4.5. Kasviryhmän suunnittelua
Oman perennaryhmän suunnittelu
Tässä tehtävässä opitaan sommittelun perusteita ja lisätään kasvituntemusta. Tehtävään voi yhdistää myös värioppia. Pienemmät lapset voivat suunnitella oman perennaryhmän eli kukkapenkin kasvien värien ja kasvutapojen mukaan. Vanhemmat lapset voivat ottaa tehtävää tehdessään huomioon myös kasvien kasvupaikkavaatimukset, kuten valon tarpeen ja kasvualustan ominaisuudet. Vanhempien lasten kanssa voi tämän tehtävän yhteydessä opetella myös mittakaavaa. Tässä tehtävä on kuvattu yksinkertaisimmassa muodossaan.
Tehtävä aloitetaan antamalla lasten tutustua vapaasti Perinnepihan kasveihin. Tehtävänantona tässä vaiheessa on tutustua kasveihin ja valita sellaiset, joista pitää eniten. Kasvien nimet voi kirjoittaa ylös ja niistä voi myös piirtää nopeat luonnokset. Tämän jälkeen kokoonnutaan keskustelemaan erilaisista väriyhdistelmistä ja kasvutavoista, miellyttävistä lehtien muodoista jne. Sopiiko pieni mehitähti isolehtisen kuunliljan rinnalle, entä korkea kirahvinkukka matalan tarhakurjenmiekan kaveriksi? Onko sininen ja punainen hieno yhdistelmä, entä vaaleanpunainen ja valkoinen? Voisiko seassa olla syötäviä kasveja tai sellaisia, jotka eivät kuki? Onko tuoksuvilla kasveilla merkitystä kukkapenkissä? Kuinka paljon tilaa eri kasvilajit tarvitsevat suhteessa tosiinsa?
Keskustelutuokion jälkeen jokainen piirtää itselleen oman kukkapenkin haluamistaan kasveista A4-kokoiselle paperille. Tarkoituksena on täyttää koko paperi ja katsoa kukkapenkkiä lintuperspektiivistä, ylhäältäpäin. Kasveja voi valita mukaan 3–6 lajia. Tämän vaiheen voi toteuttaa värikynillä tai vesiväreillä. Kasvien nimet kirjoitetaan piirustukseen.
Lopuksi kootaan piirustukset yhteiseksi perennaryhmäksi.
Toinen tapa tehdä tämä harjoitus on antaa jokaisen lapsen valita oma lempikasvinsa Perinnepihalta ja piirtää tai maalata se A4-kokoiselle paperille. Tämän jälkeen luokka yhdessä sommittelee kasvikuvista kukkapenkin miettien värien yhteensopivuutta, kasvien kokoeroja ja kasvutapoja. On siis tärkeää, että jokainen lapsi tietää oman lempikasvinsa kukan ja lehtien värin. Lisäksi on selvitettävä kasvin korkeus ja leveys sekä kasvutapa eli kuinka kasvi kasvaa: mätästäen, mattomaisesti, yksittäisenä versona jne.
- värikyniä tai vesivärit, lyijykyniä
- paperia ja piirustusalusta (jos työskennellään ulkona)
- mittoja tai viivoittimia kasvien korkeuden ja leveyden mittaamiseen
- opaskirja kasvien tunnistamiseen voi olla tarpeen
- vanhempien lasten kanssa mukaan voidaan ottaa suhdeviivain mittakaavan opettelua varten
Minä olen tiikerinlilja! - Lapsista koostuva kasviryhmä
Tässä harjoituksessa suunnitellaan kukkapenkki perinneperennoista, mutta tällä kertaa sitä ei piirretä paperille.
Jokaiselle lapselle annetaan kasvikortti, jossa on kasvin kuva, nimi sekä tiedot korkeudesta, leveydestä, valon tarpeesta ja mieluisasta kasvupaikasta. Kasvit voidaan käydä etsimässä perinnepihalta ennen tehtävän alkua. Mukana voi olla lisäksi yksi perhonen, yksi kovakuoriainen ja yksi kastemato, joiden korteissa lukee hyönteisen elinympäristötoiveita. Lapsille annetaan alue, jossa on kuivaa hiekkamaata, tavanomaista puutarhamultaa sekä kosteaa järvenrantaa. Alue voidaan joko vain näyttää lapsille tai rajata selkeästi etukäteen vaikkapa langoilla.
Lasten tehtävä on löytää oma kasvupaikkansa määrätyn alueen sisältä ja siellä paikka sopivan kasvikaverin viereltä. Muiden samalla alueella kasvavien kasvien ominaisuudet on selvitettävä kyselemällä. Matala, pienilehtinen kasvi ei ehkä sovi korkean, suurilehtisen kasvin rinnalle, toisaalta oranssikukkainen ja sinikukkainen kasvi muodostavat vaikuttavan yhdistelmän. Valkoiset kasvit ovat tervetulleita kaikkien värien rinnalle, mutta täytyy huolehtia siitä, että kaikille riittää kasvutilaa. Perhonen voi etsiä parhaimmat mesikasvit, kastemato mehevimmän multapaikan ja kovakuoriainen suojaa isojen lehtien alta.
Kun lapset ovat löytäneet mieleisensä paikat, ohjaaja voi vielä kierrellä ja kysellä, miksi juuri tämä paikka tuntui parhaalta. Entä mitä tapahtuu, jos paikkoja vaihdetaan?