Uslar-matkablogi 7. -16.12.2018
Lauantai 15.12
Ajoimme juna-asemalle, jonka jälkeen junamatka Hannoveriin kesti tunnin. Kiersimme kaupunkia kävellen, kävimme syömässä ja ostoksilla joulutorilla sekä ostoskeskuksessa. Kaupunki oli täynnä jalkapallofaneja ja perheeni osasi kertoa, että tuona päivänä on Hannoverissa merkittävä jalkapallopeli. Olin myös yllättynyt, kun näin kaupassa mynnissä Marimekkoa.
Päivä meni nopeasti, sillä olimme takaisin Uslarissa vasta viideltä. Illalla lähdimme vielä pikkujouluihin, jossa menikin loppuilta.
Perjantai 14.12.
Keittiössä minua odotti yllätys, kun vaihtoparini vanhempineen alkoi toivottaa minulle onnea ja antaa lahjaa. En ollut muistanut edes omaa syntymäpäivääni.
Aamiaisen jälkeen lähdimme koululle vaihtoparini kanssa. Koulussa meillä oli vain pari oppituntiaa aamulla. Keskellä päivää meidän piti kuitenkin mennä koulun auditorioon kuuntelemaan joitain esityksiä.
Esityksien jälkeen kävimme vaihtoparini kanssa syömässä kaupungilla, ja sitten vain odottelimme muiden kanssa lähtöä kävelemään
Kävelimme noin kymmenen kilometriä koululta upeissa saksalaisissa maalaismaisemissa. Matkalla toinen saksalaisten opettajista yritti opettaa meitä jodlaamaan. Silti ainakin omasta puolestani voin sanoa kävelyn olleen mukava. Määränpäässämme odottivat vaihtopariemme vanhemmat ja heidän järjestämänsä juhlat. Ja koska olin syntymänpäiväsankari kaikki halusivat tietenkin laulaa minulle.
Illemmalla kävin vaihtoparini perheen ja muiden sukulaisten kanssa syömässä heidän kylänsä Intialais-Italialaisessa ravintolassa.
Keskiviikko 12.12.
Menimme aamulla ensin koululle ja kahdeksalta bussi lähti kohti Hildesheimia. Ensimmäisenä menimme katsomaan Marienburgin linnaa. Kuten kuvista huomaa, se oli kuin suoraan jostakin sadusta. Linnalta menimme muutaman mutkan kautta NordZucker-tehtaalle katsomaan, miten sokeria valmistetaan. Saimme valita, menemmekö englannin- vai saksankieliseen ryhmään. Itse valitsin englanninkielisen. Se oli mielestäni mielenkiintoista, koska naapurini viljelee sokerijuurikkaita. Tehtaalta jatkoimme matkaa kohti Hildesheimin keskustaa.
Hildesheimiin päästyämme kävimme ensin yhdessä kahdessa kirkossa ja siitä pääsimme omin päin kiertelemään joulumarkkinoita. Joulumarkkinoilla söimme todella paljon. Monet söivät pizzaa, suklaaomenoita ja muita paikallisia herkkuja. Maistoimme Schmalzkucheneita, jotka suomalaiseen makuumme maistuivat vappumunkeilta. Ennen lähtöä haimme vielä hattaraa ja kotiinviemisiksi paikallisia Lebkuchenherzeneita. Bussimatka meni nopeasti jutellessa ja pian olimmekin jo koululla, jossa odotimme muutaman tunnin kotiinpääsyä, saksalaisten vaihtopariemme ollessa orkesteriharjoituksissa.
Tiistai 11.12.
Teksti: Anna
Kuvat: Tiia
Heräsin jälleen varttia vaille kuusi, ja koulu alkoi varttia vaille kahdeksan. Ensimmäiseksi oli liikuntaa, mutta se ei sujunut kovin hyvin niin aikaisin aamulla väsyneenä. Pian me kaikki viisi tunnille osallistunutta suomalaista olimme karanneet pukuhuoneeseen. Onneksi meillä ei ole uudestaan liikuntaa…
Liikuntatunnin jälkeen oli musiikkia, jossa piti tehdä jouluinen sovitus laulusta ”Tuiki tuiki tähtönen” valitsemansa tunnetilan mukaan. Musiikinluokassa oli paljon soittimia, joista monet olivat samoja kuin omissa kouluissamme Suomessa (kuten erilaiset lyömäsoittimet ja ksylofoni), mutta luokassa oli myös pieni flyygeli pelkän pianon sijasta sekä viulu. Olin todella innoissani viulun nähtyäni, sillä harrastan itse viulunsoittoa enkä luonnollisesti voi soittaa viikkoon. Sainkin soittaa sitä vähän, ja ilmeisesti myöhemmin lisää.
Tuntien jälkeen osalla saksalaisista oli jonkinlainen abi-info, jonka aikana me muut menimme kunnanjohtajan luo kunnantalolle. Talon julkisivulla on iso joulukalenteri, jonka luukut ovat ikkunoissa. Itse talo on muutenkin hyvin kaunis – sekä sisältä että ulkoa. Kunnanjohtaja piti meille esittelykierroksen talossa, jonka aikana pääsimme näkemään ainakin kaksi vihkihuonetta. Ilmeisesti kunnantalossa on paljon enemmän häitä kuin hallintotoimia. Toinen vihkihuoneista olikin todella kaunis holvikattoinen kivikellari, mikä tekee siitä paljon suositumman vihkitilan.
Kunnantalon vierailun jälkeen pääsimme katsomaan museota, jossa kerrottiin Uslarin historiasta. Onneksi meillä oli opastus (josta saimme myös suomenkielisen käännöksen), sillä muutoin olisi vierailu jäänyt paljon latteammaksi. Piippu- ja huonekaluteollisuuden lisäksi museossa esiteltiin mm. ”kuoleman kruunuja”, jotka liittyvät eteläsaksalaiseen perinteeseen.
Kotona pelasimme Unoa ja toista korttipeliä, jossa todella täytyi ajatella. Lopulta päädyin höpöttämään värejä suomeksi, sillä on mahdotonta samanaikaisesti puhua saksaa ja ajatella loogisesti. Seitsemältä menin vaihtoparini Melinen kanssa kuoroon, mikä myös oli minusta todella hauskaa. Ei haitannut, vaikken aina ymmärtänytkään, mitä kuoronjohtaja eli paikallisen seurakunnan kanttori sanoo, sillä se oli aina mahdollista arvata eleistä ja esimerkeistä. Lisäksi on aina mukava laulaa kuorossa, jossa muut osaavat kappaleet jo valmiiksi…
Kuoron kesto on ilmeisesti vaihteleva, mutta tällä kertaa se loppui vasta lähes kymmeneltä. Kotiin päästyämme menimmekin melkein heti nukkumaan, sillä keskiviikkona oli taas aikainen herätys.
Maanantai 10.12.
Ensimmäisen eron huomaa jo aamulla, kun isäntäperheen vanhemmat antavat eväät mukaan; koulussa ei ole ilmaista kouluruokaa. Jos ei ota omia eväitä, koulun ruokalasta tai lähellä olevista pikaruokaravintoloista/kaupoista voi ostaa itselleen syötävää. Syöminen tapahtui muutenkin eri tavalla kuin Suomessa, sillä syömään pystyi periaatteessa menemään milloin vain. Tiettyjä ruokailuaikoja ei ole, ja koulun ruokalassa voi myös ihan oleskella ja tehdä vaikka läksyjä.
Tunneilla opiskellaan ahkerasti ja ehkäpä suurin syy siihen on se, että puhelimien käyttö on todellakin kielletty. Kaikki tekivät annetut tehtävät ja viittasivat ahkerasti - onhan tuntityöskentely suuri osa arvosanojen arviointia. Tuntitehtävät olivat muutenkin ryhmä- ja paritehtävä painoitteista.
Liikunta oli samantapaista kuin Suomessa, pelasimme tälla tunnilla sulkapalloa, mutta Saksassa tytöt ja pojat ovat samassa ryhmässä toisin kuin meillä Suomessa.
Koulussa (Gymnasium) liikkuu myös pienempiä oppilaita, mikä on merkittävä ero Suomen lukioon. Suomessa kouluissamme näkyy vahvasti digitalisaatio, täällä Uslarissa monessa luokassa on vain pelkkä (liikuteltava) liitutaulu eikä videokameraa tai tietokoneita. Oppikirjat eivät myöskään ole uusimpia ja ne ovat melko suurikokoisia.
Koulupäivän jälkeen teimme pienen kierroksen Uslarissa ja kävimme nopeasti Uslarin joulumarkkinoilla. Vaikka markkinat olivatkin pienet, siellä vallitsi koko ajan iloinen joulufiilis. Markkinoilta kävelimme uimahalliin, jonne oli keksitty paljon erilaista tekemistä, pystyi esimerkiksi kokeilemaan uimista pyrstön kanssa.
Uimisen jälkeen siirryimme omiin isäntäperheisiimme viettämään iltaa.
Sunnuntai 9.12
Museosaaren jälkeen suuntasimme DDR-museoon, johon meille oli varattu opastuskierros. Oppaana toimi suomalainen opiskelija, joten kierros oli luonnollisesti suomeksi. Museo oli mielenkiintoinen ja kertoi hyvin arkielämästä Itä-Saksassa. Pääsimme mm. kokeilemaan simulaattorissa miltä tuntui ajaa itäsaksalaista Trabant-autoa. Museossa oli myös paljon muuta interaktiivista toimintaa ja se oli mukavaa vaihtelua pelkkien tietolaatikoiden lukemiseen.
DDR-museolta matkasimme takaisin hotellille hakemaan matkatavaroita. Tavaroiden kanssa siirryimme Berliinin päärautatieasemalle, josta juna kohti Göttingeniä ja Uslaria lähtisi. Ennen junan lähtö oli vielä aikaa käydä syömässä ja ostoksilla. Juna lähti aikataulussa noin puoli neljältä.
Nyt istumme junassa, jonka pitäisi olla Göttingenissä kuuden aikoihin. Sieltä perheet hakevat meidät ja jokainen pääsee viettämään iltaa oman vaihtoparinsa perheen kanssa. Huomenna odottaa koulupäivä Uslarissa!
Meri-Helmi ja Iida
8.12.2018
Ensimmäinen kohteemme oli Checkpoint Charlie. Sitten piipahdimme suklaakauppaan, jonka nimi oli Ritter Sport. Melkein kaikki ostivat sieltä jotain. Kuljimme Bebelplatzin ja joidenkin muiden nähtävyyksien kautta Tv-tornille, jossa nousimme hissillä korkealle. Ylhäällä tornissa oli hienot näkymät kaupunkiin. Siellä oli myös hirveä tungos, koska se on erittäin suosittu nähtävyys.
Tv-tornin jälkeen jokainen sai haluamissaan porukoissa mennä syömään lounasta ja muutenkin shoppailemaan tai jonnekin. Palasimme porukkaan kello 14, jonka jälkeen lähdimme kohti East Side Gallerya. Se oli reilun kilometrin pituinen. Tässä vaiheessa alkoi sataa ja tuulla kovaa. Tämän jälkeen jokainen sai päättää mitä teki loppupäivän - mennä takaisin hostellille lepäämään, jatkaa muihin nähtävyyksiin, mm. Weltzeituhr, tai mennä shoppailemaan. Ilta kului leppoisissa tunnelmissa. Jalat oli varmasti jokaisella kipeät kävelemisestä, mutta ei se mitään.
Lilja ja Laura
Liitteet:
7.12.2018 Matka kohti tuntematonta
Herätys soi n. klo 6.30 ja siitä alkoi matka kohti Berliiniä. Lento oli täynnä, mutta se ei vaikuttanut viihtyvyyteen! :) Havaitsimme, että Tegelin lentokenttä on aika pieni. Hostellille päästyämme pääsimme syömään hyvää ruokaa. Jälkiruokana oli todella herkullista panna cottaa ja kiiviä <3.
Lounaan jälkeen pidimme pienen hengähdystauon ja pääsimme viemään tavaramme huoneisiin. Huoneemme on oikein mukava ja raikas, ei ole tunkkaisen huumebaarin näköinen :) Vessa ja suihku ovat eri huoneet, mikä on plussaa!!
Päivä jatkui vauhdikkaasti kohti Valtiopäivätaloa, mistä pidimme lyhyen esitelmän. Sen jälkeen pääsimme tutustumaan siihen tarkemmin ja kuuntelemaan audiolaitteella tietoa siitä. Rakennuksesta sai hienoja kuvia! Siellä oli kuin lentokentän turvatarkastus.
Sitten saimme lähteä omille teillemme ja näimme vielä pari muuta nähtävyyttä mm. Brandenburgin portin ja Holocaust-muistomerkin. Kävimme Primarkissa vähän ostelemassa tavaraa ja syömässä mäkkärissä, jossa ei muuten ollut gluteenitonta hampurilaista tarjolla ja suolakurkut olivat aika pahoja, muuten hyvää!
Kaiken kaikkiaan päivä on ollut antoisa, mutta nyt väsyttää kovasti. Gute Nacht!!!
Henna, Kata, Laura