Välimerenkasvillisuutta eli nahkealehtistä kasvillisuutta on Euroopassa Välimeren maissa, kuten Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa. Myös Pohjois-Amerikan Kaliforniassa ja Etelä-Amerikan Chilen keskiosissa on välimerenkasvillisuutta.

Monin paikoin alkuperäinen välimerenkasvillisuus on hävinnyt viljelysten tieltä.

Välimerenkasvillisuuden alueilla on kuuma ja kuiva kesä, mutta leuto ja sateinen talvi. Siellä, minne alkuperäistä metsää ja puustoa on jätetty jäljelle, viihtyvät seetrit, korkkitammet, sypressit, pinjat ja oliivipuut. Erilaiset tammilajit ovat välimerenkasvillisuudelle tyypillisiä. Myös sitrushedelmät ja viiniköynnökset tuottavat hyvää satoa talvisateiden ilmastossa.

Kasvit ovat sopeutuneet ilmasto-olosuhteisiin siten, että niiden lehdet ovat pieniä ja vahapintaisia eli nahkeita, jolloin niistä haihtuu mahdollisimman vähän kosteutta. Joidenkin kasvien lehdet tai varsi voivat olla myös karvaisia suojaten lehtiä, vähentäen haihtumista ja keräten kastetta. Jos kosteutta on tarjolla enemmän, kuten esimerkiksi rotkoissa tai jokien varsilla, kasvillisuus voi muuttua runsaaksi metsäntyyppiseksi maisemaksi. Kuivemmilla alueilla taas on tiheää pensaikkoa. Tätä piikkipensaikkoa kutsutaan monilla eri nimityksillä, kuten Italiassa macchiaksi ja Espanjassa chaparral-kasvillisuudeksi. Pensaikot ovat puita alttiimpia metsäpaloille, joten tulenkäytön kanssa tulee noudattaa erityistä varovaisuutta. Metsäpalojen yleisin syy on huolimaton tulenkäyttö.

Eläimistä erityisesti kovaa sirittävät kaskaat ovat yleisiä Välimeren maissa. Samoilla alueilla elelee myös runsaslajisesti kyitä, liskoja ja hyönteisiä. Myös monille lintulajeille välimerenkasvillisuus antaa hyvät elinolosuhteet.


Välimerenkasvillisuuden maisemaa. Pitkät ja kapeat sypressit hallitsevat usein maisemaa. Tynnyreissä on viiniä.​