Marraskuun 2013 viimeisenä lauantaina viiden aikaan aamulla Helsinki-Vantaan lentokentällä huojui väsynyttä porukkaa: Mäntynummen koulun yhdeksäsluokkalaisia saksanlukijoita 18 sekä kolme opettajaa ja kaksi vanhempaa. Edessä oli nelipäiväinen leirikoulu Berliinissä. Lento laskeutui ajallaan. Vietyämme matkatavarat hostellille söimme lounaan, jota tilatessa kaikki pääsivät käyttämään saksan kielitaitoaan. Sen jälkeen tutustuimme kiertoajelun merkeissä useisiin Berliinin nähtävyyksiin, tai ainakin ne meistä tutustuivat, jotka näkivät jotain bussin huurteisten ikkunalasien läpi. Iltapäivällä pääsimme kirjautumaan hostellin huoneisiin ja paikallaan olikin parin tunnin tauko. Olimmehan nousseet aamulla kolmen jälkeen. Lepohetken jälkeen kävimme KaDeWe-tavaratalossa sekä turvatarkastuksen jälkeen valtiopäivätalon kupolissa. Aina nälkäiset nuoret olivat ruokaa vailla vielä yhdeksän aikaan illalla, joten ennen yöpuulle menoa suuntasimme vielä päärautatieasemalle, jonka ruokapaikat ja kaupat olivat auki myöhään.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen tiemme johti kohti perinteisiä joulumarkkinoita Spandaussa. Pari tuntia vierähti helposti kojujen tarjontaa ihaillen ja herkkuja maistellen. Kävivätpä jotkut meistä Saksan joulumarkkinoille niin tyypillisissä laitteissakin, karuselleissa ja jossain härvelissä, jossa jalat kastuivat. Olikin onni, että seuraava etappimme oli DDR-museo, jossa pääsimme sisätiloihin lämmittelemään. Museosta hauskan teki se, että kaikkea sai tutkia ja kokeilla, mm. vanhoja autoja, tanssiaskeleita ja leikkikaluja. Olipa museoon sisustettu DDR:n aikainen kotikin, jossa voi istua sohvalla ja katsella entisajan tv-lähetystä. Nälkä kurni jo useissa vatsoissa, kun pääsimme museosta ulos. Ruokailun jälkeen olikin aika lähteä etsimään leffateatteria, jossa katsoimme mielipiteitä jakaneen saksalais-norjalaisen elokuvan Zwei Leben.

Pitkin syksyä olimme olleet yhteydessä berliiniläisen Hermann-von-Helmholtz-Schulen opettajiin ja oppilaisiin ja maanantaina pääsimme vihdoin tutustumaan kouluun. Perhosia lenteli itse kunkin vatsassa; niin lohjalaisia kuin berliiniläisiäkin nuoria selvästi jännitti avata suunsa, kun piti puhua vieraalla kielellä. Näin siitäkin huolimatta, että etukäteen oli jo kirjoiteltu kirjeitä ja lupa oli käyttää englantiakin, jollei puhe sujuisi saksaksi. Englannintaitoja tarvittiin myös kouluvierailun jälkeen. Maanalaisella kävelykierroksella erilaisissa tunneleissa kuulimme englanninkielisen esittelyn eri tavoista, joilla ihmiset ovat paenneet DDR:n puolelta Berliinin muurin toiselle puolen. Ajan kulumista ei edes huomannut parituntisella kierroksella, sillä ranskalainen oppaamme oli taitava. Asiastaan innostuneena hän sai kuulijansakin kuuntelemaan hievahtamatta. (Asia, joka mannereurooppalaisista tuntuu käsittämättömältä. Heistä kun kohteliasta on kuuntelemisen sijaan kommentoida ja esittää kysymyksiä.) Kierros päättyi sopivasti muurinpätkälle, jossa historia oli sananmukaisesti käsin kosketeltavissa. Tämän yhdistetyn historian ja englannin oppitunnin jälkeen vuorossa oli opoa. Berliiniin muuttanut suomalainen yrittäjä kertoi meille näkemyksensä kielitaidon merkityksestä sekä yrittäjyydestä ulkomailla. Päivän viimeisellä oppitunnilla oli saksaa... aiheena ostoksilla käynti... paikkana Alexanderin aukio ja ostoskeskus Alexa.

Leirikoulun viimeistä yötä edelsi pakkaaminen ja seurasi matkalaukkujen raahaaminen säilytykseen. Aamulla ilmassa leijunut sumu ehti hälvetä sen verran, että kannatti kivuta (tai siis ajaa hisseillä) tv-torniin. Allamme levittäytyi koko Berliini. Tornissa olisi voinut tunnelmoida vaikka koko päivän, mutta meidän piti kiirehtiä jo lounaalle ja lentokenttäbussille. Joulukuun kolmannen päivän iltana kuuden jälkeen Helsinki-Vantaan lentokentällä huojui jälleen väsynyttä porukkaa: leirikoululaiset palasivat kotiin unohtumattoman, kokemusrikkaan matkan jälkeen.