Raamatun luomiskertomuksessa ihmiselle annetaan selkeä tehtävä ympäristöön liittyen: viljele ja varjele. Käytännössä siis ihmisellä on lupa hyötyä luonnosta, mutta varjella sitä samalla. Ensimmäisessä luomiskertomuksessa kuvataan, miten ihminen luodaan osaksi luontoa. Näkemys ihmisestä osana luontoa tiivistyy hyvin myös Pohjois-Amerikan intiaanien näkemyksissä vastuusta jälkeläisillemme. Meidän tulisi elää siten, että seuraavien seitsemän sukupolven elämä tässä maailmassa on turvattu.

Luonnonvarojen käyttämisen pitäisi siis olla vastuullista, ja omien tekojen seurauksia tulisi ajatella laajasti koko maailman ja tulevien sukupolvien kannalta. Kuulostaa hyvältä, mutta miten tällaiseen tilanteeseen voidaan päästä? Omien kulutustottumusten arviointi ja pienetkin ympäristöystävälliset teot vaikuttavat pitkälle. Esimerkiksi lapsena opittu hyötyliikunta kävellen ja pyöräillen opettaa ihmisen ekologiseen kulkemiseen ja auttaa pitämään terveellisen arkiliikunnan normaalina osana elämää vielä aikuisenakin.Punaisen lihan korvaaminen kanalla ja soijalla tuntuu säästönä lompakossa ja edistää terveyttä. Usein terveelliset elämäntavat ovatkin samalla ekologisia ja taloudellisia elämäntapoja.

Luonnonvarojen riittämistä ajatellen tarvitaan suuri muutos asenteisiin. Talouskasvun kannalta on hyvä, että kulutamme. Kokonaisuutta ajatellen loputon talouskasvu on kuitenkin mahdottomuus. Jatkuva voittojen tavoittelu taloudessa ajaa helposti tekemään ympäristön kannalta kohtuuttomia ratkaisuja. Pitkällä tähtäimellä jokainen meistä hyötyy kohtuullisesta kuluttamisesta ja aktiivisesta ympäristönsuojelusta.