”Kotoinen siemen on laadultaan parempaa kuin etelämpää tuotu, varsinkin kestävät sellaista kasvaneet kasvit paremmin kylmää ilmastoamme ja valmistuvat aikaisemmin. Kun monen keittiökasvin siemenviljelys on perin yksinkertaista ja helppoa, niin olisi siemeniä ainakin kotitarpeiksi kasvatettava:”
5. Kasvit omavaraistaloudessa
Keittiökasvien siemenviljelys
Suuri osa vihanneksistamme, kuten porkkanat, palsternakat, lantut ja nauriit sekä punajuuret ovat kaksivuotisia. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä elinvuotenaan kasvi kasvattaa maanpäälliset osat ja mehevän juurakon valmiiksi (tässä vaiheessa juurakko usein napataan ruokapöytään) ja vasta toisena elinvuonnaan se lisääntyy, eli tuottaa siemenet. Jotta tähän vaiheeseen päästäisiin, juurakon on selvittävä talven yli paleltumatta ja tulematta syödyksi. Pelkästään siementen saaminen ei yksin riitä, vaan kasveista kannattaa säilyttää aina ne parhaimmat ominaisuudet ja pyrkiä siihen, että vain valioyksilöt pääsevät lisääntymään. Tällaista valintajalostusta on tehty varmasti yhtä kauan, kuin ihminen on harjoittanut maanviljelystä. Valintaperusteena voi olla hyvä maku, kaunis väri ja muoto tai käytettävyys esimerkiksi tietyissä ruuanlaittotavoissa (keittäminen, tuorekäyttö, uuniruuat jne.). Tärkeää on ollut huolehtia myös siitä, että taudin-, tuholaisten- ja kylmänkestävimpien tai tietynlaisella kasvupaikalla parhaiten menestyvien yksilöiden ominaisuudet siirtyvät myös jälkipolville.
Keittiökasvien siemenviljelys on ollut yksi puutarhanhoidon tärkeimpiä puolia. Näin toteaa M. Hyvönen kirjassaan Kotipuutarhuri vuodelta 1919:
Lisää tietoa perinteisestä tavasta tuottaa omat keittiökasvien siemenet löytyy mm. Perinnepihan verkkosivuilta
Aiheeseen liittyviä keskustelukysymyksiä:
Keittiökasvien siemenviljelys on ollut yksi puutarhanhoidon tärkeimpiä puolia. Näin toteaa M. Hyvönen kirjassaan Kotipuutarhuri vuodelta 1919:
Aiheeseen liittyviä keskustelukysymyksiä:
- Millaisia ominaisuuksia on hyvällä porkkanalla? Onko joku nähnyt muitakin kuin oransseja porkkanoita, esim. keltaisia tai violetteja? Mikä on porkkanan oikea väri? (Perinnepihalla on ainakin joinain syksyinä mahdollista päästä vertailemaan eri väristen porkkanoiden ominaisuuksia) Lisää tietoa porkkanasta mm. täältä: Coloria-blogi - Porkkanan väri
- Mistä porkkanan siemenet tulevat? Kuka on nähnyt kukkivan porkkanan? Entä palsternakan?
- Kuinka ruokasipulia lisätään? Mitä maahan laitetaan, kun halutaan kasvattaa sipulia? Voiko sipulia kasvattaa siemenestä?
- Mistä kasveista on helppo ottaa siemeniä? (Perinnepihalla voidaan syksyn vierailulla jakautua etsimään siemeniä. Siementen keräämiseen liittyviä tehtäviä löytyy opetusmateriaalipaketin osiosta 2.)
- Millä muilla tavoilla kasveja voi lisätä, kuin siemenestä? (Lisää tietoa osiossa 2.)
- Aiheeseen voi liittää myös perinnöllisyysbiologiaa, jolloin esimerkkinä voi käyttää Perinnepihalla kasvatettavia erivärisiä härkäpapuja.
Rohtosuopayrtistä saippuaa
Rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis) on paitsi viehättävä, huumaavan tuoksuinen koristekasvi, siitä voi nimensä mukaisesti valmistaa myös saippuaa. Suopayrttiä onkin kutsuttu myös saippuakukaksi. Lisää tietoa rohtosuopayrtistä ja sen viljelyhistoriasta löytyy Maatiainen ry:n verkkosivuilta.
Suovan valmistuksessa kuivattu tai tuore juuri raastetaan hienoksi ja sitä keitetään hiljakseen vähäisessä vedessä puolisen tuntia. Hiustenpesuaineeksi valmistettaessa sekaan voi laittaa hoitavia yrttejä esim. nokkosta tai kehäkukkaa. Juuria voidaan myös kuivata ja varastoida myöhempään käyttöön. Saponiineja on eniten juurissa kukinnan aikaan, mutta myös kasvin maanpäällisiä osia keittämällä saadaan aikaiseksi mietoa saippualiuosta.
Pesunestettä suopayrtistä:
Kasvi sisältää saponiini nimistä myrkyllistä yhdistettä, jota on kutsuttu myös saippua-aineeksi. Sana saponiini on johdettu latinan kielen saippuaa tarkoittavasta sanasta sapo. Saponiini vaahtoaa vedessä samalla tavalla kuin saippua. Saponiini toimii pyykinpesussa emulgaattorina, jonka ansiosta vesi ja rasva sekoittuvat toisiinsa. Usein likatahraa peittää öljykerros, jonka saponiini pystyy poistamaan. Lika vapautuu pesuveteen ja huuhtoutuu pois.
Museoiden konservaattorit käyttävät suopayrtistä valmistettua saippuaa sellaisten vanhojen silkki- ja villakankaiden pesuun, jotka eivät kestä nykyaikaisia pesuaineita. Hienojen hiustenpesuaineiden valmistukseen sitä myös käytetään.Suovan valmistuksessa kuivattu tai tuore juuri raastetaan hienoksi ja sitä keitetään hiljakseen vähäisessä vedessä puolisen tuntia. Hiustenpesuaineeksi valmistettaessa sekaan voi laittaa hoitavia yrttejä esim. nokkosta tai kehäkukkaa. Juuria voidaan myös kuivata ja varastoida myöhempään käyttöön. Saponiineja on eniten juurissa kukinnan aikaan, mutta myös kasvin maanpäällisiä osia keittämällä saadaan aikaiseksi mietoa saippualiuosta.
Pesunestettä suopayrtistä:- Käytetään suopayrtin maanpäällisiä osia. Kerätään puhtaita versoja ja silputaan ne pieniksi pätkiksi.
- Keitetään versoja niukassa vedessä 15–30 min.
- Lisätään keittämisen loppuvaiheessa mukaan ihoa hoitavia kasveja: siankärsämöä hellimään haavaisia käsiä ja ruusun terälehtiä antamaan tuoksua.
- Annetaan keitoksen jäähtyä ja siivilöidään.
- Käytetään saman tien vaikkapa huovutettavan lampaanvillan pesemiseen.
Kasveista väriä
Erilaiset tekstiilikuidut ovat saaneet värinsä siitä materiaalista, mistä ne on valmistettu. Ahlmanilla esimerkiksi voi käydä tervehtimässä lampaita ja miettiä, kuinka monta erilaista väriyhdistelmää niiden villoista saisi. Värejä on siis ollut suhteellisen vähän, joten on syntynyt tarve värjätä kuituja esimerkiksi kasveista saatavilla väriaineilla. Melkein kaikista kasveista saadaan väriä. Suomalaisista luonnonkasveista ja täällä viihtyvistä puutarhakasveista saadaan yleisimmin keltaisen, vihreän ruskean ja harmaan eri sävyjä. Esimerkiksi pajunkuoresta saadaan punaruskeaa, pietaryrtistä vihertävää, sipulinkuoresta oranssinruskeaa, apilasta keltaista ja piiskuista keltaisen ja oliivinvihreän sävyjä. Värjäykseen voidaan käyttää koko kasvi tai kasvinosia: lehtiä, kukkia, kuorta, juurta tai siemeniä. Eri kasvinosat voivat antaa eri värejä, joten ei ole yhdentekevää, mitä kasvinosaa käyttää. 1800-luvulla synteettiset väriaineet alkoivat syrjäyttää luonnonvärejä. Synteettiset värit ovat ennen kaikkea helppokäyttöisiä, mutta niiden avulla myös värikirjoa saadaan laajennettua valtavasti.
Ennen värjäyksen aloittamista värjättävät kuidut kannattaa pestä hyvin. Pesun tarkoituksena on poistaa lika ja rasva, jotka estävät värihiukkasten tunkeutumisen ja kiinnittymisen kuituihin. Materiaalin voi pestä useaan kertaan, jotta se värjäytyisi mahdollisimman hyvin. Jos värjäystuloksesta halutaan kestävä, on kuidut puretettava. Purettaminen tarkoittaa sitä, että joko ennen värjäystä, värjäämisen aikana tai värjäyksen jälkeen kuidut käsitellään aineilla, joiden tarkoituksena on auttaa värihiukkasia kiinnittymään paremmin. Purettaminen aikaansaa myös voimakkaamman ja kestävämmän värjäystuloksen. Käytetyimpiä puretusaineita ovat apteekeista tai rautakaupoista saatavat aluna ja viinikivi, sekä puutarhasta saatavista aineista esimerkiksi raparperin oksaalihappo.
Värjääminen liittyy kemiaan, historiaan, biologiaan ja käsitöihin. Perinnepihalla voidaan värjätä huovutettavaa villaa tai villalankoja. Väreinä käytetään Perinnepihan kasveista saatavia väriaineita, eli pietaryrttiä sekä kanadan- ja isopiiskuja ja puretukseen raparperia. Värjäämisopetuksia voi kysellä Ahlmanin kartanolta.
Ennen värjäyksen aloittamista värjättävät kuidut kannattaa pestä hyvin. Pesun tarkoituksena on poistaa lika ja rasva, jotka estävät värihiukkasten tunkeutumisen ja kiinnittymisen kuituihin. Materiaalin voi pestä useaan kertaan, jotta se värjäytyisi mahdollisimman hyvin. Jos värjäystuloksesta halutaan kestävä, on kuidut puretettava. Purettaminen tarkoittaa sitä, että joko ennen värjäystä, värjäämisen aikana tai värjäyksen jälkeen kuidut käsitellään aineilla, joiden tarkoituksena on auttaa värihiukkasia kiinnittymään paremmin. Purettaminen aikaansaa myös voimakkaamman ja kestävämmän värjäystuloksen. Käytetyimpiä puretusaineita ovat apteekeista tai rautakaupoista saatavat aluna ja viinikivi, sekä puutarhasta saatavista aineista esimerkiksi raparperin oksaalihappo.
Värjääminen liittyy kemiaan, historiaan, biologiaan ja käsitöihin. Perinnepihalla voidaan värjätä huovutettavaa villaa tai villalankoja. Väreinä käytetään Perinnepihan kasveista saatavia väriaineita, eli pietaryrttiä sekä kanadan- ja isopiiskuja ja puretukseen raparperia. Värjäämisopetuksia voi kysellä Ahlmanin kartanolta.