Lyriikka
Lyriikan analysointi
Tulkitse lyriikkaa!
Hyödynnä runouden käsitteistöä vastauksessasi.
Tehtävänanto: Tulkitse, miten runossa suhtaudutaan elämään. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 500 merkkiä.
KUKKIVA MAA
Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien –
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!
Lähde: Katri Vala. Kaukainen puutarha. Julkaistu: 1924.
Lyriikan analyysin palautuskansio
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
Lauri Viita: Luominen (1947)
"Avaruus
Ikuisuus
Taivas täynnä auringoita,
meri täynnä pisaroita
aallon alla aalto uus.
Tuuli, tuuli vaeltaa.
Uumenista ajan, aineen,
puhki maailmoiden paineen
suuri, suora, yksinäinen
vuorenhuippu kohoaa.
Vyönä velloo vaahto laineen,
päässä hohtaa kruunu jäinen.
Hartioita pilvet pyyhkii,
ilma nyyhkii.
Vaiti seisoo jättiläinen
katse pitkin ulappaa.
Kerran vuoren voima riehui.
Tuhat kertaa tuhat vuotta
laavan lieskat yötä halkoi,
tuhkavyöryt salamoi.
Tuhat kertaa tuhat vuotta
varjot häilyi, loimut liehui,
aalto kiehui, tulta joi.
Vetten alla, vetten päällä
tehtiin kerran työtä täällä,
kunnes aine elää alkoi.
Levää, limaa kerroksittain,
koralleja miljoonittain luotiin,
kunnes alta meren verkalleen
nousi ihme luun ja veren,
uiva riutta palmuineen.
Tuhat kertaa tuhat vuotta
mitään ei voi tehdä suotta.
Nähkää, kuinka siivin hennoin
perho kantaa kultaa heteen!
Nähkää, kuinka vaakalennon
albatrossi syöksyy veteen!
Nähkää, kuinka palmun siemen
pitkin pitkää meren selkää
pähkinässään samoaa!
Katsokaapa ja ihmetelkää:
ken ei myrskyyn käydä pelkää,
sille hyväntoivonniemen
kerran tarjoo mannermaa!
Nähkää, kuinka äärtä vailla
vilja huojuu lietemailla,
kuinka lauma pilven lailla
aron halki vaeltaa!
Elämä on ihmeellinen!
Kuulkaa laulu graniittinen,
nähkää lintu teräksinen
huippuvuoren päällä!
Yhä liikkuu Henki täällä.
Mitä ei voi silmin vajain nähdä,
siitä unta nähkää.
Aina uuden aamun eteen
luojankämmen tuutii tähkää.
Aina sataa tulvaveteen
lastut arkinrakentajain.
Lienet eläin taikka puu,
-- kaikin soluin, sydämin
usko, tahdo jotakin,
niin se kerran tapahtuu!
Tuhat kertaa tuhat vuotta
mitään ei voi tehdä suotta."
Lauri Viita, 1947