Duodjin eli saamen käsityön opetuksen kuntatason opetussuunnitelma Enontekiöllä ja Utsjoella

1. Johdanto

Tätä kuntatason opetussuunnitelmaa käytetään saamenkielisessä opetuksessa Enontekiön ja Utsjoen peruskouluissa.

Kaikkien oppilaiden opetuksessa noudatetaan yhteisiä, perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (22.12.2014) mukaisia tavoitteita ja periaatteita. Oppilaiden kielellinen osaaminen ja kulttuuritausta otetaan huomioon perusopetuksessa. Kunkin oppilaan kielitaitoa ja kulttuuri-identiteettiä tuetaan monipuolisesti. Oppilasta ohjataan tuntemaan, ymmärtämään ja kunnioittamaan jokaisen kansalaisen perustuslaissa mainittua oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin. Saamelaisopetuksessa erityisenä tavoitteena on tukea oppilaiden kasvamista kieleensä, kulttuuriinsa ja yhteisöönsä sekä luoda heille mahdollisuus oppia saamelaista kulttuuriperinnettä. Opetuksessa hyödynnetään oppilaiden ja heidän huoltajiensa ja yhteisönsä tietämystä oman kieli- ja kulttuurialueensa luonnosta, elämäntavoista, historiasta, kielistä ja kulttuureista.

1. Duodji oppiaineena ja kulttuurin kantajana

Saamen käsityö eli duodji on saamelaisen aineellisen kulttuurin ydin. Duodji kehittää oppilaan käytännöllistä, motorista, kulttuurista ja esteettistä osaamista. Duodji on yksi niistä oppiaineista, joiden kautta oppilas tutustuu saamelaiseen historiaan ja kulttuuriin sekä sen avulla vahvistaa omaa kulttuuritaustaansa ja -identiteettiään.

Opetuksen perustana ovat saamelainen arvomaailma, saamelainen käsitys maailmasta, perinteinen osaaminen ja sen välittäminen, duodjin ja sen tekemisen arvostaminen, ekologiset arvot ja ympäristönsuojelu. Saamen käsityöprosessi on sosiaalista toimintaa, jonka avulla ihminen tuntee kuuluvansa johonkin. Perinteisen osaamisen välittäminen ja opettaminen edellyttävät luonnollisesti läheistä yhteistyötä koulun, kotien, sukujen ja saamen käsityöntekijöiden välillä.

Sanat ”duodji” ja ”duddjon” kuvaavat saamelaista käsityötä ja muotoilua. Verbi ”duddjot” (työskennellä käsin) sisältää myös henkisiä arvoja, ymmärryksen estetiikasta ja käytännöllisyyden yhdistämisestä. ”Duodji” ja ”duddjon” ei tarkoita pelkästään käsin tekemistä, vaan sen kautta välittyvät kulttuurin keskeiset arvot, kieli ja aineellisen kulttuurin ydin, työtavat ja materiaalien tunteminen sekä siihen liittyvä arvo- ja ajatusmaailma. Duodji ilmentää alkuperäiskansaidentiteettiä ja osoittaa siihen kuulumista sekä peilaa ihmisen ja luonnon välistä vahvaa yhteyttä.

Koska saamelainen yhteiskunta on kokenut muutoksia kulttuurisessa kasvatuksessa ja saamen käsityötaitojen oppiminen on siirtynyt lähinnä muodollisen opetuksen vastuulle, on opetussuunnitelmalla merkittävä vaikutus oppilaan kulttuuri-identiteetin rakentamisessa, vahvistamisessa ja ylläpitämisessä.

Duodjin opetuksen tavoitteena ei ole pelkästään itse duodji, vaan myös se millaisia asioita ihmisen tulee ottaa huomioon ennenkuin aloittaa työskentelyn. Kukin työvaihe on osa suurempaa kokonaisuutta. Opetuksessa painotetaan perinteitä, oppilaiden erilaisia kiinnostuksen kohteita ja yhteisöllistä työskentelyä (koko käsityöprosessin hallintaa). Saamen käsityöopinnot kehittävät ajattelutaitoa ja havainnointia. Töiden kautta kehitetään ja harjoitetaan itsenäistä, pitkäjänteistä työskentelyä, positiivisen itsetunnon muodostumista sekä vahvistetaan saamelaista identiteettiä. Duodjin oppiaineena tulee kaiken kaikkiaan tukea oppilaan kasvamista omaan kieleensä, kulttuuriinsa ja yhteisöönsä.

1. Oppiaineen keskeiset sisällöt

Duodjin opetuksen kautta oppilas oppii tunnistamaan eri alueiden käsityöperinteitä (korut, vaatteet ja muut käsityöt) ja suunnittelussa ottamaan huomioon oman alueensa ja mahdollisesti sukunsa perinteen. Oppimisen keskeisenä osana on materiaalien hankkiminen luonnosta/ alkutuotannosta ja materiaalien muokkaaminen. Materiaalien hankkimisen yhteydessä oppilas oppii tuntemaan, tutkimaan ja havainnoimaan ympäristöä ja luomaan uutta. Kaikissa duodjin opetuksen vaiheissa oppilaiden tulee saada kuulla, oppia ja käyttää duodjiin liittyviä termejä. Opetuksessa painotetaan sitä, että oppilaat oppisivat käyttämään tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia duodjin suunnitteluun, duodjin tekemiseen, dokumentointiin ja tiedon jakamiseen.

Duodji kehittää oppilaan monipuolista lukutaitoa ja erityisesti visuaalista lukutaitoa. Duodji sisältää luontevana osana kuvataiteen, saamen kielen, matematiikan, ympäristöopin, biologian, historian ja yhteiskuntaopin oppiaineita. Siksi se on helppo integroida muihin aineisiin ja työskennellä yli oppiainerajojen, mikä puolestaan vahvistaa perusopetuksen yhteisöllistä toimintakulttuuria.

Duodji onkin monipuolinen oppiaine, jossa toteutetaan käsityöilmaisuun, muotoiluun ja teknologiaan perustuvaa toimintaa. Opetustilanteessa teknologiaa ja verkkoympäristöjä käytetään monipuolisesti, vastuullisesti ja turvallisesti. Tieto- ja viestintätekniikkaan tutustutaan osana ideoiden hakemista, suunnittelua ja dokumentointia. Duodjin kautta oppilasta harjoitetaan visuaaliseen ja tekniseen dokumentointiin mahdollisen varhaisessa vaiheessa. Portfoliota tai blogia voi ruveta kirjoittamaan jo kolmannelta luokalta lähtien. Siten tuloksena syntyy dokumentaatio, joka kattaa koko kouluajan.

Tulevaisuuden koulu kannustaa kaikkia yhdessä oppimaan. Tällainen oppiva yhteisö kehittyy dialogin kautta ja siksi viestintä, yhteistyö ja monipuolinen työskentely vievät koko koulua ja yhteisön hyvinvointia eteenpäin. Duodjin tekemisen kautta opetellaan itse arvioimaan duodjia, jakamaan osaamista sekä yhdessä ratkaisemaan haasteellisia tilanteita ja antamaan palautetta myös muille.

Opetus tapahtuu mahdollisimman paljon luokkahuoneen ulkopuolella. Duodjin kohdalla se on luontevaa, koska esimerkiksi materiaalia kerättäessä työskennellään ulkona ja luonnossa. Oppimisessa on kyse oppimiskokonaisuuksista ja yhteistyöstä yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa. Duodjissa voidaan työskennellä yhdessä paikallisten saamen käsityöntekijöiden, yhdistysten ja/tai julkisten oppilaitosten kanssa. Vierailut käsityöntekijöiden luona tai käsityöntekijöiden kutsuminen kouluun voi muodostua luontevaksi osaksi duodjin opetusta. Oppilaat voivat tutustua saamen käsityöperinteeseen myös virtuaalisesti tai opintomatkoilla museoissa, näyttelyissä, käsityöliikkeissä ja kirjastossa. Oppilaat voivat myös esim. pystyttää käsityönäyttelyn omista käsitöistään paikalliseen kahvilaan, kouluun tai muuhun julkiseen paikkaan.

Opetuksessa otetaan huomioon oppilaiden erilaiset lähtökohdat ja erilaiset ryhmät. Viestintä kotien kanssa on myös tärkeää, kun on kyse käyttöesineistä. Opettajan tulee aina soveltaa opetusta materiaalien, työtapojen ja töiden valinnoilla. Duodjin oppiminen edellyttää riittävästi aikaa, tilaa ja ohjausta. Tässä opetussuunnitelmassa mainitut käsityöt ovat ehdotuksia ja esimerkkejä opetukseen, ne eivät siis velvoita mihinkään. Töiden valinta on aina opettajan itsensä päätettävissä. Opettaja arvioi, millaisten töiden kautta oppilas parhaiten oppii perustaidot ja saa positiivista kokemusta duodjin tekemiseen liittyen.

Kukin koulu valitsee tavan, jolla toteuttaa opetusta oman tuntijakonsa puitteissa. Vuosiluokilla 3-9 voidaan antaa oppilaalle mahdollisuus laittaa omissa duodjin opinnoissaan etusijalle joko kovien materiaalien tai pehmeiden materiaalien opinnot sen mukaan, mihin hänellä on kiinnostusta ja lahjoja. Opetus voi eriytyä koviin tai pehmeisiin töihin, tällöin oppilas valitsee duodjin joko kovan tai pehmeän materiaalin mukaan esim. neljännen luokan jälkeen. Lisäksi lukuvuoden aikana voidaan toteuttaa vaihtotoimintaa, jossa oppilaat siirtyvät toiseen käsityöalaan kuukaudeksi, tai yhteinen projekti, jossa yhdistetään molemmat käsityöalat.

1. Vuosiluokat 1-6

4.1. Yleiset tavoitteet

Oppilas

• tutustuu duodjin termeihin ja oppii käyttämään erilaisia materiaaleja, työkaluja ja työtapoja
• tutustuu eri materiaaleihin ja niiden monipuoliseen hyödyntämiseen. Hän oppii löytämään ja valitsemaan materiaaleja lähiympäristöstä, muokkaamaan niitä ja hyödyntämään niitä omassa käsityönteossaan. Hän oppii, että materiaalien hankkiminen on keskeinen osa duodjissa.
• oppii varovaisuutta ja siisteyttä omassa työympäristössään.
• oppii ottamaan vastuuta omasta ja koko ryhmän työskentelystä
• kehittää kykyjä, havainnointia, kekseliäisyyttä ja esteettistä osaamista käytännön töiden kautta
• suunnittelee mahdollisimman hyvin omaa duodjiaan ja ottaa huomioon duodjin käyttökelpoisuuden ja esteettisyyden. Ajan myötä tulee osata arvioida käsityöprosessia kokonaisuutena.
• oppii havainnoimaan, miten ekologisuus, esteettisyys ja ympäristönsuojelu ovat keskeisessä asemassa saamelaisessa maailmankatsomuksessa. Omaksuu tavan käyttää materiaaleja säästeliäästi, tarkasti ja tehokkaasti.
• kokee duodjin tekemisen mielenkiintoiseksi ja mukavaksi puuhaksi sekä kokee siinä onnistumisia
• luottaa itseensä ja taitoihinsa. Arvostaa omaa ja muiden käsitöitä ja käsityöntekoa
• hakee käsitöitä ja kuvia eri lähteistä (esim. kotoa, lähiympäristöstä, suvulta, netistä, kirjoista), joita hän käyttää apuna käsitöiden tekemisessä
• oppii soveltamaan eri oppiaineissa opittuja taitoja käytännön työskentelyyn
• tapaa paikallisia käsityöntekijöitä ja tutustuu heidän töihinsä.
• pitää paikallista käsityöperinnettä perustana käsityönteossaan
• tutustuu kunkin alueen käsitöihin ja saamelaisen käsityön kirjoon
• oppii valmistamaan, huoltamaan ja korjaamaan käyttöesineitä ja vaatteita
• suunnittelee ja ratkoo haastavia tilanteita
• arvioi käsityöntekoaan
• osaa säilyttää ja kuljettaa käsitöitä oikeaoppisesti
• kasvaa duodjin tekemiseen

4.3. Sisällöt vuosiluokilla 3-4

Oppilas pääsee kokemaan, miten laaja-alaisesti saamen käsityöalaan voidaan yhdistää muita oppiaineita.

Oppilas oppii näkemään käyttökäsityön merkityksen arkielämässä ja sen, miten tarpeesta syntyy halu valmistaa käyttökäsityö. Oppilaan tulee myös päästä näkemään ja kokemaan materiaalien hankkimista ja mahdollisuuksien mukaan itse osallistua siihen: hakea pajunkuorta/kaarnaa, keittää ne ja mahdollisesti parkita, liottaa, näskätä, ja suolata/panna lastuja koipi- ja muiden nahkojen kesipuolelle. Mahdollisuuksien mukaan oppilaalle tulee luoda mahdollisuus nähdä ja/tai kokea, miten nahat ja koipinahat valmistellaan ompeluvaihetta varten. Oppilaiden tulee tunnistaa monenlaisia duodjiin ja duodjin tekemiseen liittyviä sanontatapoja ja termejä.

Pehmeiden materiaalien opetuksessa harjoitellaan ompelemaan käsin ja koneella, kutomaan pirtanauhaa ja/tai koristepaulaa, kutomaan, punomaan mm. pyöreää/litteää nyöriä ja/tai palmikoimaan litteää nauhaa, varustamaan tupsuilla ja huovuttamaan. Päämateriaaleja ovat verka, sisna, koristenauhat, puuvillakangas, villalanka/puuvillalanka, villa ja muut sopivat materiaalit.

Sisnatyö aloitetaan ompelemalla sormustin. Sen jälkeen oppilas voi ommella esim. perinteisen sisnapussin tai neulakodan.

Tutkitaan millaisia värejä, ornamentiikkaa ja kirjontatapoja käytetään oman suvun, alueen ja mahdollisuuksien mukaan muun alueen käsitöissä.

Oppilaat harjoittelevat käsin ompelua ja oppivat pujottamaan langan neulansilmään, pistämään neulalla, ompelemaan/harsimaan, ompelemaan etupistoja ja yliluottelemaan sekä rypyttämään.

Oppilaat alkavat käyttää ompelukonetta ja oppivat tuntemaan koneen osia ja koneompeleita: suoraommel, sahalaitaommel, kanttaaminen.

He oppivat kaavaa käyttämään ja kirjomaan duodjia käsin tai ompelukoneella.

Pirtanauhan/koristepaulan kutomisessa oppilas oppii luomaan loimia. Taitojensa mukaan oppilas itse myös pääsee tätä kokeilemaan. Hän pääsee pohtimaan sukunsa ja alueensa pirtanauha- ja koristepaulamalleja ja huomaamaan niissä eroavaisuuksia esim. muiden alueiden malleihin.

Työvälineistä tiuhta ja käpy tulevat tutuiksi. Oppilas tutustuu pirtanauhan kutomisen perusasioihin ja kutoo esim. kirjanmerkin, vyön tai avainnauhan. Oppilaat tutustuvat kutomisen perusasioihin: silmukoiden luominen ja kudelman päättäminen. Lisäksi oppilas valmistaa jonkin käsityön kierrätysmateriaaleista ja voi taitojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan yhdistää työssään kaikkia em. materiaaleja ja käsityötapoja.

Kovien materiaalien opetuksessa mittaaminen ja piirtäminen kuuluvat olennaisesti kaikenlaisten käsitöiden tekemiseen. Luonnon materiaalien hakeminen kuuluu luontevana osana opetukseen. Duodjin aiheita voidaan hakea saamelaiselinkeinoista ja kulttuurista, esim. kalastuksesta, metsästyksestä, poronhoidosta, kulkutavoista ja asumisesta. Miniatyyritöiden tekeminen on yksi tapa toteuttaa opetusta, esim. korvakota pienenä versiona (voidaan laajentaa kotakyläksi), moottorikelkka, reki, vene, patopukit ja eläinhahmot. Muita esimerkkejä voivat olla: kello, lintulauta, sarvesta tehty soitin, neulakota, kirjekuorenavaaja, pussinsulkija ja raudasta tehdyt eläinhahmot.

Työskennellessä kovien materiaalien kanssa oppilas opettelee käyttämään niihin liittyviä välineitä ja käsitteitä. Puutöissä oppilas tutustuu esim. puukolla vuolemiseen, sahaamiseen, mittaamiseen ja suorakulman käyttöön, höyläämiseen, viilaamiseen, viilan puhdistamiseen, hiekkapaperilla hiomiseen, naulan vasarointiin, vasaran käyttöön, poraamiseen penkkiporakoneella, liiman käyttöön naulaliitoksessa, maalaamiseen, lakkaamiseen ja maalausharjan pesemiseen.

Metallitöissä oppilas voi tutustua esim. metallilangan ja pehmeän metallin sahaamiseen ja leikkaamiseen, taivutukseen ja viilaamiseen.

Sarvi- ja luutöissä oppilas oppii esim. sahaamaan rautasahalla, poraamaan penkkiporakoneella, hiomaan hiomakoneella ja hiekkapaperilla. Sarvien koosta voidaan päätellä, millaisesta porosta on kyse. Kovien käsitöiden tekeminen voi olla fyysisesti liian raskasta pienimmille. Heitä varten voidaan suunnitella sellaisia töitä, joissa sarven tarvitsee vaikkapa vain katkaista ja porata. Voidaan myös valmistaa esim. soittimia tai nappeja sarvesta. Napin voi valmistaa hyvin yksinkertaisella tavalla tai myös monimutkaisemmalla tavalla siten, että siitä tulee tosi kaunis.

4.4. Sisällöt vuosiluokilla 5-6

Keskeisenä sisältönä on vuosiluokilla 1-4 opittujen taitojen syventäminen ja oppilaan pyrkimys pitkäjänteiseen käsitöiden tekemiseen ja oman työsuunnitelman tekoon ja noudattamiseen.

Oppilaat tutustuvat paikallisiin käsityöntekijöihin. He voivat tutustua saamen käsityöperinteeseen myös virtuaalisesti tai opintomatkoilla museoihin, näyttelyihin, käsityöliikkeisiin ja kirjastoon. Mahdollisuuksien mukaan he oppivat tunnistamaan kunkin alueen käsityöperinteen ja kirjontatavat - ja käyttämään niitä inspiraationa omissa töissään.

Ompelussa oppilas voi esim. itse suunnitella lapinpukumaisen vaatteen, jolla hän syventää mittaamisen, kaavanteon/sovittamisen, leikkaamisen ja ompelemisen taitojaan. Hänelle tulevat tutuiksi sellaiset käsitteet kuin tereellä varustaminen, painaminen, poimuttaminen, hulpan teko jne.

Oppilas tutustuu sisnan muokkaamiseen. Hän oppii etsimään ja keittämään kaarnaa ja pajunkuorta. Luonnosta hakemansa materiaalin kautta hän oppii arvostamaan materiaaleja ja käyttämään niitä säästeliäästi. Hän oppii erilaisia saumoja ompelemaan äimällä, niin että käyttää suonilankaa esim. kiinnittämiseen, yliluotteluun, rypyttämiseen ja nahan paikkaamiseen.

Oppilas oppii tuntemaan erilaisia perinteisiä kirjontatapoja, ja hän opettelee koristelemaan kangasta/ verkaa esim. langalla, tinalangalla tai helmillä ja/tai koristenauhoilla ja kiemuroilla.

Kutomisessa oppilas oppii tekemään nurjan silmukan sekä vähentämään ja lisäämään silmukoita. Virkkaamisessa hän oppii tekemään kiinteän silmukan puolipylvään ja pylvään. Oppilas oppii myös noudattamaan kirjallisia ohjeita virkkaamisessa tai kutomisessa.

Oppilas oppii tuntemaan nyörejä ja punomaan niitä, esim. varustamaan tupsuilla, palmikoimaan, punomaan pyöreää ja litteää nyöriä.

Lisäksi voidaan kankaaseen painaa kuvia, valmistaa juuri- tai helmitöitä, huovuttaa neulalla tai saippualla, sitoa perhoja, hapsuttaa huivia, karstata villaa ja kehrätä lankaa ja kokeilla kudontaa kangaspuilla.

Oppilas oppii myös korjaamaan rikkinäisiä vaatteita: parsimaan sukkia, paikkaamaan reikiä ja ompelemaan nappeja. Opetuksessa kiinnitetään huomiota myös materiaalien kierrätykseen ja uusiokäyttöön.

Myös kovien materiaalien töissä pääpaino on vuosiluokilla 1-4 opittujen taitojen syventämisessä ja oppilaan pyrkimyksessä pitkäjänteistä työtä vaativien käsitöiden tekemiseen ja oman työsuunnitelman tekoon ja noudattamiseen. Esim. työvälineiden käyttö ja huolto, puun taivuttaminen, liitokset ja saranat, vanerin ja puun yhteensopivuus, visapuun käyttö ja metallin ominaisuudet ja työstäminen (pakottaminen) tulevat tutummiksi. Näitä taitoja voidaan kovien materiaalien töissä syventää mm. seuraavissa käsitöissä: perhokotelo, napit, korut, avaimenperä, sarvesta ja luusta valmistetut soittimet, sisna-sarvikoru ja perhojen valmistaminen. Opettajan tulee arvioida kokonaistoimintamallia kovien materiaalien töissä: Opettaako hän enimmäkseen sellaisia toimintatapoja, joita voi tehdä käsin ilman isoja ja kalliita koneita ja kuinka paljon turvautuu koneiden apuun. Ainakin 1-6 luokan osalta pitäisi pääpaino olla käsin tekemisessä.

Oppilaat opettelevat dokumentoimaan suunnitelmiaan ja käsityöprosesseja suullisesti ja visuaalisesti. Tieto- ja viestintäteknologia voi olla osana tiedon hankinnassa, ideoiden keräämisessä, suunnittelemisessa ja dokumentoinnissa. Oppilaat opettelevat myös käyttämään mittoja ja kaavoja. Oppilaat tutkivat materaalien ominaisuuksia ja tavallisten koneiden toimintaperiaatteita. He tutustuvat koodauksen kautta toteutettuihin toimiin, esim. elektronisten ompelukoneiden neulanpistojen koodaus.