1. Ahlmanin pihapiirin monimuotoisuus

1.1. Maatilan ympäristön lajirunsaus

Maanviljely, puutarhanhoito ja eläintenpito ovat vuosisatojen aikana luoneet ympäristöjä, joissa luonto ja ihmisen kädenjälki lomittuvat. Maatalousympäristöistä ovat riippuvaisia monet kasvit ja eläimet (esim. päiväperhoset, linnut). Viime vuosikymmeninä luonnon biologinen monimuotoisuus on kärsinyt viljelyn yksipuolistumisen ja peltoviljelyn tehostumisen vuoksi.

Ahlmanin maatila ja pihapiiri tarjoavat asuinpaikan useille maatalousympäristön lajeille lähes kaupungin keskustassa. Ahlmanilla ja Perinnepihalla kannattaakin kiinnittää huomio lajien runsauteen. Ahlmanille tehtävään tutustumisretkeen voi liittää esimerkiksi seuraavanlaisia yksin tai pareittain tehtäviä, kaikenikäisille sopivia harjoituksia:

Kuinka monta?
  • Kuinka monta eläinlajia olet nähnyt? Mitä lajeja? Lisäkysymyksenä voidaan pohtia, mitä lajeja maatilalla voisi nähdä (esim. rusakko, kettu, siili, orava, hiiret ja myyrät, linnut fasaani, naakat, varikset, harakat jne.)
  • Kuinka monta hyönteistä löydät (esim. opettajan määrittelemällä pienehköllä alueella)? Mitä hyönteisiä tunnistat?
  • Kuinka monta puulajia olet tunnistanut? Tähän kysymykseen liittyen voidaan kertätä maahan tippuneita lehtiä tarkempaa tutkimista ja tunnistamista varten.
  • Kuinka monta kukkivaa kasvia löydät? Mitkä lajit tunnistat?
Maatilan elämää
  • Mitä rakennuksia tunnistat maatilaympäristöstä? Mitä tapahtuu navetassa, konehallissa, kasvihuoneella?
  • Mitä lehmät tekevät laitumella? Mitä maidosta valmistetaan? Mitä ovat lehmä ja sonni, entä vasikka ja hieho?
  • Mitä lantalassa tapahtuu? Minne kompostiin kasatut kasvit katoavat? Mitä hyötyä hyönteisistä on lantakasassa tai kompostissa?
Tehtäviä voi keksiä itse lisää. Nämä tehtävät on tarkoitettu ensisijaisesti omatoimiretkeilijöille, joilla ei ole aikaa tehdä laajempia tehtäväkokonaisuuksia ja jotka haluavat pelkästään yleiskuvan maatilan pihapiirista. Tällaisia harjoituksia voi tehdä hieman muunnellen mihin vuodenaikaan tahansa. Esimerkiksi talvella jäljistä lumella paljastuu jopa enemmän tietoa eläinten elämästä kuin kesäaikaan.

1.2. Lajin sisäinen ja lajien välinen monimuotoisuus

Ahlmanin pihapiirissä on maatiaisrotuisia lehmiä ja maatiaskantaa olevia kasveja. Eri yhteyksissä puhutaan lajista ja lajikkeesta, alkuperäislajista, kannasta ja rodusta, maatiaskasveista ja -eläimistä, perinnekasveista ja vielä isoäidinkasveistakin. Ahlmanille suuntautuvan retken aikana kannattaa keskustella siitä, mitä nämä käsitteet tarkoittavat. Lisätietoa osiossa 3. lajintunnistusta Perinnepihalla. Kun käsitteet ovat selvillä, keskitytään tutkimaan lajin sisäistä monimuotoisuutta, missä geeniperimän vaihtelevuus parhaiten ilmenee. Tähän yhteyteen on mahdollista liittää myös perinnöllisyysbiologiaa.

Tehtäviä:
Eläimet:
  • Miten erotat toisistaan länsisuomenkarjan, itäsuomenkarjan eli kyytön ja pohjoissuomenkarjan eli lapinlehmän?
  • Jos lapinlehmä ja kyyttö saavat jälkeläisen, mitä rotua vasikka on?
Kasvit:
  • Ovatko kaikki syysleimut (syksyn retkellä) / jalopionit (kesän retkellä) / narsissit (kevään retkellä) samaa sukua? Entä samaa lajia?
  • Jos samaa lajia olevissa kasviyksilöissä on selkeitä eroja, kuten eri väriset kukat (kts. esimerkkikasvit), ovatko ne eri lajia?
  • Mitä nimitystä käytetään saman lajin yksilöistä, jotka eroavat toisistaan jonkin ulkoisen piirteen kuten kukan värin perusteella?
  • Ovatko kaikki perinnepihan mintut, jalominttu, karjalanminttu ja kähäräminttu samaa sukua vai samaa lajia? Mitä eroja löydät mintuista? Voit ulkonäön lisäksi tutkia myös tuoksua ja makua.

1.3. Monenkirjavat puutarhakasvit

Tutustutaan Perinnepihan kasveihin tutkimalla ja havainnoimalla. Paitsi lajintuntemus, myös pienien erojen havaitseminen lajin sisällä on lähtökohta sille, että ymmärretään geenivarojen monipuolisuuden ja sitä kautta myös perinnekasvien merkitys.

Kasvien nimet -tehtävä:
  • Jokaiselle lapselle tai parille annetaan Perinnepihalle saavuttaessa kukka tai lehti ja lapset saavat etsiä oman kasvinsa puutarhasta.
  • Oikean kasvin löydyttyä tutkitaan, mikä kasvi on nimeltään.
  • Jatkotehtävänä voidaan lähteä selvittämään kasvin historiaa, sen käyttötapoja ja siihen liittyviä tarinoita. Isommat lapset pystyvät tutkimaan kasvejaan vaikkapa Perinnepihan nimikylteissä olevien QR-koodien kautta. Tämä osio voidaan tehdä myös yhteisellä kierroksella ohjaajavetoisesti.
Tutkimustehtävä, jonka kautta huomio kiinnitetään Perinnepihan kasvien väreihin, muotoihin ja kokoon:
  • Etsitään sateenkaaren värit ja annetaan jokaiselle värille nimikkokasvi. Sateenkaaren saa jokainen mieltää kuinka laajaksi haluaa, mutta ainakin pää- ja välivärit pitäisi löytyä: punainen, sininen, keltainen, oranssi, violetti, vihreä. Kasvit vaihtelevat kasvukauden edetessä, joten tämän tehtävän voi tehdä monta kertaa kesässä. Löytyykö kaikki värit? Mitä väriä on helpoin löytää?
  • Etsitään lehdistä kasvitieellisten termien mukaisia muotoja, kuten pyöreä, neliömäinen, soikea, puikea, parilehdykkäinen tasaparinen, parilehdykkäinen päättöparinen, sepivä, herttamainen, keihäsmäinen. Annetaan jokaiselle muodolle nimikkokasvi (malleja löytyy osiosta 3. lajintunnistusta Perinnepihalla).
  • Etsitään ja nimetään kaikki perennat (ruohovartiset kasvit), jotka ovat korkeampia kuin 1,5 m. Etsitään ja nimetään kaikki perennat, jotka ulottuvat oman navan korkeudelle. Etsitään ja nimetään kaikki perennat, jotka ovat matalampia kuin 10 cm. Tässä voi käyttää apuna valmiiksi mitattuja nauhoja tai keppejä. On kiinnostavaa huomata, löytävätkö oppilaat lajin sisäistä monimuotoisuutta. Esimerkkinä voi olla kasvilaji, johon kuuluu sekä korkeita että matalia kasvustoja (vaikkapa tarhaukonhatut) tai kasvisukulaiset, jotka ovat hyvin eri näköisä, kuten erilaiset maksaruohot tai sammalleimu ja syysleimu.
  • Lopuksi lasketaan, kuinka monta erilaista kasvia yhteensä löydettiin. Oliko jokin kasvi vastauksena kahdessa tai useammassa kysymyksessä?
Tehtävä, jossa etsitään vastaavuuksia:
  • Jokaiselle oppilaalle annetaan värikortti (omalla koululla voi käyttää vaikkapa maalikaupasta saatavia mallikortteja). Oppilaan pitää etsiä Perinnepihalta kasvi, josta löytyy vastaavaa väriä. Löytyykö sellaisia lajeja, joissa eri yksilöillä olikin eriväriset lehdet tai kukat (esim. suopayrtti, akileija, leimut, pionit)?
  • Jokaiselle oppilaalle annetaan kortti, johon on piirretty jokin muoto. Hänen pitää etsiä Perinnepihalta kasvi, josta löytyy vastaava muoto. Löytyykö pihalta kasveja, jotka näyttävät äkkiä katsoen samalta, mutta joilla onkin vaikkapa erimuotoiset lehdet (esim. asterit)?
  • Jokaiselle oppilaalle annetaan kortti, johon piirretty kuva havainnollistaa jotakin kasvutapaa. Oppilaan pitää löytää Perinnepihalta kasvi, jonka kasvutapa vastaa korttiin piirrettyä. Löytyykö pihalta kasveja, joiden kukat näyttävät samanlaisilta, mutta kasvutapa onkin erilainen (esim. kääpiökurjenmiekka, tarhakurjenmiekka, taatankurjenmiekka ja siperiankurjenmiekka)?
  • Muoto- ja kasvutapakortit saa pitää, joten kasvien nimet voi kirjoittaa niihin. Näin jokainen saa itselleen muistilapun myöhempääkin kasvintunnistusta varten.

1.4. Hyönteishotelli

Ihmiset hyötyvät hyönteisistä, sillä ne huolehtivat puutarhan ja pihan hyvinvoinnista hävittämällä kasveille haitallisia tuholaishyönteisiä sekä pölyttämällä kukkia. Emme saisi nauttia vaikkapa omenoista tai mansikoista ilman hyönteisten uurastusta. Monien pölyttäjien kannat ovat pienentyneet ja lajit harvinaistuneet. Pihojen siistiytymisen seurauksena hyönteisille ei ole rakennetussa ympäristössä tarjolla koloja, lahopuuta yms. pesiksi ja talvehtimispaikoiksi. Hyönteisiä voi auttaa rakentamalla hyönteishotellin.

Hyönteishotellin rakennusmateriaaliksi käy melkein mikä tahansa. Helpoimmillaan hyönteishotelli voi olla maitopurkki, jonne on työnnetty korsia sisään. Hyönteishotellin voi sijoittaa pihan lisäksi vaikkapa terasille tai parvekkeelle. Kannattaa kuitenkin huomata, että hyönteiset viihtyvät hieman varjoisessa ja tuulettomassa paikassa, suojassa sateelta.

Hyönteishotellia rakentaessa oppilaat pääsevät käyttämään luovaa ajattelua. Ennen varsinaista rakentamista oppilaiden kanssa kannattaa tutustua erilaisiin hyönteisiin joko kirjojen avulla tai tutkimalla pihapiirin hyönteisiä luupilla tai suurennuslasilla. Näin oppilaat saavat näkemyksen hotellin tulevien käyttäjien kokoluokasta ja elinkierrosta (on tärkeää miettiä, missä muodossa mikäkin hyönteinen tarvitsee hotellia: aikuisena, munana, toukkana vai kotilona). Samalla voidaan keskustella hyönteisten elinympäristöistä ja hyönteisten merkityksestä pihapiirissä.

Hyönteishotellien materiaalina voi käyttää esimerkiksi perennoiden onttoja varsia. Tällöin on hyvä myös tunnistaa kasvit sekä keskustella putkikasveista ja vertailla erilaisten kasvien varsien sisärakennetta.

Luokka voi rakentaa yhden ison hyönteishotellin ja seurata sen elämää kouluvuoden aikana, tai jokainen voi rakentaa itselleen kotiin viemisiksi oman pienen hotellin. Ahlmanin perinnepihalla voimme toteuttaa hyönteishotellin ryhmän toiveen mukaan, mutta jos aikaa on vain vähän käytettävissä, ryhmä on suuri tai lapset pieniä, suosittelemme valitsemaan omien pienten hyönteishotellien tekemisen.

Kesto: 1–2 h
Tarvikkeet:
Koko luokan yhteiseen hyönteishotelliin tarvitaan lautaa kehykseksi. Pienten hyönteishotellien kehyksen voi tehdä maitotölkistä tai vessapaperirullan hylsystä.
Muita materiaaleja (näistä voi valita muutaman):
  • oksia ja risuja, kaarnaa
  • puun paloja; isoihin puukappaleisiin voi porata reikiä
  • erilaisten kasvien onttoja varsia (esim. tattaret)
  • olkia, korsia
  • käpyjä
  • sammalta, ruohosilppua
  • reiällisiä tiiliä
  • kanaverkkoa
Ohje:
Hyönteishotelli maitotölkkiin:
  • Tyhjästä maitotölkistä leikataan n. 15 cm pätkä. Huom: käytetään pohjaosa.
  • Maitotölkin voi maalata tai koristella ulkopuolelta jos haluaa.
  • Täytetään maitotölkki oksilla, oljilla, heinänkorsilla ja/tai muilla ontoilla varsilla, sammaleella ja ruohosilpulla.
  • Asetetaan paikalleen vaakatasoon, suuaukko mieluiten kohti aamuaurinkoa.
Isompi hyönteishotelli:
  • Rakennetaan laudasta lokerikko tai kehikko.
  • Täytetään lokerikot saatavilla olevilla materiaaleilla. Kehikkoon eri materiaalit voi sujauttaa vaikkapa vessaperirullan hylsyissä.
  • Lokerikkojen eteen voidaan asettaa kanaverkkoa, jotta linnut eivät pääse hätyyttelemään hyönteisiä tai tekemään omia pesiä hyönteishotelliin.
  • Aseta hyönteishotelli paikoilleen.
Jatkotehtäviä:
  • Hyönteishotellin tarkkailu koululla tai jokainen kotona – vertailu hotellien tai vuosien välillä.
  • Hyönteisen pyydystäminen purkkiin, sen piirtäminen ja havannointi. Onko siipiä, kuinka monta jalkaa, jne.?
  • Sen seuraaminen, onko hyönteishotellin lähistöllä tavallista enemmän hyönteisiä.
  • Tutkitaan missä kasveissa hyönteiset viihtyvät. Keräävätkö jotkut kasvit erityisesti perhosia?