8. Miten vesi, jää ja tuuli kuluttavat kalliota?
Luvun sisällys
8.1 Ulkosyntyiset tapahtumat saavat energiansa Auringosta
Maan pintaa muokkaavat edellisessä luvussa mainitut sisäiset tekijät eli endogeeniset tekijät, jotka muuttavat maapallon pinnan muotoja maan sisältä käsin.
Eksogeeniset eli ulkosyntyiset tekijät saavat energiansa Auringosta. Ulkosyntyiset tekijät muuttavat maisemaa kuluttamalla maanpintaa, kuljettamalla irrottamaansa ainesta ja kasaamalla sitä eri paikkoihin. Näin maanpinta kuluu eli tapahtuu eroosiota. Tärkeimpiä eroosiovoimia ovat virtaava vesi, jää, aallot sekä tuuli. Tässä kappaleessa käsitellään näiden voimien vaikutusta kallioon ja maanpintaan.
Myös kallioperä voi rikkoutua. Silloin puhutaan rapautumisesta. Siitä ja massaliikunnoista kerrotaan luvussa 9.
Ulkosyntyiset tekijät.
8.2 Kiven kiertokulku
Maaperän kiviaines on jatkuvassa kiertokulussa. Maaperän kiviaineksen kiertoon vaikuttaa kaksi ilmiötä: rapautuminen ja eroosio. Olosuhteista riippuen tämä kiertokulku on erittäin hidasta tai nopeaa. Kuitenkin kaikkialla on jatkuvasti havaittavissa ilmiön eri vaiheita.
Rapautuminen tarkoittaa kallioperän tai kivien rikkoutumista ja hajoamista. Näin kallioperä miljoonien vuosien aikana kuluu ja mataloituu.
Valokuvassa kasvojen muotoisen kallion on aiheuttanut kallion pintaosien rapautuminen, eli kalliota ei ole kuluttanut tuuli tai vesi.
Eroosiolla tarkoitetaan kallio- ja maaperän kulumista. Eroosiota aiheuttavat virtaava vesi, aallot, tuuli sekä jäätiköiden liike. Nämä eroosiovoimat myös kuljettavat ja kasaavat maanpinnan kulumistuotteita.
Vesieroosio on esimerkki eroosiosta. Joen virtaava vesi kuluttaa uomaansa, kuljettaa irrottamaansa ainesta ja kasaa sitä joen suistoon.
Tuuli on kuluttanut hiekkakiveä – kyse on tuulieroosiosta.
8.3 Virtaava vesi kuljettaa irtainta kiviainesta mereen
Virtaava vesi on yksi tärkeimmistä ja näkyvimmistä eroosiotekijöistä. Joet kuljettavatkin vuosittain suuria määriä erimuotoisia ja erikokoisia kiviä mereen.
Nuorten jokien virtausnopeus on suuri ja niiden pohjaeroosio on voimakasta. Lisäksi ne pystyvät liikuttamaan isojakin lohkareita alavirtaa kohden.
Tällaisia nuoria ja vuolaita jokia on esimerkiksi vuoristoisilla alueilla. Näillä seuduilla nopeasti virtaava joki on usein kuluttanut jyrkkiä V-laaksoja.
Vuosimiljoonien aikana joet voivat kuluttaa syviä kanjoneita.
8.4 Tasangolla joki alkaa mutkitella
Alangoilla puolestaan joet usein alkavat kiemurrella eli meanderoida. Tämä johtuu siitä, että joen virtaus on hitaampaa ja eroosio kohdistuu enemmän joen ulkokaarteeseen kuin sisäkaarteeseen. Tällöin puhutaan joen sivueroosiosta. Sisäkaarteeseen virtaus voi kasata kuljettamastaan hiekasta, savesta ja muusta maa-aineksesta särkän.
Joskus joki voi kuluttaa ulkokaarretta niin voimakkaasti, että penger kuluu kokonaan ja joki oikaisee kulkureittiään. Näin entisestä joenmutkasta eli meanderista syntyy makkarajärvi eli juolua.
8.5 Joen laskukohtaan syntyy suisto
Joen virtauksen hidastuttua riittävästi maa-aines alkaa kasaantua joen pohjaan ja joki alkaa mataloitua. Tämä voi johtaa joen tulvimiseen. Kun tulviva vesi levittäytyy joen äyräiden yli, leviää myös joen kuljettama hedelmällinen liete ympäröivälle alangolle. Tästä syystä ihminen on jo kauan sitten asuttanut tällaisia alueita.
Kun joki kohtaa meren, joen virtaus pysähtyy ja sen kuljettama hiekka sekä muu maa-aines laskeutuu meren pohjaan muodostaen suiston eli deltan.
Vähitellen joen tuoma aines kasautuu kerroksiksi saavuttaen veden pinnan. Näin alkaa muodostua saaria ja särkkiä rannan siirtyessä yhä kauemmas merelle.
Jokien deltojen maaperä on hyvin hedelmällistä, joten delta-alueet ovat laajalti viljelykäytössä.
Satelliittikuva: Tonavan suisto on Euroopan toiseksi suurin. Tonava kuljettaa Mustaanmereen suuria määriä maa-ainesta, joka kerrostuu Mustanmeren pohjaan.
Jokien eroosio
8.6 Jäätiköiden työ
Ilmaston viiletessä sateet tulevat yhä useammin lumena. Lumi kerrostuu vanhan lumen päälle ja kerros paksuuntuu vuosi vuodelta. Vähitellen lumen paino tiivistää alimmat kerrokset jääksi. Painovoiman sekä jään sulamisvesien vaikutuksesta jää alkaa liikkua hitaasti alas vuoren rinnettä. Vuorokauden aikana jää voi liikkua jopa useita metrejä.
Jää kerää virratessaan mukaansa murskaamaansa kiviainesta. Tätä erikokoisista kivistä muodostunutta ainesta kutsutaan moreeniksi, joka on muun muassa Suomen yleisin kivilaji.
Kun jää etenee rinnettä pitkin, se ja sen mukana kulkeva kiviaines hioo kallio- ja maaperää. Tuloksena ovat jään uurtamat silokalliot sekä U-laaksot.
Jäätikön kuluttamia silokallioita esiintyy Suomessa, jossa kallioperä on kovaa graniittia. Suomi, Parainen, Jurmo.
U-laakso
Jään työ
8.7 Rantavoimat
Rantoja muokkaavia tekijöitä ovat tuulten aikaansaamat aallot, vuorovesi sekä talvinen jääpeite. Nämä yhdessä saavat aikaiseksi rannan kulumista ja kasautumismuotoja, kuten rantatörmiä, rantatasanteita ja hiekkasärkkiä.
Aaltojen työ
Mitä voimakkaampi tuuli on, sitä suurempia aaltoja se aiheuttaa. Kun aallot lyövät jyrkän kalliorannan alaosaan, sinne alkaa syntyä aaltojen kulutuksesta aiheutuva onkalo. Kun lovi syvenee, sen yläpuolella oleva kallio romahtaa alas. Näin syntyvät jyrkät rantatörmät, jotka ajan mittaan siirtyvät sisämaahan päin.
Joskus aallot kuluttavat kallioon upeita luolastoja ja holvikaaria, joiden katto myöhemmin romahtaa, ja tuloksena on merestä kohoavia yksinäisiä kivipaaseja eli raukkeja.
Aina aallot eivät kohtaa jyrkkää rantakalliota. Matalilla rannoilla aallot muodostavat kiviaineksesta matalan rantatasanteen. Meren virtaukset kuljettavat osan aineksesta kauemmas rannasta tuulen vielä viimeistellessä maisemaa. Näin syntyvät hiekkasärkät, jotka voivat kasvaa yhtenäisiksi muodostumiksi muodostaen haffeja. Kuuluisimpia haffeja Euroopassa ovat Kuurin kynnäs Liettuassa sekä Venetsian laguuni Adrianmerellä.
Tällaisen särkän jälkeen ranta syvenee merelle päin mentäessä jyrkästi, kun virtausten voima ei enää riitä kuljettamaan hiekkaa kauemmas merelle. Tällaista äkkisyvää kutsutaan jyrkänpartaaksi.
Talvella vesistöjen jäätyessä, tuulien ja virtojen liikuttama jää voi pakkautuessaan rannoille tuoda mukanaan maa-ainesta. Isojen merien rannoilla vaikuttaa myös vuorovesi, joka muokkaa rantojen maisemaa.
Cabo de São Vicenten majakan edustalla on kivipaasi eli raukki. Portugal.
Rantavoimat
8.8 Tuuli kuluttaa, kuljettaa ja kasaa
Tuuli kuluttaa maanpintaa erityisesti sellaisilla alueilla, joilla ei juuri ole kasvillisuutta.
Tuuli kuljettaa hienojakoista ainesta mukanaan ja kasaa sitä dyyneiksi, kun tuulen nopeus heikkenee. Dyynejä on esimerkiksi Tanskan ja Alankomaiden sekä Saksan rannikkoalueilla.
Hienojakoinen tuulen tuoma hedelmällinen pölymaa eli lössi on lentänyt jopa tuhansia kilometrejä aavikoilta ja jäätiköiden reuna-alueilta. Tällaisia laajoja lössialueita on esimerkiksi Venäjällä, Ukrainassa ja Saksassa.
Tuulen kalliota kuluttava vaikutus kohdistuu lähinnä kiven alapintaan, joten kalliot kuluvat sieltä eniten. Tuuli ei näet pysty nostamaan hiekkaa kovin korkealle.
Näin muodostuu hauskannäköisiä sienikallioita, joiden yläosa muistuttaa sienen hattua ja alaosa jalkaa.
Hiekkamyrsky kuluttaa ja kuljettaa ainesta. Aavikoilla hiekkamyrsky voi pakottaa pysymään sisätiloissa jopa vuorokausia.
Tiivistelmä
Eksogeeniset tekijät saavat energiansa Auringosta. Nämä ulkosyntyiset tekijät muuttavat maisemaa kuluttamalla maanpintaa, kuljettamalla irrottamaansa ainesta ja kasaamalla sitä eri paikkoihin.- Maan pintaa kuluttavat virtaava vesi, jää, aallokko ja tuuli.
- Virtaava vesi kuluttaa joen uomaa aikaansaaden joen mutkittelua eli meanderointia. Vesi myös kasaa särkkiä ja muodostaa deltoja.
- Jää ja sen mukana kulkeva kiviaines hioo kallioperää. Tuloksena ovat jään uurtamat silokalliot sekä U-laaksot.
- Rantoja muokkaavat aallot, vuorovesi sekä talvinen jääpeite. Nämä yhdessä saavat aikaiseksi rannan kulumista sekä kasautumismuotoja, kuten rantatörmiä, rantatasanteita ja hiekkasärkkiä.
- Tuuli kuluttaa sienikallioita ja kasaa dyynejä sekä levittää maanpinnalle lössiä eli hedelmällistä pölymaata.
- Avainsanat: eksogeeniset tapahtumat, eroosio, rapautuminen, U-laakso, silokallio, V-laakso, suisto, rantatörmä, dyyni.