a) Vertaile taulukon pohjalta rataverkon laajenemista näissä maissa ja selitä, mitkä tekijät vaikuttivat kehitykseen.

• Ensimmäinen rautatielinja avattiin Britanniassa vuonna 1825. Uusi teknologia levisi nopeasti Yhdysvaltoihin, jossa rautateitä oli vuonna 1840 jo enemmän kuin missään muualla. Britteinsaarilla vesikuljetukset oli paras tapa kuljettaa. Saarivaltion sisäosat oli jo aiemmin yhdistetty toisiinsa laajalla kanavaverkostolla. Siksi rautatiet joutuivat kilpailemaan vesikuljetusten kanssa kannattavuudessa. Samaa kilpailua käytiin Yhdysvalloissakin, mutta kanavia ja luonnon vesiteitä oli paljon vähemmän.
• Toinen Yhdysvaltojen ja Britannian ero on koko. Yhdysvallat on mantereen kokoinen maa, jossa etäisyydet ovat pitkiä. Niiden ylittämiseen tarvittiin rautateitä, joita rakennettiin yhä kiihtyvämpään tahtiin 1800-luvulla. Vuonna 1840 Yhdysvalloissa oli vain 4 500 kilometriä rautateitä, mutta 30 vuotta myöhemmin niitä oli jo yli 80 000 kilometriä ja ennen ensimmäistä maailmansotaa yli 400 000 kilometriä. Britanniassa ratakiskoja rakennettiin vähemmän, ja vuonna 1914 niitä oli 32 000 kilometriä. Pienen pinta-alan vuoksi rataverkko oli kuitenkin yhtä tiheä kuin mitä se oli Yhdysvaltojen tiheimmin asutulla eli New Yorkin alueella.
• Saksan myöhäisempi teollistuminen näkyy hitaampana rautateiden rakentamisena. Kun teollistuminen lähtee käyntiin, se on kuitenkin nopeaa, ja vuonna 1870 Saksa lähestyy brittejä rautateiden kilometrimäärässä. Vuoteen 1914 mennessä pinta-alaltaan suuremmassa Saksassa on yhtä tiheä rataverkko kuin Britanniassa.
• Suomi ja Espanja ovat hyviä esimerkkejä köyhistä maista, joissa teollistuminen alkoi hyvin hitaasti ja joilla ei ollut juuri varoja rautateiden rakentamiseen. Suomessa rakennusintoa hillitsi laaja maa, jossa asui vähän ihmisiä.
• Myös Venäjä on laaja. Isona valtiona sillä oli kuitenkin paljon enemmän varoja rautateiden rakentamiseen. Yhdysvaltojen tapaan Venäjälläkin huomattiin mantereen kokoisen valtion saamat suuret hyödyt rautateistä. Yhdysvalloissa radat rakennettiin kuitenkin yksityisin varoin. Venäjällä valtion rooli oli merkittävä. Tästä esimerkkinä on Siperian rata aina Tyynellemerelle asti. Valtion tuella rautateiden yhteispituus saavutti Saksan 60 000 kilometriä, mutta maan koon huomioon ottaen määrä on hyvin vähäinen (verrattuna Yhdysvaltojen ratoihin).

b) Mitä seurauksia rautateiden rakentamisella oli Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1800-luvun jälkipuoliskolla?

• Yksi syy ratojen rakentamiseen oli valtion halu nopeuttaa armeijoiden kuljetuksia. Saksan–Ranskan sota vuonna 1870 oli osoittanut, kuinka ylivoimainen Preussin (yhdistyvän Saksan suurin valtio) armeija oli, kun se saattoi käyttää parempaa rataverkkoa hyväkseen. Ensimmäisessä maailmansodassa Saksan sotamenestys sodan alkuvaiheessa oli nimenomaan sen rautateiden ansiota.
• Myös Venäjä rakensi ratojaan samasta syystä. Se halusi vahvistaa valtaansa Siperiassa, Kaukoidässä ja Keski-Aasiassa. Rautateiden avulla se onnistui. Ranska rahoitti useita rautatiehankkeita ennen ensimmäistä maailmansotaa. Ne osoittautuivatkin tarpeellisiksi sodassa Saksaa vastaan.
• Yhdysvalloissa ja Britanniassa radat olivat pikemminkin kaupallisia hankkeita. Yksityiset rakensivat ja omistivat ne. Rautatiet auttoivat kansantalouksia kehittymään, sillä ne avasivat markkinoita tuotteille ja mahdollistivat raaka-aineiden kuljettamisen. Rautatiet alensivat merkittävästi kuljetuskustannuksia, ja erityisesti sisämaa-alueet hyötyivät niistä. Yhdysvaltain ja Britannian sisämaahan syntyikin lukuisia teollisuuskaupunkeja, joita ei olisi ollut ilman rautateitä. Rautatiet yhdessä teollistumisen kanssa nostivat Yhdysvallat maailman suurimmaksi kansantaloudeksi 1900-luvulla.