Saavutettavuus liittyy yleensä aineettomaan ympäristöön, kuten tietoon, verkkosivuihin, digitaalisiin palveluihin ja asenteisiin tai vaikkapa ilmapiiriin. Digitaalinen saavutettavuus on sitä, että palvelut ja sisällöt ovat kaikkien käytettävissä. Sisällöt ovat mahdollisimman helppokäyttöisiä ja ymmärrettäviä kaikille palvelun käyttäjille, ja niissä kohdellaan kaikkia ihmisiä yhdenvertaisesti.

 

Kansalaisopiston näkökulmasta saavutettavuuden tavoite on, että jokaisella olisi todellinen mahdollisuus opiskella, sivistää ja kehittää itseään opiston kursseilla riippumatta erilaisista haasteista ja esteistä.

 

Suomessa yli miljoona ihmistä tarvitsee saavutettavuutta voidakseen osallistua ja toimia yhteiskunnassa samalla tavalla kuin muutkin. Saavutettavuus mahdollistaa osallistumisen ja elämykset henkilökohtaisista ominaisuuksista ja kyvyistä riippumatta.

 

Saavutettavuutta ohjaa laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta. Se astui voimaan 1.4.2019, ja lain soveltaminen alkoi portaittain 23.9.2020. Laissa saavutettavuus tarkoittaa tekniikoita, joita on noudatettava digitaalisten palvelujen suunnittelussa, kehittämisessä, ylläpidossa ja päivittämisessä. Lain tavoite on, että digitaaliset palvelut olisivat paremmin kaikkien käyttäjien, erityisesti vammaisten henkilöiden, saavutettavissa.

 

Saavutettavuus rakentuu useista palasista. Tässä oppaassa saavutettavuus jaotellaan fyysiseen, digitaaliseen, aistinvaraiseen, kognitiiviseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen saavutettavuuteen. Jaottelu on karkea, sillä saavutettavuuden eri osat liittyvät toisiinsa monin tavoin. Jaottelu voi kuitenkin selventää saavutettavuuden kokonaisuutta ja auttaa sen edistämisessä.