Steinerkoulussa pyritään kaikin tavoin tukemaan ja kehittämään oppilaan ja opiskelijan aktiivisuutta kaikilla elämän osa-alueilla. Perusajatuksena on se, että oman aktiivisuuden kautta löytyy tie kestävään ja turvalliseen elämäntapaan. Mitä enemmän ihminen pystyy vaikuttamaan siihen, mitä tässä maailmassa tekee, oppii hän tuntemaan itseään ja yhteiskuntaa ja tätä kautta kokee olonsa hyväksi ja turvalliseksi. Turvallisuuden tunnetta voi kokea osallistumiensa ryhmien lisäksi myös omassa ajattelussaan.

Aktiivisuutta tuetaan erityisesti yhteistoiminnallisin menetelmin. Esimerkiksi keskustelutaitoja harjoittaessaan opiskelijat kehittävät itseään ja kokevat olevansa ajattelevia yksilöitä. Vertaistensa joukossa, erilaisia mielipiteitä arvostavassa ympäristössä turvallisuuden tunne luo tilanteen, jossa omia näkemyksiä on helppo puolustaa tuntematta tulleensa tai edes tulematta tuomituksi mielipiteensä perusteella. ”Osallistuessaan rationaaliseen keskusteluun vertaistensa kanssa lapset oppivat, että he voivat olla eri mieltä myös riitelemättä keskenään ja että rauhanomaisessa yhteiselossa näkemyserot eivät taannu tunteenomaisiksi kiistoiksi. He oppivat kuuntelemaan toisiaan ja kunnioittamaan eroja.”^[1]

Omien tunteiden tunnistamisen harjoittelu nähdään tärkeänä osana oman itsensä tuntemista. Esimerkiksi kieltenopetuksen yhtenä tavoitteena on saada opiskelijat käsitteellistämään omat tunteensa ja ajatuksensa. Esimerkiksi humanistisissa aineissa keskustelujen pohjalta esseitä kirjoittamalla, draaman keinoin ja portfoliotyöskentelyllä opiskelijalle mahdollistuu keskustelu itsensä kanssa ja siten omien ajatusten selkiytyminen ja jäsentyminen. Näin opiskelija alkaa ymmärtää paremmin omia tunteitaan. On helpompaa katsoa muita, kun tunnistaa omat tunteensa ja tietää oman paikkansa ja tavoitteensa.

Steinerkoulussa pyritään inhimillisesti toimivaan kouluyhteisöön^[2], mikä ohjaa pedagogisia ratkaisuja, jotka koskevat oppiaineiden tavoitteiden ja sisältöjen lisäksi myös yleistä hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Teknologia nähdään hyödyllisenä välineenä silloin, kun se aktivoi oppilasta ja opiskelijaa. Vahvistetaan oppilaiden kuluttajataitoja ja kykyä toimia teknologisoituneessa arjessa.

^[1] Tomperi & Juuso 2009, 46.

^[2] Paalasmaa 2009, 49-50