Teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden kaupungistumisen välillä on runsaasti eroja, josta seuraavassa muutamia esimerkkejä.

Teollisuusmaissa tärkein syy kaupungistumiselle on elinkeinorakenteen muuttuminen perustuotannosta palveluvaltaiseksi.

Kehittyvissä maissa merkittävin kaupunkien kasvua selittävä tekijä on nopea luonnollinen väestönkasvu.

Kehittyvien maiden kaupungistuminen suuntautuu usein suurkaupunkien laitamille, alueille joita voidaan kutsua slummeiksi.

Kehittyvissä maissa kaupunkisuunnittelu ja rakentamisen valvonta eivät ole teollisuusmaiden tasolla. Siksi alueiden infrastruktuuri, kuten vesi- ja viemäriverkko, ovat monin paikoin heikot tai puuttuvat kokonaan.

Kehittyvien maiden kaupungit laajenevat usein hallitsemattomasti ympäröiville alueille.

Toimiva julkinen liikenne ja innovaatioiden nopea leviäminen lisäävät kaupunkialueiden vetovoimaa teollisuusmaissa.

Kehittyvissä maissa kaupunkialueilla on runsaasti tarjolla työvoimaa, mutta innovaatiotyöpaikkojen osuus on selvästi pienempi. Siksi alueen tuottavuus on suhteellisesti heikompi.

Teollisuusmaissa on havaittavissa myös paluumuuttoa kaupunkien kiireisestä elämäntavasta takaisin maaseudulle.