Tulivuoren purkauksen näkeminen mahtavine laavavirtoineen ja tuhka- ja savupilvineen on varmasti mieleenpainuvimpia tapahtumia ihmiselämässä. Toimivia tulivuoria löytyy varmimmin litosfäärilaattojen törmäyskohdista, joissa laatta työntyy toisen laatan alle. Tällöin uppoavan laatan reuna sulaa. Tämä kivisula eli magma nousee ylös maanpinnalle kallionraoista ja pitkin purkauskanavaa. Kun magma purkautuu maanpinnalle, sitä kutsutaan laavaksi. Euroopan kuuluisimmat tulivuoret Etna ja Vesuvius ovat syntyneet Afrikan laatan ja Euraasian laatan törmäyskohtaan.

Litosfäärilaatat voivat myös liikkua pois päin toisistaan, jolloin magmaa pääsee purkautumaan laattojen välistä. Tällaisia paikkoja ovat merten keskiselänteet, joissa syntyy uutta merenpohjaa ja vulkaanisia saaria. Esimerkiksi Islanti on syntynyt miljoonien vuosien aikana laattojen välistä purkautuneesta laavasta.

Useat valtamerten saariryhmät ovat syntyneet kuumien pisteiden eli hot spotien päälle. Tällaisessa paikassa astenosfäärin kuuma ja sula kiviaines nousee litosfäärin läpi pintaan saakka ja synnyttää tulivuorisaaria meren pohjaan. Aikojen kuluessa tulivuoret sammuvat, koska kuuman pisteen päällä oleva laatta tulivuorineen liikkuu kuuman pisteen päältä pois. Sammuneen tulivuoren tilalle alkaa kuitenkin muodostua uusi vulkaani kuuman pisteen pysyessä paikallaan.

Kanariansaaret ja osaltaan myös Islanti ovat tällaisen hot spotin synnyttämiä tuliperäisiä saaria. Muodoltaan keskiselänteiden ja kuumien pisteiden tulivuoret ovat laakeita ja kilvenmuotoisia, koska ne muodostuvat nopeasti virtaavasta notkeasta laavasta. Näitä kutsutaan kilpitulivuoriksi. Kerrostulivuoret puolestaan syntyvät, kun laava on hidasliikkeistä ja jähmeää.

Tulivuoret voivat purkautua hyvinkin eri tavoin. Purkaukset ovat yleensä silloin rajuimmillaan, kun kraatterin suulle syntyy laavasta tulppa, joka estää kaasujen ja paineen rauhallisen purkautumisen ulos tulivuoresta. Tällöin tulivuori voi räjähtää ja tuhka- ja kaasupilvi voi nousta kilometrien korkeuteen.

Valtavat tuhkapilvet voivat pimentää päivän yöksi sekä aiheuttaa mutavyöryjä tulivuoren rinteiltä sulaneen lumen kanssa. Satoja asteita olevat tuhkan ja kaasujen muodostamat pyroklastiset pilvet polttavat kaiken tieltään kulkiessaan pikajunan nopeudella rinnettä alas. Myrkylliset kaasut ja polttava laavavirta viimeistelevät tuhon. Lopuksi tulivuoren yläosa voi romahtaa tyhjentyneeseen magmapesäkkeeseen. Näin syntyy kaldera.

Tuliperäisillä alueilla voi myös nähdä geysirejä eli kuumia suihkuavia lähteitä, joiden kuuma vesi nousee korkealle tietyin väliajoin. Myös kuumat lähteet eli fumarolit sekä mutalähteet ovat tyypillisiä vulkaanisen alueen luonnon nähtävyyksiä.

​​