Ruis

Ruis on tärkeä vilja Suomessa

Ruis on erittäin tärkeä vilja Suomessa. Ruista käytetään ruisleivän leivontaan, puuroon ja useisiin muihin elintarvikkeisiin. Ruisleipä on tyypillinen esimerkki suomalaisesta ruokakulttuurista.

Ruis on hyvin sopeutunut Suomen viljelyolosuhteisiin. Se viihtyy maassa, jossa on vain vähän ravinteita ja kosteutta. Ruis kestää myös hyvin kylmää ilmastoa.

Ruista on jalostettu, jotta se olisi satoisampi, kestävämpi ja helpompi kerätä pellolta. Nykyiset ruislajikkeet ovat korreltaan tanakoita ja matalakasvuisia, kun taas maatiaisruis kasvaa varreltaan hyvin korkeaksi, joten se lakoontuu helposti maahan tuulen ja sateen vaikutuksesta (katso viereinen kuva). Maatiaisruista viljellään enää hyvin pienimuotoisesti Suomessa. Maatiaiskannat ovat kuitenkin arvokkaita kasvigeenivaroja, koska niiden geenejä voidaan hyödyntää tulevaisuuden viljalajikkeiden jalostuksessa.

Lisätietoa rukiista löydät Geenivaraopin sivuilta täältä.

Ruis rikkakasvista viljelykasviksi

Rukiin (Secale cereale) kantalajina pidetään Turkissa ja siihen liittyvissä Lähi-idän osissa kasvavaa luonnonvaraista monivuotista rikkakasvia Secale montaniumia.

Rukiin katsotaan kehittyneen kuin varkain ohra- ja vehnäpeltojen rikkakasvista itsenäiseksi viljelykasviksi. Ruis lienee kehittynyt viljelykasviksi matkimalla isäntänään olevaa viljelykasvia esimerkiksi siemenen kokoa suurentamalla ja kasvukierron ajoituksella, jolloin sen siemeniä on päässyt kylvösiemenen joukkoon. Kun vehnän viljely siirtyi Euroopassa pohjoisemmaksi ja viileimmille ja maaperältään vähäravinteisimmille alueille, vehnän seuralainen ruis on välitellen runsastunut niin, että ruista on ryhdytty viljelemään itsenäisenä viljana.

Turkin vanhin arkeologinen löytö rukiin viljelystä on noin 6 600 ennen ajan laskun alkua, mutta Euroopassa ruista ryhdyttiin viljelemään itsenäisenä viljelykasvina huomattavasti myöhemmin, mahdollisesti 600–400 ennen ajan laskun alkua. Syyriasta Eurtaf-joen alueelta on löytynyt vieläkin vanhempia rukiinjyviä, jota on ajoitettu yli 11 000 vuotta vanhoiksi.

Välimeren alueella tummaa ruista ei paljon arvostettu, se oli pikemminkin hätäravintoa. Sen sijaan rukiin viljelyn siirtyessä pohjoisemmaksi Euroopassa alettiin nähdä sen arvo ja merkitys leipäviljana.

Suomessa rukiin viljely on alkanut viimeistään 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Ensimmäiset rukiin arkeologiset löydöt on tehty Paimiosta Varsinais-Suomesta.

Teksti: Maarit Heinonen

Ruis on ristipölytteinen kasvi

Viljalajeistamme ruis on ainoa ristipölytteinen kasvi. Rukiin heilimöidessä siitepöly vapautuu heteistä. Ristipölytteisyytensä takia rukiin lajikkeet eivät ole täysin yhtenäisiä, vaan lajike muodostaa keskenään hieman erilaisista yksilöistä koostuvan populaation.

Tästä syystä rukiista on muodostunut viljelyssä useita paikallisia maatiaiskantoja. Lisäksi rukiin erilaiset viljelymenetelmät kaskessa ja pellossa ovat edesauttaneet moninaisten maatiaisrukiiden muodostumista.

Teksti: Maarit Heinonen

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä