Tällä hetkellä ajattelen, että historian opetuksessa ala-asteella olisi tärkeää saada oppilaat jollain tasolla innostumaan tai kiinnostumaan historian opetuksesta, jotta se olisi mielekkäämpää myös ylemmillä luokka-asteilla. Koen, että olisi myös hyvä ymmärtää, miksi historian opiskelu on tärkeää, sekä ymmärtää menneisyyden merkitystä nykypäivän tapahtumiin ja maailmaan. Mielestäni asioiden täydellinen ulkoaopetteleminen ei ole niin merkityksellistä, vaan tärkeämpää olisi oppia vähän hahmottamaan, mitä menneisyydessä on tapahtunut, ja miten se näkyy yhä tänä päivänä.

Historian ja yhteiskuntaopin tavoitteissa oli mielestäni mielenkiintoista se, että oleellista oli juuri asioiden ymmärtäminen ja oppilaan kiinnostuksen herättäminen. Mielestäni on myös hienoa, että arvioinnissa painotetaan kannustavan palautteen antamista, jolla oppilasta pyritään rohkaisemaan opittujen tietojen ja taitojen hyödyntämiseen. Erityisesti yhteiskuntaopin osalta tavoitteet oli niin sanotusti tuotu aika lähelle oppilasta, sillä kaikki pyöri sen ympärillä, että oppii hahmottamaan sen, millainen paikka itsellä on yhteiskunnassa, ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Myös historian osalta oli painotettu sitä, että pyrkimyksenä on tukea oppilaan identiteetin rakentumista ja kasvua yhteiskunnan jäseneksi, mikä puolestaan tuo oppiaineen jälleen lähemmäs oppilasta, ja voi siten tehdä siitä kiinnostavampaa. Myös toiminnallisuuden painottaminen oppiaineiden opetuksessa oli mielestäni kiinnostavaa, enkä ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että historia olisi niin hyvin integroitavissa muihin oppiaineisiin.

Laaja-alaisen oppimisen osa-alueissa tuli mielestäni vastaan yllättävän paljon sellaisia tavoitteita, joissa historian ja yhteiskuntaopin opettamisella on suurikin merkitys. Erityisesti kulttuuriseen osaamiseen molemmat oppiaineet antavat paljonkin eväitä ja lisäksi vaikuttamiseen ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen on molemmilla oppiaineilla paljon annettavaa. Oikeastaan jokaisen osa-alueen kohdalla pystyin miettimään joitain asioita, missä historiasta ja yhteiskuntaopista on hyötyä. Oppiaineet tarjoavat esimerkiksi ymmärrystä kulttuureista ja yhteiskunnan toimintamalleista, sekä valmistavat toimimaan tässä maailmassa. Lisäksi ne opettavat muun muassa pitkäjänteistä työskentelemistä sekä antavat valmiuksia kohdata erilaisia ihmisiä.

Historian opetuksessa on mielestäni tärkeää saada oppilaat kiinnostumaan historiasta oppiaineena, ja saada heräämään uteliaisuus tutkia mennyttä aikaa ja esimerkiksi aiemmin eläneiden ihmisten elämää. Tärkeää on myös antaa oppilaiden itse pohtia erilaisia menneisyyden tapahtumia ja niiden syitä ja seurauksia.

Tavoitteista kiinnostukseni herätti erityisesti T7, eli auttaa oppilasta tunnistamaan muutoksia oman perheen tai yhteisön historiassa sekä ymmärtämään, miten samat muutokset ovat voineet tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Tämä oli kiinnostava tavoite, koska oppilaat voivat oppia historian sisältöjen lisäksi myös esimerkiksi itsetuntemusta. Oman perheen tai yhteisön historian pohtiminen voi myös tuoda uusia näkökulmia muihinkin historian aihe-alueisiin ja lisätä oppiaineen kiinnostavuutta oppilaan näkökulmasta. Yleisesti tavoitteissa kiinnostavaa oli se, että oppilaan identiteetin rakentumista sekä kasvua yhteiskunnan aktiiviseksi jäseneksi painotettiin. 

Historia ja yhteiskuntaoppi oppiaineina tarjoavat laaja-alaisen osaamisen osa-alueista “Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen”-osa-alueeseen liittyen tietoa mm. kansalaisyhteiskunnan osallistumis-ja vaikuttamisjärjestelmistä ja yhteiskunnan toimintatavoista ja -rakenteista, sekä niiden arvioimisen opettelemista. Historian ja yhteiskuntaopin erilaisten lähteiden ja tekstien tutkimisella voidaan myös vahvistaa monilukutaitoa. Myös ajattelun taitoja vahvistetaan mm. tutkimalla erilaisia historiallisia lähteitä ja tulkitsemalla, arvioimalla ja vertailemalla niitä sekä soveltamalla tietoa eri tavoin. Molemmat oppiaineet myös tarjoavat mm. kulttuurista ja tieto-ja viestintäteknologista osaamista.

 

Historian opetuksessa mielestäni tärkeintä on saada oppilaat ymmärtämään kokonaisuuksia, eikä niinkään eri vuosilukujen ja kuninkaiden nimien ulkoaopettelu. Oppilaat pitäisi saada oikeasti kiinnostumaan aiheista, sillä historian ymmärtäminen on kaikinpuolin tärkeää. Jos he kokevat historian mielenkiintoisena jo alaluokilla, todennäköisesti motivaatio jatkuu myös myöhemmälle iälle.

Historian tavoitteissa positiivista on se, että tarkoitus on alustavasti herättää oppilaan mielenkiinto historian tapahtumiin ja niiden merkityksestä nykypäivään. Tarkoituksena olisi myös, että oppilaat oppisivat soveltamaan oppimaansa tietoa. Yhteiskuntaopissa oppilaille pyritään antamaan käsitys siitä, mitä velvollisuuksia ja oikeuksia heille kuuluu yhteiskunnan jäsenenä. Oppiaineissa olisi tarkoituksena saada oppilas ymmärtämään, mikä vaikutus hänellä on yksilönä yhteiskuntaan, ja mikä vaikutus yksilöllä on historiaan. Historian arviointikriteereissä luki, että arvioidaan oppilaan historiallisen ajattelun kehitystä. Tämän tarkoitus jäi minulle hieman epäselväksi.

Minua yllätti, miten laajasti historia ja yhteiskuntaoppi oppiaineina voivat antaa käsitystä laaja-alaisesta osaamisesta. Molemmat oppiaineet opettavat ymmärtämään omaa ympäristöä ja vuorovaikutusta sen kanssa. Niin historiassa kuin yhteiskuntaopissakin opetetaan kulttuurista ja kulttuuri-identiteetistä. Myös ihmisoikeudet (ja etenkin lasten oikeudet) tulevat esille molemmissa oppiaineissa. Työelämästä ja taloudesta puhutaan yhteiskuntaopissa. Tavoitteissa sanotaan, että olisi tärkeää, että oppilaalle jää myönteinen kuva työstä ja työelämästä. Tämä on eriarvoisen tärkeä asia, jolla samalla edistetään sitä, että mahdollisimman moni hankkiutuisi työelämään eikä eristyisi yhteiskunnasta. Tieto- ja viestintäteknologian oikeanlaisen käytön opettelemista voidaan hyödyntää eri oppimistavoissa. Etsiessään tietoa aiheesta tai tehdessään erilaisia tehtäviä teknologian parissa, oppilas oppii samalla myös monilukutaitoa.

Historian opetuksessa on tärkeää opettaa kokonaisuuksia, pienten yksityiskohtien, esimerkiksi vuosiluvut, sijaan. Opetuksessa on tärkeää pyrkiä herättämään oppilaiden kiinnostusta historiaan ja sen tapahtumiin, vaihtelevilla opetusmenetelmillä ja innostavalla opetuksella. Oppilaat on myös hyvä herätellä ajattelemaan sitä, miten historialliset tapahtumat, henkilöt, paikat ja asiat ovat muovanneet nykypäivän maailmaa, ihmistä, yksittäisiä valtioita ja yhteiskuntaa. Historian opetuksessa kannattaa myös pyrkiä kehittämään oppilaiden tiedonhakutaitoja.

Kiinnostava huomata, että on sanoitettu käytettäviksi työtavoiksi esimerkiksi leikit, pelit ja draama, joita ei itse alakoulussa ollessani käytetty lainkaan historian oppimisen työtapoina. 

Laaja-alainen osaamisen auttaa oppilaita linkittämään opittuja asioita toisiinsa ja muodostamaan niistä laajempia kokonaisuuksia, jotka auttavat ymmärtämään yhteiskunnan ja ihmisten toimintaa. Oppilas oppii muun muassa kohtaamaan erilaiset kulttuurit ja tilanteet, katsoen niitä historiallisesta tai yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Opitut taidot kehittävät myös oppilaan kriittistä ajattelua, joka auttaa myös historian ja yhteiskuntaopin aiheisiin tutustumisessa.

Mielestäni alakoulun historian opetuksessa on melkein tärkeintä saada oppilas kiinnostumaan aiheesta edes jossain määrin. Tämä helpottaa opiskelua myöhemmässä vaiheessa, kun asioita aletaan käsittelemään tarkemmin. Olisi tärkeää, että jokaiselle muodostuisi edes jonkinlainen kuva maailman ja Suomen historiasta, sillä tämä auttaa ymmärtämään nykymaailman tapahtumia ja tapoja.

Kiinnitin heti huomiota historian tavoitteissa siihen, kuinka sanottiin olevan tärkeää luoda elämyksellisiä ja toiminnallisia työtapoja. Tämä on mielestäni positiivinen asia, sillä sen avulla voidaan saada oppilas innostumaan aiheesta enemmän ja tällaiset työskentelytavat kehittävät monenlaisia taitoja oppilaissa. Ihmetystä minussa herätti aluksi tavoite, jossa autetaan oppilasta tunnistamaan muutoksia oman perheen/yhteisön historiassa. Ehkä siksi, etten muista meidän käsitelleen tämmöisiä aiheita omalla kouluajallani. On kuitenkin hyvä perehtyä alaluokkalaisten kanssa myös heidän omaan lähihistoriaansa eikä vain "heitä koskemattomiin" tapahtumiin kaukaisuudessa.

En ollut ajatellutkaan, kuinka paljon historia ja yhteiskuntaoppi on kytköksissä monenlaisiin taitoihin. Tai kuinka ne kehittävät laaja-alaista osaamista. Esimerkiksi kohtiin L1 ja L2 historia ja yhteiskuntaoppi tuo paljon, sillä näillä tunneilla päästään kohtaamaan erilaisia kulttuureita eri ajankohdissa, ajattelemaan maailman tapahtumia ja ihmisiä laajalta aikaväliltä sekä sitä, kuinka eri tapahtumat vaikuttavat meihin nykyään. Myös monilukutaito on asia, jota opitaan historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.

Historian opetuksessa mielestäni on tärkeää ensinnäkin herättää oppilaiden mielenkiinto kyseiseen aiheeseen ja saada heidät ymmärtämään aiheen kokonaisuus. Kysymykset mitä, miksi, missä ja milloin ovat historiassa olennaisia. Oppilaille täytyy pyrkiä selittämään historian tapahtumia siten, että niitä on helppo yhdistää toisiinsa. On tärkeää näyttää myös kuvallisia ja toiminnallisia esimerkkejä tapahtumista, ympäristöistä ja esineistä, ettei lapset ole mielikuvien varassa. Itse pidin kovasti esimerkiksi video- tai elokuvaesimerkeistä, koska niiden kautta pääsee paremmin fiilikseen. 

Mielenkiintoista historian opetussuunnitelmassa 4-6 luokille oli se, että historian sanottiin sopivan hyvin integroitavaksi muihin oppiainesiin. Tämä mielestäni pitää täysin paikkansa, sillä historian aiheita voisi käyttää esimerkiksi kuvataiteessa, käsitöissä, äidinkielessä ja vaikka liikunnassa. Näihin aineisiin pystyy helposti myös yhdistämään opetussuunnitelmassa mainittuja työtapoja kuten pelit, leikit, draama, lähteiden tutkiminen ja erilaisten tarinoiden kerronta. Arvioinnissa oli hyvin pyritty siihen, että huomiota kiinnitetään enemmän huomiota kiinnostukseen, ajattelun kehittymiseen ja tiedon soveltamiseen kuin asioiden muistamiseen ja tiedon ulkoa opetteluun. Yhteiskuntaopin opetussuunnitelmassa oli aika samantyylisiä tavoitteita kuin historian opetussuunnitelmassa. Mielenkiintoa herätti eniten ajatus siitä, että pyritään luomaan luokasta, koulusta ja muista lähiyhteisöistä tärkeitä ja luotettavia ryhmiä oppimisen kannalta ja tämän kautta kannustetaan osallisuuteen ja keskusteluun. Tärkeää on myös opettaa yhteiskuntaoppia sillä tavalla, että oppilas ymmärtää sen tärkeyden omassa elämässään, kuten talouden ja yhteiskunnan asioita.  

Kun perehtyi laaja-alaisen osaamisen osa-alueisiin, ymmärsi kuinka monipuolisia oppiaineita historia ja yhteiskuntaoppi ovatkaan. Molemmissa aineissa keskitytään nimenomaan näihin laaja-alaisen osaamisen osa-alueisiin. Historiassa ja yhteiskuntaopissa opetellaan, ajattelua ja oppimista (L1), kulttuuria ja vuorovaikutusta (L2), tietoja ja taitoja arjen asioihin kuten terveyteen, liikenteeseen, teknologiaan, ja elämäntapaan (L3). Opetellaan lukemaan tekstiä, soveltamaan sitä ja etsimään uutta tietoa (L4). Näiden oppiaineiden kautta oppii myös, miten tulevaisuutta kannattaa rakentaa ja miten asioihin pystyy vaikuttamaan (L7). Osa-alueet pyrkivät kehittämään ihmistä yksilöllisesti ja kannustamaan oman ajattelun kehittymistä. Näiden oppiaineissa saatavien tietojen ja taitojen avulla pystytään kasvattamaan lapsista yksilöitä ja yhteiskunnallisia toimijoita ja antamaan heille eväitä itsensä kehittämiseen. 

Tällä hetkellä mielestäni tärkeintä historian opetuksessa on asioiden oppiminen mielekkäällä tavalla. Utelias asenne ja mielenkiinto oppia uutta ovat tärkeitä ala-asteella –niin opettajalla kuin oppilaallakin. Historian oppiaineen luominen mielekkääksi jo varhain koulupolulla on tärkeää, sillä sitten ylemmillä luokilla on helpompi ja mielekkäämpää oppia uusia asioita. Asioiden oppiminen konkreettisten asioiden, kuten vierailuiden, pelien ja leikkien avulla luo parempia ja positiivisempia kokemuksia. 

Opetussuunnitelmassa kiinnostukseni herätti etenkin elämykselliset ja toiminnalliset työtavat, joiden avulla opiskelu pysyy mielekkäänä. Koen, että kummankin oppiaineen opsissa tuotiin esille tärkeitä pointteja, kuten tiedon hankinta, yhteistyötaidot ja tutkiva työtapa. Mielestäni opetussuunnitelma oli laadittu hyvin kuvaamaan juuri sen tiedon määrää ja laatua, jota 3-6 luokkalaisten olisi hyvä tietää. Nämä ovat hyvin perusasioita, kuten peruskäsitteistöä, päätöksentekoa ja yhteisön jäsenenä olemista. Kun tämän tyyliset perusasiat ovat hallussa, on tiedon soveltaminen ja ajattelun kehittyminen helpompia. Mielestäni opetussuunnitelma on laadittu oikein selkeästi, mutta se on todella monipuolinen.

Etenkin historian oppiaineen integroitavuus herätti mielenkiintoa, sillä omalla kohdalla yläasteella on integroitu historiaa ja äidinkieltä sekä historiaa ja uskontoa. Näitä opiskeltiin projektiluontoisesti, kumpaakin oppiainetta yhdistäviä tehtäviä tehden. Se oli mielestäni toimiva kokonaisuus, jossa tuli esille opsissakin käsitellyt tiedon hankinta ja tutkiva työtapa.

Historia ja yhteiskuntaoppi oppiaineina liittyvät jokaiseen laaja-alaisen osaamisen osa-alueeseen, joko jompikumpi tai kummatkin. Yllätyin siitä kuinka historia ja yhteiskuntaoppi linkittyivät näihin osa-alueisiin yllättävänkin luontevasti! Itsellä nousi pintaan etenkin opintojen pelillisyys, kulttuurinen osaaminen, monilukutaito sekä vaikuttaminen ja tulevaisuuden rakentaminen. Kun eri oppiaineiden välille syntyy yhteyksiä, on asioita helpompi hahmottaa sekä ymmärtää. Kun ymmärtää ja oppimisesta tulee positiivinen kokemus, on mielekkäämpää tutkia ja oppia uutta. 

Historian opetuksessa olisi ensisijaisesti tärkeää saada oppilas kiinnostumaan historian opiskelusta. Monet aiheet voivat aluksi tuntua oppilaasta tylsältä ja monimutkaiselta, koska ne ovat niin kaukana tämän omasta historiasta. Lisäksi keskeisessä osassa oleva historian aikajana voi tuntua monesta oppilaasta hämmentävältä, joten se olisi hyvä saada selvennettyä.

Historian tavoitteissa mielenkiintoni herätti se, kuinka suunnitelmassa kehotetaan valitsemaan elämyksellisiä ja toiminnallisia työtapoja opetukseen, kuten leikit ja pelit. Mielestäni tällä saadaan hyvin pidettyä historian opiskelu mielenkiintoisena ja hauskana. Yhteiskuntaopissa pidin kiinnostavana sitä, että oppilaat harjoittelevat päätöksentekoa ja vaikuttamisessa vaadittavia taitoja. Nämä asiat tulevat olemaan aidosti hyödyksi oppilaan elämässä. 

Laaja-alaiseen osaamiseen historia ja yhteiskuntaoppi antavat paljon. Historia opettaa kivikauden ja yms. asioiden lisäksi myös kulttuureista ja niiden historiasta, ja tämän myötä helpottaa vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Yhteiskuntaoppi opettaa arjen taitoja niin kodissa, kuin koulussa ja työelämässäkin. Yhteiskuntaopissa opetellaan myös tieto- ja viestintäteknologian käyttöä, jotka tarjoavat avaimet luontevaan yhteiskuntaa koskevaan tiedon etsimiseen ja toisten kanssa osallistumiseen.

Mielestäni tärkeintä historian opetuksessa olisi saada alakoululainen kiinnostumaan ylipäätään historiasta, ei vain oppiaineesta. Kiinnostumisella en tarkoita asioiden ulkoa opettelua vaan aitoa uteliaisuutta menneisyyden tapahtumiin, ihmisiin ja asioihin. Kun oppilaan saisi innostumaan historiasta, helpottuisi samalla asioiden ja kokonaisuuksien oppiminen. Olisi tärkeää, että oppilas hahmottaisi, mitkä tapahtumat ja asiat menneisyydessä ovat vaikuttaneet siihen, että nykymaailma on juuri tällainen.  

Pelien, leikkien ja muun toiminnallisuuden käyttäminen historian opettamisessa herätti mielenkiintoni. Toiminta ja osallistava opetus konkretisoi ja jättää helpommin muistijäljen oppilaalle käsiteltävästä aiheesta tai ilmiöstä. Omana kouluaikanani historian tunneilla ei ollut juuri minkäänlaista toiminnallisuutta, mikä on myöhemmin harmittanut. Yhteiskuntaopin tavoitteista kiinnitin huomiota siihen, että oppilaita kannustetaan harjoittelemaan median käyttöä turvallisella ja yhteiskunnallisesti tiedostavalla tavalla. Tämä on todella tärkeä taito, koska lapset kasvavat yhä enemmän digitalisoituvaan maailmaan. 

Historia ja yhteiskuntaoppi tarjoavat aineksia jokaiselle laaja-alaisen oppimisen osa-alueelle. Esimerkiksi historian tunneilla opitaan kulttuurien historiasta ja siitä, miten ihmiset ovat toimineet kullakin aikakaudella. Yhteiskuntaopissa harjoitellaan omien näkemysten esille tuomista ja yhteiskunnallista vaikuttamista (L2). Itsestä huolehtimista ja arjen taitoja opetellaan eritoten yhteiskuntaopissa. Oppiaineessa käydään läpi taloutta ja kriittistä ajattelua. Sekä historiassa että yhteiskuntaopissa käsitellään erilaisia aineistoja, mikä edistää monilukutaitoa. 

Mielestäni historian opetuksessa on tärkeää auttaa lapsia ymmärtämään historian merkitys tämän päivän maailmassa. Heidän tulisi ymmärtää, miksi suomalaisille on iso juttu voittaa Ruotsi jääkiekossa tai miksi Venäjä ja Ukraina päätyivät sotimaan. Kokonaiskuvan hahmottaminen on mielestäni tärkeämpää kuin yksityiskohtien muistaminen. Lapsille opetuksen tulisi olla myös innostavaa ja mielenkiintoista, jolla tuetaan heidän intoaan oppia aiheesta lisää jatkossakin. Opetuksessa tulisi mielestäni kuitenkin muistaa, että emme voi sanoa kaikkia asioita täysin varmoiksi kun puhutaan historiasta. Tämän vuoksi oppilaita olisi hyvä kannustaa myös omaan ajatteluun.


Historian tavoitteet olivat minusta hyviä, mukaan lukien oppilaan kiinnostuksen herättäminen ainetta kohtaan ja sen käsittely esimerkiksi pelien ja leikien kautta. Samalla tavoitteissa mainitaan myös kaikki historian oppimiseen ja tulkitsemiseen liittyvät teemat. Mielestäni mielenkiintoisin oli oppilaiden auttaminen ymmärtämään ihmisten tekoja ja niiden syitä. Monet historiamme tapahtumat kytkeytyvät ihmisiin ja olemme keskeisessä osassa todella monissa tapahtumissa. Siksi on erittäin hyvä, että oppilaat ymmärtävät historian lisäksi vähän myös siitä, miten ihmiset toimimat tietyllä ajalla ja miten he ehkä ajattelivat.

Laaja-alaisen osaamisen osa-alueita pystyy hyvin soveltamaan historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa. Historia tarjoaa oppilaalle mahdollisuuden ymmärtää kulttuuria ja sitä kautta myös ihmisiä. Historian opiskelussa tarvitaan monilukutaitoa, kuten muissakin oppiaineissa. Yhteiskuntaopin kautta opitaan esimerkiksi osallistumisesta ja vaikuttamisesta sekä erilaisita arjen asioista. Nämä aineet antavat hyvät mahdollisuudet lapsille opetella laaja-alaisessa osaamisessa mainittuja asioita.

Historian opetuksen järjestämisen syynä pidän sitä, että edistyneessä ja demokraattisessa valtiossa on tärkeää ymmärtää oman ja muiden valtioiden historiasta merkittäviä tapahtumia, jotka ovat joko vaikuttaneet positiivisesti nyky-yhteiskunnan syntyyn, tai toisaalta olleet ajallaan laaja-alaisia negatiivisia vaikutuksia aiheuttaneita. Tämän ymmärryksen saavuttaessaan on koulutetulla kansalla paremmat työkalut ehkäistäkseen historian itseään toistamista negatiivisten asioiden kannalta. Ymmärrettäessä erityisesti miksi jokin asia on ennen tapahtunut, voidaan joko välttää tai pyrkiä saavuttamaan erilaisia historian näkökulmasta merkittäviä tapahtumia. Tämän takia erityisesti tärkeää historian opetuksessa on hahmottaa mahdollisimman isoja tapahtumaketjuja, ja niiden vaikutusta maailmalle erityisesti pitkällä aikavälillä. Yksittäiset vuosiluvut tai erilleen jäävät tapahtumat ja henkilöt eivät ole mielestäni yhtä tärkeää tietoa peruskoulussa pakollista historiaa opiskelevalle kuin syvempi käsitys ihmiskunnan historiasta.

Lukiessani opetussunnitelmaa kiinnittyi huomio erityisesti siihen, miten historiaa pystyy, ja opintosuunnitelmassa jopa suositellaan, yhdistelemään sitä muiden eri oppiaineiden kanssa. Tämä tuli yllättyksena erityisesti siksi, että en ole koskaan huomannut tai ainakaan ajatellut sen syvemmin kyseistä ilmiötä. Jälkeenpäin ajatellen onkin helpompi nähdä, miten monet historian kirjoitus-, lähde- tai esimerkiksi argumentointitehtävät ovat olleet vahvasti kytköksissä muihin oppiaineisiin, erityisesti äidinkieleen. 

Kiinnostavaa oli myös miettiä, miten historian "käytännöllinen" osuuden opettamista, jolla tarkoitan laaja-alaisen osaamisen alueiden opettamista, joita opettajan pitäisi saada myös historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa opetettua. Sanon pitäisi, koska omissa opinnoissani en edes jälkeenpäin näe, että kulttuurinen ymmärrys olisi ollut riittävässä roolissa koulun historian tai edes yhteiskuntaopin tunneilla, vaikka nämä aineet ovat erityisen hyvin kytköksissä aiheisiin. Tunnit opettivat mielestäni hyvin konkreettisia aiheita kummastakin oppiaineesta, mutta laajempi käsitys erityisesti kulttuurisen osaamisen näkökulmasta ei mielestäni toteutunut. Omalla kohdallani tällaista kulttuurista oppimista (koulun yhteiskuntaopin- tai historianopetuksen osalta) alkoi tapahtua vasta lukiossa. Toki tässä kyseessä on vain yksittäisen henkilön kokemus asiasta, joten varmasti monissa kouluissa opetus onnistuu täyttämään näitä tavoitteita paremmin.

Historia- ja yhteiskuntaoppi tarjoavat erityisesti keinoja ym. kultturiiseen osamiiseen, kunhan opetus toteuteutetaan sellaisesta näkökulmasta, että monikulttuurisuus huomioidaan. Yhteiskuntaopista saa hyötyjä työelämän ja yrittäjyyden taitoihin, ja myös historiasta saattaa saada jonkinlaista hyötyä näille (esim. soveltaa tietoa miksi erilaiset yritykset, tai vaikka isommat organisaatiot, jopa valtiot, ovat epäonnistuneet / onnistuneet). Monilukutaitoa harjoitetaan erityisesti historian opetuksessa, koska historian tiedoissa saattaa olla erityisen paljon aihetta lähdekritiikille, sillä historiallisista tavoista kirjoittaminen objektiivisesti on hyvin hankalaa, jopa mahdotonta (esim. Suomen sisällissodan nimitys vaihtelee koulun oppikirjoissa vielä tänäpäivänäkin). Tämän takia historianopetuksessa lähes väkisin tulee opetettua lähdekriittisyyttä ja ymmärrystä siitä, että edes kirjoihin painettu tieto ei ole välttämättä paikkaansapitävää, tuoretta tai mielipiteistä vapaata tekstiä.

Historian opetuksessa mielestäni tärkeää on saada oppilaat kiinnostumaan menneisyyden tapahtumista. Kiinnostuksen heräämiseksi opetuksen tulisi olla mukaansatempaavaa ja monipuolista. Tärkeää on, että oppilaat ymmärtävät isot asiakokonaisuudet ja niiden väliset yhteydet. Olisi myös hyvä, että oppilaat osaisivat nähdä menneisyyden tapahtumien vaikutukset nykypäivän yhteiskunnassa. 

Mielestäni kiinnostavin kohta historian opetussuunnitelmassa oli mm. pelien, leikkien ja draaman käyttö oppimisen välineenä. Lisäksi oli kiinnostavaa, kuinka hyvin historian opiskelu ja aiheet voidaan yhdistää muihin oppiaineisiin. Yhteiskuntaopin osalta oli hyvää varsinkin se, että olennainen asia on saada oppilas ymmärtämään oma paikkansa yhteiskunnassa.  

Historia ja yhteiskunta-oppi tarjoavat paljonkin kehitystä oppilaan laaja-alaiseen osaamiseen. Erityisesti ne tarjoavat taitoja pärjätä yhteiskunnassa. Oppilaat osaavat kohdata eri kulttuureja ja soveltaa kohtaamistilanteissa myös historiallista tietoa. Molemmista oppiaineista oppilaat saavat aineksia ajatteluun ja oppimiseen. He oppivat myös etsimään uutta tietoa, lukemaan ja soveltamaan sitä, sekä ymmärtämään ja rakentamaan yhteiskuntaa oppimansa tiedon pohjalta. 

Historian opetuksessa on merkittävää, että ymmärretään kuinka elämme jatkuvassa muutoksessa ja kuinka voimme vaikuttaa tulevaisuuteen omilla teoillamme. On tärkeää myös oppia kunnioittamaan eri kulttuureja ja ihmisiä, esimerkiksi sotiemme veteraaneja tai pakolaisia. Keskiössä historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa on kulttuurinen osaaminen. Opetuksen tulisi olla havainnollistavaa ja innostavaa, sekä keskittyä ennemmin syy- ja seuraussuhteisiin, kuin tarkkojen yksityiskohtien ulkoa opetteluun. 

Opetussuunnitelmassa ensimmäisenä huomion herätti historian opetuksessa käytettävät elämykselliset ja toiminnalliset työtavat, joiden avulla opiskelusta saadaan motivoivaa ja mieleenpainuvaa. Mielestäni on todella tärkeää, että kannustetaan käyttämään elämyksellisiä työtapoja, sillä se tukee oppimista, mielenterveyttä ja jaksamista.

Tärkeänä asiana nostaisin myös motiivien ymmärtämisen. Kun ymmärrämme motiiveja, niin ymmärrämme paremmin ihmismieltä, syitä sille miksi jotakin tapahtui ja mitä voimme tehdä jatkossa paremmin. Toiseksi lähteiden tulkinnan merkitys kasvaa koko ajan, sillä etenkin sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi kirjoittaa ilman suodatusta. On tärkeää osata tarkastella lähteitä kriittisesti ja etsiä tietoa useammilta sivustoilta. Motiivien ymmärrys ja lähteiden tarkastelu kasvattavat monilukutaitoa.

Sekä historian- että yhteiskuntaopin opetuksessa tulevaisuuden valintojen pohtiminen on nousi esille opetussuunnitelmassa. Valinnat, joita nuoret tekevät rakentavat tulevaisuuden. On tärkeää, että nuoret oppivat tekemään esimerkiksi eettisiä, suvaitsevia ja taloudellisia valintoja.

Yhteiskuntaopin opetussuunnitelmassa korostettiin vuorovaikutusta, joka on yksi laaja-alaisen osaamisen osa-alueista. Jo nuorena on hyvä kehittää vuorovaikutustaidot, jotka ovat merkittäviä yhteisöjen ja yhteiskunnan toimimisen kannalta, ja siihen apuna toimii yhteiskuntaopin keskusteleva opetustyyli.

Historian opetuksessa on tärkeää opettaa mitkä tapahtumat ovat johtaneet nykyhetkeen. Tietyt asiat historiassa ovat myös yleissivistäviä tietää. Alakoulussa tärkeää olisi, että opetus olisi mielenkiintoista ja oppilaat saisi kiinnostumaan opetettavista aiheista.

Tavoitteista mielenkiintoista oli kuinka pääpaino oli juuri mielenkiinnon herättämisessä ja asioiden syvällisessä ymmärtämisessä. Ensimmäisenä ajatuksena historiasta usein on monien vuosilukujen ja tapahtumien ulkoa opettelu, mutta tavoitteissa pääpaino ei lainkaan ollut siinä.

Laaja-alaisen osaamisen osa-alueille historialla ja yhteiskuntaopilla on tarjottavana paljon. Historia ja yhteiskuntaoppi tarjoavat pohjan tiedolle ja arvoille. Tietämys ympäröivästä maailmasta, eri kulttuureista ja niiden vaiheista ja ymmärrys itsestä osana yhteiskuntaa ovat ainakin asioita, joita historialla ja yhteiskuntaopilla on tarjottavana.

Ajattelen, että historian opetuksessa alakoulussa on tärkeää saada oppilas ymmärtämään kyseisen oppiaineen merkittävyys ja tarkastelemaan historian tapahtumien vaikutusta nykyiseen elämäämme. Koska oppijat ovat vielä lapsia, tulee aihekokonaisuuksia jaotella selkeästi ja keskittyä pääkohtiin. Alakoulussa historian opetuksessa on tärkeää käyttää elementtejä ja oppimistapoja, mitkä innostavat oppilaita antaen oppilaille pitkistä teksteistä ja suurista aihekokonaisuuksista eroavan otteen historian opiskelusta. Esimerkiksi elokuvat ja käsillä tekeminen esimerkiksi askarteluin herättivät oman kiinnostukseni oppiainetta kohtaan jo alakoulussa antaen hyvän pohjan yläkouluun, jossa opeteltavat sisällöt runsastuivat ja täten muuttuivat huomattavasti haastavammiksi.

 

Tarkastellessa oppiaineen tavoitteita on ilo huomata, että omat kokemukset ja ajatukset historian opiskelusta ovat jokseenkin samoja. Draama, leikit ja pelit ovat tapoja, jotka oppilaiden oppimisen lisäksi ovat itsellekin mieluisia tapoja opettaa. Kyseisten toimintojen kautta lapsi oppii hauskalla ja mieluisalla tavalla historiaa sekä myös alakoulussa tärkeitä opeteltavia taitoja, kuten ryhmätyötä, vuorovaikutusta sekä luovuus kehittyy. Erona omaan historian oppimiseeni alakoulussa on ilo huomata lähteiden tutkiminen. Myös yhteiskuntaopissa opetellaan tieto- ja viestintäteknologian käyttöä. On tärkeää, että teknologian ja median kokonaisvaltaistuessa ja myös valeuutisten ja valelähteiden yleistyessä lapsi oppii jo varhain tutkia lähteitä, josta saada tietoa koskien ympäröivän elämän ja yhteiskunnan asioita sekä tietoa menneisyydestä. Innostusta herätti myös T4, jossa tavoitteena on jaotella historia eri aikakausiin. Mielessäni kyseisestä aiheesta on edelleen alakoulussani tekemä askartelu, jonka konkreettisuuden vuoksi aikakaudet tapahtumineen ovat edelleen muistissa, mikä on helpottanut opintojani jatkossakin.

 

Historian ja yhteiskuntaopin opetus tarjoavat laaja-alaista osaamista. Työelämään tutustuminen ja itsestä huolehtiminen ovat yhteiskunnan toimijan perusedellytyksiä. Oppiaineet voidaan integroida muiden oppiaineiden kanssa. Ne kulkevat käsi kädessä esimerkiksi uskonnon, elämänkatsomustiedon, äidinkielen ja ympäristötiedon opetuksen kanssa. Täten oppilas oppii yhdistelemään syy-seuraussuhteita sekä huomaamaan asioiden laajuutta ja vaikuttavuutta. Oppiaineiden opetus antaa ymmärryksen nykypäivänäkin tapahtuville ilmiöille. Oppiaineet herättelevät ajattelemaan omia sekä muiden ihmisten tapoja, motiiveja ja moraaleja, mikä on edellytys sopuun yksilöiden, yhteisöiden ja yhteiskuntien välillä. Oppiaineet opettavat tutkivaan opiskelutapaan, tulkintoihin, vertailuun, tekemään johtopäätöksiä ja soveltamaan hankittua tietoa sekä suullisesti että kirjallisesti. Kyseiset taidot ovat tarvittavia ja välttämättömiä jatkokoulutuksissa sekä yleisesti elämässä. Näiden taitojen avulla ihmisistä kasvaa kriittisesti maailmaa katsovia, uteliaita ja aktiivisia yhteiskuntamme jäseniä ja vaikuttajia.