4.6. Kasvitaidetta, maataidetta, ympäristötaidetta
Taidetta kasveista
Kasveista voi tehdä taidetta monella tavalla. Yleistä on käyttää kasveja taiteentekemisen innoittajana. Tässä osiossa perehdymme kuitenkin siihen, miten kasveja voi käyttää taiteen tekemisen materiaalina. Kasvien käyttäminen materiaalina ja raaka-aineena laajentaa lasten kasvituntemusta ja antaa mahdollisuuden taiteelliseen työskentelyyn ilman ostettuja välineitä. Taiteen kautta voidaan nostaa esiin myös geenivaroihin liittyviä kysymyksiä, kuten kuka päättää siitä, miltä ympäristömme näyttää – voivatko lapset vaikuttaa koulupihan kasvillisuuteen vaikkapa maataidetta tekemällä tai siemenpommeja heittelemällä?
Kaikkiin tämän osion tehtäviin sovellettavissa olevia yleisiä keskustelukysymyksiä:
Kaikkiin tämän osion tehtäviin sovellettavissa olevia yleisiä keskustelukysymyksiä:
- Millainen on viihtyisä koulupiha? Mitä asioita/elementtejä sieltä pitäisi löytyä?
- Voisiko pihoilla ja puistoissa olla enemmän niittyjä ja vähemmän nurmikkoa? Mitä hyötyä niityistä olisi? Mitä menetettäisiin, jos nurmikoita korvattaisiin niityillä?
- Mitä pensaita koulupihalla kasvaa? Voisiko pensaita korvata vaikkapa perinneperennoilla? Kuinka ympäristö silloin muuttuisi?
- Voiko julkisissa ympäristöissä olevista puista ja pensaisista kerätä marjoja ja hedelmiä? Olisiko hyvä, että puistoissa ja vaikkapa koulupihoilla olisi enemmän marjapensaita ja hedelmäpuita?
- Kuka päättää, miltä koulupiha näyttää? Voiko päätökseen vaikuttaa ja jos voi, miten?
- Kuka huolehtii julkisista viheralueista, vaikkapa koulun pihasta? Haluaisitko itse osallistua pihan kasvillisuusalueiden hoitamiseen?
Väriä kasveista
Monista tutuista puutarhakasveista voi joko uuttaa väriä tai niitä voi käyttää sellaisenaan eräänlaisina väriliituina.
Suoraan väriliiduiksi sopivia ovat mm:
Kasveja, joista voi uuttaa väriä esimerkiksi mehulingolla (tällöin saadaan voimakkaita värejä) tai keittämällä (värit ovat laimeampia, koska mukaan tarvitaan vettä):
Suoraan väriliiduiksi sopivia ovat mm:
- aronia (violetti)
- mustikka (sininen)
- ruusunmarjat (oransseja ja violetteja sävyjä kiulukan väristä riippuen)
- punajuuri (punainen)
Kasveja, joista voi uuttaa väriä esimerkiksi mehulingolla (tällöin saadaan voimakkaita värejä) tai keittämällä (värit ovat laimeampia, koska mukaan tarvitaan vettä):
- porkkana (mehulingolla tehtynä keltaoranssi)
- nokkonen (mehulingolla tehtynä vihreä, ruskehtava)
- kuivat sipulinkuoret (keitettynä keltaisen ja ruskean sävyjä)
- kävyt (keitettynä ruskeita sävyjä)
Hetken väriloistoa
Syksyn värikkäistä lehdistä tai runsaana kukkivien kesäkukkien, kuten unikon, tuliunikon ja kehäkukkien terälehdistä voi tehdä veden avulla hetken kestäviä maataideteoksia. Inspiraatiota voit löytää esimerkiksi Andy Goldsworthyn töistä.
Väriruudut syksyn lehdistä:
Väriruudut syksyn lehdistä:
- Tehtävä tehdään kokonaan ulkona.
- Mukaan tarvitaan pesuvateja (3–6 kpl), joissa on vettä, ja kamera taideteosten tallentamiseen.
- Lapset lähetetään keräämään mahdollisimman paljon eri värisiä maahan tippuneita lehtiä. Aikaa annetaan noin 10–15 minuuttia. Tässä vaiheessa ohjeistetaan, että lehtiä täytyy saada paljon ja pitää olla nopea, joten samalla saadaan purettua ylimääräistä energiaa.
- Palatessaan lapset kokoavat saaliinsa yhteen kasaan, jonka ympärille kaikki mahtuvat (jos ryhmä on suuri, voidaan tehdä 2–3 kasaa).
- Lehdet lajitellaan eri kasoihin niiden värin mukaan: vihreäsävyiset omaansa, keltaruskeat omaansa, samoin punaruskeat, keltaiset, oranssit, punaiset. Lajittelukasojen määrä voidaan päättää yhdessä sen mukaan, millaista lehtimateriaalia on ollut käytettävissä. Jos kaikki lehdet ovat enemmän tai vähemmän ruskeita, kannattaa lajittelussa olla tarkka ja ottaa pienetkin sävyerot huomioon. Jos taas käytössä on selkeästi eri värisiä lehtiä, kasoja voi olla vähemmänkin.
- Kun lehdet on lajiteltu, niistä liimataan sovitulle alueelle (Perinnepihalla ulkoluokan laatoitukselle) vettä apuna käyttäen tilkkutäkki, missä jokainen väri muodostaa yhden ruudun. Vettä voi olla vaikkapa pesuvadeissa, joihin lehdet mahtuu helposti upottamaan. Veden käyttäminen ei ole välttämätöntä, mutta se estää esimerkiksi tuulenpuuskien aiheuttamat ennenaikaiset tuhot taideteoksessa.
- Teos dokumentoidaan, siitä keskustellaan ja lopuksi se voidaan harjata kasaan ja viedä kompostiin.
- Kerätään unikoiden/tuliunikoiden/ruusujen/kehäkukkien/malvojen terälehtiä (Perinnepihalla ohjaaja näyttää, mistä terälehtiä saa kerätä). Kukin lapsi kerää terälehtiä yhdestä lajista, apuna on paperipussi, johon lehdet kerätään.
- Kun terälehtiä on saatu jonkin verran kokoon, tyhjennetään pussit erivärisiksi kasoiksi.
- Keskustellaan väreistä ja käydään vielä yhdessä läpi, mistä kasvilajeista lehdet ovat peräisin.
- Valitaan väritettävä alue: se voi olla vaikkapa yksittäiset mukulakivet, kiveyksen osat, kivireunukset tms. pienehköt kivet tai laatat. Perinnepihalla voidaan värittää joko luonnonkiviä tai nupukivistä tehtyjä kasvualustojen reunuksia.
- Liimataan vettä apuna käyttäen terälehtiä väritettäville alueille. Yhdessä voidaan päättää, tehdäänkö sekavärejä eli terälehtiä käytetään sekaisin, vai käytetäänkö yhtä väriä aina yhden kohteeseen esim. yksittäisen kiven tai laatan värittämiseen.
- Kun teokset ovat valmiita, ne dokumentoidaan ja niistä keskustellaan. Lopuksi terälehdet kerätään takaisin pusseihin ja viedään kompostiin.
- Tässä versiossa värikkäitä lehtiä käytetään merkitsemään jokin tärkeä reitti Perinnepihalla.
- Jaetaan oppilaat neljän hengen ryhmiin. Tehtävä aloitetaan vapaalla tutustumisella alueeseen ja pohtimalla mikä on alueen aarre. Aarre voi olla vaikkapa jokin kaunis kukka tai hyvä tuoksu. Jokainen ryhmä valitsee yhden aarteen, jonka luokse haluaa muut johdattaa.
- Tehtävä jatkuu samoin kuin edellisetkin eli kerätään värikkäitä lehtiä ja lajitellaan niitä.
- Kun lehdet on lajiteltu, ryhmä tekee sovitusta keskipisteestä lehtiä apuna käyttäen värinauhan oman aarteensa luokse. Tässä tehtävässä lehtiä ei liimata maahan, vaan ne tiputellaan peräkkäin muodostamaan reittiopastusta. Reitissä voi olla selkeitä värijaksoja tai oppilaat voivat sekoittaa värejä haluamallaan tavalla.
- Kun reitit ovat valmiit, ryhmät lähtevät etsimään toisten ryhmien aarteita.
- Käydään aarteet vielä yhdessä läpi ja mietitään, miksi ne olivat aarteita. Ohjaaja voi tässä vaiheessa kertoa aarteita hieman enemmän esim. kasvien nimet, kasvupaikan, kasviin liittyviä tarinoita jne.
- Lopuksi lehdet haravoidaan kompostiin.
- Miten värit vaikuttavat toisiinsa?
- Mikä ruutu on kaunein ja miksi, voiko värejä vertailla?
- Mikä taideteoksen tekemisessä oli mukavinta?
- Miltä tuntuu, kun teos hävitetään?
- Onko teoksen dokumentointi tärkeää?
- Miksi lehdet värittyvät ja tippuvat syksyllä?
- Miten värit syntyvät lehdissä – kuinka esimerkiksi vihreä voi muuttua keltaiseksi?
- Mihin kasvit tarvitsevat värikkäitä terälehtiä?
- Miksi ihmiset jalostavat kasveja saadakseen niille erivärisiä terälehtiä?
- Onko millään kukalla mustia terälehtiä?
- Näkevätkö kaikki eliöt, esim. hyönteiset, koirat tai linnut, värit samalla tavalla kuin ihmiset? Näkevätkö kaikki ihmiset värit samalla tavalla?
- Mitä kasvijätteille tapahtuu kompostissa?
Siemenpommien valmistaminen
Siemenpommien avulla kukkivia kasveja voi levittää paikkoihin, jonne halutaan lisätä väriä harmauteen tai iloa sotkuisille joutomaille. Siemenpommien valmistaminen on ympäristötaidetta: se on teko, jolla halutaan ottaa kantaa kysymykseen, kenellä on oikeus päättää siitä, miltä ympäristömme näyttää. On kuitenkin muistettava, että vieraslajien levittäminen luontoon on kiellettyä, joten siemenpommeja kannattaa heittää vain rakennettuun ympäristöön: esimerkiksi oman koulupihan unohdetuille laita-alueille, parkkipaikoille tai pihan asfalttiin syntyneisiin railoihin. Suositeltavinta olisi käyttää kotimaista alkuperää olevien luonnonkasvien siemeniä tai perinteisten koriste- ja viljelykasvien siemeniä.
Siemenpommit olivat 1970-luvulla USA:ssa vaikuttaneiden Green Guerillojen, sissipuutarhureiden, aseina heidän valloittaessaan betonia ja asfalttia takaisin ihmisten käyttöön ja erityisesti ruuan tuottamiseen. Hämeenkyröläiset puutarhaviljelyn edelläkävijät Kalle Linnusmäki ja Herman Adolf Printz olivat 1800–1900-luvun taitteessa oman aikansa pirkanmaalaisia sissipuutarhureita. He tipauttelivat taskuistaan erikoisten kasvien siemeniä ihmisten pihoille ja huvittuneina seurasivat pihoille ilmestyneiden eksoottisten kasvien herättämiä reaktioita. Nämä veijarit kutsuivat itseään "kasviväärentäjiksi".
Siemenpommien valmistaminen:
Kuvallinen ohje englanniksi täällä.
Tarvitaan:
- 1 osa siemeniä: Koulupihalle levitettäviin pommeihin voi käyttää vaikkapa kehäkukan, silkkiunikon, ruiskaunokin, aurankukan, punakosmoksen, pellavan tai mustakauran siemeniä. Kotimaista alkuperää olevia luonnonkasvien siemenseoksia löydät esimerkiksi Suomen niittysiemen Oy:n verkkosivuilta, viljelykasveja vaikkapa Maatiainen ry:n verkkosivuilta. Kasveista kannattaa kerätä siemenet syksyllä talteen seuraavan vuoden käyttöä varten.
- 3 osaa kuivaa kompostia (kasviperäistä)
- 5 osaa kuivaa savipulveria (kuivattua ja kuivana hienonnettua savea)
- 1–2 osaa vettä
- Sekoittakaa kuivat aineet keskenään laakeassa astiassa. Jos ryhmä on riittävän pieni (4–6 lasta), kannattaa valita yksi suuri astia, jonka ympärille kaikki lapset mahtuvat. Lapsiryhmän kasvaessa sekoituspisteitä kannattaa perustaa enemmän.
- Lisätkää vesi vähitellen, kunnes seos on helposti työstettävää.
- Jokainen lapsi ottaa seoksesta pieniä nokareita, joista pyöritellään kämmenissä läpimitaltaan muutaman sentin kokoisia palleroita.
- Levittäkää siemenpallerot muovin päälle kuivumaan vähintään vuorokaudeksi huoneenlämmössä.
- Kuivat siemenpallerot säilyvät viikkoja viileässä, ilmastoidussa tilassa. Älä säilö muovipussissa.
- Siemenpommit voi käydä heittelemässä vaikka heti niiden valmistuttua koulun pihalle, tai ne voidaan jakaa lapsille myöhemmin heiteltäväksi. Paras kylvöaika on syksyllä tai keväällä. Siemenseosta suunniteltaessa kannattaa tarkistaa, että kaikilla seoksen lajeilla suositeltu kylvöaika on sama.
- Lapsia voi pyytää dokumentoimaan, minne siemenpommit on heitetty, sekä seuraamaan, mitä niille tapahtuu.