CONFIDENTAL
LUOTTAMUKSELLINEN

The other day I was looking at some photos from Finland.
Yhtenä päivänä katslelin valokuvia Suomesta.

Our fishing trip was something I will never forget.
Kalareissumme oli jotain, mitä en koskaan unohda.

I haven't told anyone about it before this.
En ole kertonut siitä kenellekään ennen tätä.

-Row! Stopl Rowl Stopl Olli shouted.
-Souda! Seis! Souda! Seis! Olli huusi.

- Will you, please, try to make up your mind. Do I row or don't I !
- Voitko yrittää päättää? Soudanko vai en?

- Handling nets is a tricky business, Rusty. Wow, look at that fish!
- Verkkojen käsittely on hankalaa hommaa, Rusty. Wow , Katso tätä kalaa!

Olli said a name in Finnish. How could he know all the names?
Olli sanoi lajin (nimen) suomeksi. Kuinka hän voi tietää kaikki lajit?

He looked up the English word in his dictionary: "a pike perch". I knew for sure that it wasn't a shark, a goldfish or a fish finger.
Hän katsoi englanninkielisen nimen sanakirjastaan: "kuha". Minä tiesin varmuudella, että se eiollut hai, kultakala tai kalapuikko.

- What are we going to do with that stupid fish? I wanted to know. I was in a bad mood.
- Mitä aiomme tehdä tuon typerän kalan kanssa? Minä halusin tietää. Minä olin huonolla tuulella.

We rowed to a little island. Olli took a Swiss knife and opened the stomach of the poor fish.
Me soudimme pienelle saarelle. Olli otti Veitsen ja avasi kala paran vatsan.

Yuck! I was really annoyed with Mr Know-it-all. Sure, tell me again how your dad taught you to do that! Because my dad ... he didn't teach me anything.
Yök! Olin todella ärsyyntynyt Herra kaikkititävän kanssa. Kerro toki uudestaan miten isäsi opetti tekemään tun! Koska minun isäni... hän ei opettanut minulle mitään..

- What's wrong? Olli asked.
- Mikä hätänä? Olli kysyi
- Nothing, I said, sticking a twig into an ant hill.
- Ei mikään, sanoin työntäen tikun muurahaispesään

- Don't do that, Olli said. He sounded like his mom. I felt like punching him.
- Älä tee sitä, Olli sanoi. Hän kuulosti aivan äidiltään. Minun teki mieleni kumauttaa häntä.

- Rusty, are you homesick? Olli asked in his sympathetic way.
- Rysty, onko sinulla koti-ikävä? Olli kysyi sympaattisella tavallaan.

Then I told him that l didn't miss Supermom. I could always count on her.
Sitten kerroin hänelle, että en ikävöinyt Super-äitiä. Minä voin aina luottaa häneen.

But I missed my dad. But I didn't expect Olli to understand my feelings.
Mutta minä ikävöin isääni. Mutta en uskonut Ollin ymmärtävän tunteitani.

 

In a very quiet voice, Olli said: Rusty, I was adopted. My biological mum was too young to take care of me.
Hyvin hiljaisella äänellä Olli sanoi: "Rusty, minut on adoptoitu. Minun biologinen äitini oli liian nuori huolehtimaan minusta.

I didn't know what to say. We gathered some firewood and lit a fire.
Minä en tiennyt mitä sanoa. Keräsimme polttopuita sytytimme nuotion

We sat there for a long time. I knew Olli understood my feelings.
Istuimme siellä pitkään. Minä tiesin, että Olli ymmärsi minun tunteeni

I felt Olli was my best friend - ever.
Minusta tuntui, että Olli oli paras ystäväni ikinä