tiistai 3.12.
1. Lue
Jäätikkö muokkaa maisemaa
Maapallon ilmasto on vaihdellut suuresti. Elämme tällä hetkellä jääkausiaikaa. Jääkausiajalle ovat tyypillisiä suuret mannerjäätiköt, joita on tällä hetkellä Etelämantereella ja Grönlannissa.

Tiesitkö, että suurimman osan maapallon historiasta mannerjäätiköt ovat puuttuneet kokonaan?
Maapallon ilmastohistoria on ollut lämmin
Maapallon historian aikana on ollut huomattavasti lämpimämpää kuin nyt. Tällöin ei ole ollut lainkaan mannerjäätiköitä.
Lämpimiä ajanjaksoja ovat rikkoneet jääkausiajat eli miljoonia vuosia kestäneet kylmemmät ajanjaksot, jolloin on syntynyt suuria mannerjäätiköitä. Jäätiköt ovat syntyneet, kun talvella satanut lumi ei ole ehtinyt sulaa kesällä. Tämä on toistunut satojen vuosien ajan ja raskaat lumikerrokset ovat pakkautuneet jääksi.
Elämme tällä hetkellä Maan historian viidettä jääkausiaikaa ja sen lämmintä vaihetta.

Jääkausiajalla lämpötilat vaihtelevat
Jääkausiajan sisällä on jääkausia ja lämpökausia. Jääkauden ja lämpökauden kestot ovat olleet muutamia kymmeniätuhansia vuosia.
Jääkaudelle on tyypillistä Maan ilmaston viileneminen ja mannerjäätiköiden ja muiden jäätiköiden laajeneminen.
Lämpökaudella jäätiköt sulavat, mutta niitä voi esiintyä edelleen kylmimmillä alueilla. Tämän hetken mannerjäätiköt sijaitsevat Etelämantereella ja Grönlannissa.

Nykyisen jääkausiajan katsotaan alkaneen 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Viimeisin jääkausi oli kylmimmillään 20 000 vuotta sitten. Jääkauden katsotaan päättyneen 11 500 vuotta sitten, kun Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa peittänyt mannerjäätikkö oli sulanut.
Jäätikkö on tehokas eroosiovoima
Eroosiolla tarkoitetaan maan pinnan kulumista, kulkeutumista ja kasautumista. Etenkin Fennoskandiassa mannerjäätikön jäljet ovat selvästi näkyvissä. Seuraavissa luvuissa tutustutaan etenevän- ja sulavan jäätikön aiheuttamiin jälkiin ympäristössä.

2. Lue
Lämpö- ja jääkausien vaihtelun syitä
Maan historiassa ilmaston lämpötila on pääsääntöisesti ollut nykyistä huomattavasti korkeampi. Esimerkiksi 225–65 miljoonaa vuotta sitten olleella lämpökaudella napajäätiköitä ei ollut laisinkaan. Toisaalta, 950–650 miljoonaa vuottaa sitten suurin osa Maasta oli jäätikön peitossa.
Jääkaudet ja lämpökaudet johtuvat pääosin Maan ja Auringon välillä tapahtuvista muutoksista. Kylmällä ajanjaksolla Maa saa vähemmän Auringon lämpösäteilyä, jolloin keskilämpötila laskee. Lämpöjaksolla Maan ja Auringon suhde muuttuu niin, että Maan keskilämpötilat nousevat.

Kvartäärikaudella tarkoitetaan nykyistä jääkausiaikaa, joka alkoi 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Kvartäärikaudelle on ollut tyypillistä ilmaston jyrkkä vaihtelu lämpö- ja jääkauden välillä. Ilmaston vaihteluiden jaksollisuuden syynä pidetään maan kiertoradan muutoksia, jotka tapahtuvat hyvin säännöllisesti. Maan kiertorata muutosten perusteella jääkauden nykyinen lämmin jakso kestää vielä pari tuhatta vuotta, jonka jälkeen ilmasto viilenee ja jäätiköt alkavat kasvaa.
3. Yhdistä
4. Väittämiä
5. Lue
Etenevä jäätikkö repi maankamaraa
Muinaiset kansat kutsuivat suuria siirtolohkareita hiidenkiviksi. Ajateltiin, että yliluonnolliset voimat ovat viskoneen ne ympäristöön. Nyt tiedämme, että etenevä mannerjäätikkö on valtavan tehokas eroosiovoima. Etenevä jäätikkö kulutti, kasasi, rikkoi ja repi maanpintaa edetessään. Kun opit tunnistamaan edenneen mannerjäätikön jälkiä, voit nähdä niitä kaikkialla ympärilläsi.

Jäätikkö syntyy lumesta
Jäätikköjää alkaa muodostua, kun talven aikana satanut lumi ei ehdi sulaa kesällä. Jos keskilämpötilat laskevat pysyvästi, lumikiteet pakkautuvat vuosien kuluessa tiiviiksi ja notkeaksi massaksi eli jäätikköjääksi. Jäätikköjää eroaa siis ominaisuuksiltaan ja syntytavaltaan jäätyneestä vedestä.
Mannerjään eteneminen
Viimeisin jäätiköityminen alkoi Skandien vuoristosta noin 115 000 vuotta sitten. Seuraavien kymmenien tuhansien vuosien aikana vuoristojäätiköistä muodostui mannerjäätikkö, joka laajeni ja valui kohti nykyistä Keski-Eurooppaa ja Barentsin merta. Laajimmillaan mannerjäätikkö oli noin 20 000 vuotta sitten, jolloin sen paksuus oli joitakin kilometrejä.

Etelä- ja Järvi-Suomessa jäätikkö eteni luode–kaakko-ilmansuunnassa. Luode–kaakko-ilmansuunta on useiden jääkauden jälkien esiintymissuunta Oulun eteläpuoleisessa Suomessa. Pohjois-Suomessa jäätikön etenemissuunta on ollut lounas–koillinen.
Jäljet Suomen luonnossa
Mannerjäätikkö on muokannut kallioperää ja pääosan Suomen nykyisestä maaperästä. Edetessään mannerjäätikkö kulutti, rikkoi ja repi alustaansa sekä kasasi irtainta maa-ainesta. Alla olevissa vetolaatikoissa kerrotaan mannerjäätikön etenemisen jäljistä.
6. Lue
Moreeni

Mannerjäätikön eteneminen irrotti, hioi ja murskasi kallioperää moreeniksi. Moreeni muodostuu erikokoisista, teräväsärmäisistä kivistä. Moreeni on Suomen yleisin maalaji.
Moreeni on usein kasautunut kallioperää peittäväksi ja korkeuseroja tasaavaksi matoksi. Moreeni näkyy maisemassa erilaisina loivina ja matalina kohoumina ja mäkinä. Niiden ilmansuunta vaihtelee jäätikön etenemisen mukaan.
Drumliini

Drumliinit ovat syntyneet yleensä peruskallion kohouman ympärille. Drumliiniksi kutsutaan moreenista koostuvia mäkiä, joilla on kalliosydän. Drumliinit voivat olla satoja metrejä pitkiä.
Drumliinit suuntautuminen on sama jäätikön etenemissuuntaa. Drumliinien päällä kasvava kasvillisuus on Suomessa tyypillisesti kuusi- tai havumetsää, mikä johtuu moreenista.
7. Lue
Silokallio

Silokalliot ovat mannerjään hiomistyön tuloksena syntyneitä kallionharjanteita. Silokallioiden pinnassa voidaan havaita jäätikön pohjalla olleiden kivien aiheuttamia naarmutusjälkiä, kuten uurteita ja kouruja. Jäätikön kulkusuunnan vastainen sivu on usein jyrkkä.

Urat silokalliossa kertovat jään liikesuunnan. Useissa tapauksissa silokallioilla on nähtävissä ristiuurteita, jotka ovat todisteina aikaisempien jäätiköiden liikkeistä kallion yli.
Siirtolohkareet

Etenevä jäätikkö irrotti kallioperästä myös kiviä, jotka suurimmillaan voivat olla jopa kymmenen metrin korkuisia. Jäätikkö siirsi näitä siirtolohkareita emäkalliostaan jopa satoja kilometrejä, jolloin ne murskautuivat pienemmiksi lohkareiksi. Suurin osa siirtolohkareista sijaitsee kuitenkin lähellä emokalliotaan.

8. Lue
Murroslaakso

Suuria kallioperän murroskohtia, joissa mannerjää putsasi maaperän pois, kutsutaan murroslaaksoiksi. Murroslaaksoille tyypillinen ilmansuunta Oulun eteläpuolella on luode–kaakko ja niiden keskellä sijaitsee usein vesistö.

Suuntautuneet järvialtaat
Jäätikön etenemissuunnan mukaan olevia järviä kutsutaan suuntautuneiksi järvialtaiksi. Monet järvien altaat ovatkin syntyneet jäätikön etenemissuunnan mukaan. Etenevä mannerjää siirsi ja putsasi maaperää edetessään. Jäätikön vetäydyttyä, syntyneisiin painanteisiin muodostui järviä.

9. Vastaa
10. Ilmansuunnat
11. Käsitteen määrittely
7. Jääkauden jäljet
8. Jäätikön etenemisen jäljet
Nimeä kuvaan jäätikön jälkiä.

Vastaa
9. Maastokartta - jääkauden jäljet
Mitä nimeä käytetään Luokanjärven pohjois- ja eteläpuolella olevista mäistä? Käytä apuna vihje-sivun kuvaa.
