämän kaltaiset tehtävät kehittävät myös kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisua ja päättelytaitoja, sekä tuovat hyvin esille historiallisen tiedon luonteen ja lähteiden tulkinnallisuuden. Historiallinen empatia oli minulle aiemmin vieras käsite, mutta roolipeliesimerkki auttoi hyvin sisäistämään sen.
Itse en ole tällaista opetusta saanut, enkä ole nähnyt opetustapaa tukevaa suomalaista opetusmateriaalia, englanninkielistä kyllä. Opetustapa voi olla alkuun työläs ottaa käyttöön, ennen kuin sen sisäistää ja siihen muodostuu rutiineja, varsinkin jos joutuu suunnittelemaan useaan tutkivan oppimisen projektiin materiaalin ja rungon itse alusta lähtien. Onkin hyvä, että pääsemme suunnittelemaan kurssin aikana tutkivan oppimisen opetuksen projektin ja jakamaan syntyviä materiaaleja. Sisältötietojen lisäksi opetustapa vaatii opettajalta ehkä enemmän epävarmuuden sietoa kuin tavallinen opetus. Tarvittavasta pedagogisesta osaamisesta korostuu ainakin ryhmien ohjaus ja siihen liittyvä ryhmätoiminnan havainnointi, ohjaavan palautteen antaminen sekä formatiivisen arvioinnin toteuttaminen.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.