10. ERILAISET IHMISET YHDESSÄ

-

Elinikäinen oppiminen on ihmisoikeus, ja yhdenvertaisuuslaki velvoittaa oppilaitoksia suunnittelemaan opetuksen mahdolliseksi kaikenlaisille ihmisille. Saavutettavassa opistossa opiskelijat, työntekijät, tuntiopettajat ja muut opistoa käyttävät ihmiset kokevat itsensä hyväksytyiksi ja tervetulleiksi. Kokemus hyväksytyksi tulemisesta lisää luottamusta muihin, madaltaa kynnystä käydä kurssi loppuun ja rohkaisee ilmoittautumaan uusillekin kursseille. Saavutettavuus ja esteettömyys viestivät omalta osaltaan siitä, että ihminen on tervetullut opistoon.

 

Saavutettavuuden ja esteettömyyden perustaa valetaan jo opiston strategiassa ja toiminnan suunnittelussa. Osa työstä perustuu lakeihin ja asetuksiin, mutta ne eivät määrää, mitä ihminen ajattelee, toivoo ja tavoittelee, tai miten hän asennoituu muihin ihmisiin. Kuitenkin kokemus olla hyväksytty ja tervetullut omana itsenään on viime kädessä kiinni juuri asenteista. Onko minulla halua käyttäytyä, valita ja toimia niin, että jokaisella on yhdenvertaiset osallistumisen ja toimimisen mahdollisuudet?

Kohtaaminen

Jokapäiväisessä arjessa asenteet tulevat näkyviin vuorovaikutuksessa ja kohtaamisissa. Ihmiset voivat jännittää toistensa kanssa olemista yleensäkin, ja jännitys liittyy ehkä enemmän sosiaaliseen tilanteeseen kuin toiseen ihmiseen. On hyvä sietää epävarmuuden tunnetta ja luottaa siihen, että ihminen oppii vuorovaikutustakin.

 

Opettajia ja muuta henkilökuntaa saattaa jännittää esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevan kurssilaisen kohtaaminen. Se voi tuntua hämmentävältä ja aiheuttaa tunteen osaamattomuudesta ja riittämättömyydestä. Kohtaamisessa tärkeintä on läsnäolo ja avoimuus sekä halu ja pyrkimys pitää jokainen kurssilainen mukana yhdenvertaisena ryhmän jäsenenä. Kaikkea ei tarvitse tietää ja osata, eikä se ole mahdollistakaan.

 

Yhteistyö vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten järjestöjen kanssa voi tarjota apua erityistä tukea tarvitsevien kohtaamiseen. Voisivatko opistot pyytää järjestöiltä työnohjausta? Kohtaamista ja vuorovaikutusta voi pohtia myös suoraan erityistä tukea tarvitsevien ihmisten kanssa: mikä vuorovaikutuksessa meni hyvin, mikä oli hankalaa ja miten tästä jatketaan?

 

Vuorovaikutuksen kehittäminen yhdessä erityistä tukea tarvitsevien ihmisten kanssa edellyttää, että he osallistuvat kansalaisopistojen kursseille. Toistaiseksi he ovat yksi aliedustetuista ryhmistä. Yhteinen keskustelu kuitenkin kannattaisi, sillä se vahvistaisi kurssilaisten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Samalla se auttaisi toteuttamaan sekä kansalaisopistojen että kolmannen sektorin järjestöjen yhteisiä tavoitteita ja arvopohjaa.

Turvallisempi tila

Kunnioittava ja avoin ilmapiiri on yksi sosiaalisesti turvallisemman tilan tunnusmerkki. Toisinaan käytetään myös turvallisen tilan käsitettä, mutta tässä oppaassa puhutaan turvallisemmasta tilasta. Valittu käsite sopii tarkoitukseen paremmin, sillä käytännössä on vaikea taata, että jokin tila on turvallinen aivan jokaiselle. Turvattomuus tai turvallisuus ovat myös tunteita ja kokemuksia, jotka ovat kaikille omia ja yksilöllisiä.

 

Turvallisemmassa tilassa, esimerkiksi kansalaisopistossa yleisesti tai sen yksittäisessä kurssitilassa, jokainen saa olla sellainen kuin on ilman pilkan, syrjinnän tai häirinnän kohteeksi joutumista. Turvallisemmassa tilassa ihmiset kohtelevat toisiaan yhdenvertaisesti. He eivät erottele toisiaan perustein, jotka liittyvät sukupuoleen, ikään, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun vastaavaan asiaan.

 

Jokaisella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi kursseilla ilman pelkoa seksuaalisesta, fyysisestä tai verbaalisesta häirinnästä tai ahdistelusta. Rasismi ja syrjintä eivät kuulu kansalaisopistojen toimintaan.

Turvallisemman tilan periaatteita

Turvallisemman tilan periaatteet ja toimintatavat ovat yhdessä sovittuja keinoja kunnioittavan ja hyväksyvän ilmapiirin luomiseen. Yhdessä sovittujen menettelytapojen avulla voidaan puuttua häiritsevään tai epämiellyttävään käytökseen.

 

Turvallisemman tilan periaatteet vaihtelevat jonkin verran yhteisöittäin tai toimijoittain. Periaatteissa on kuitenkin niin paljon yhteistä, että vinkkejä voi ottaa eri toimijoiden periaatteista. Tässä on esimerkkinä tiivistelmä Kulttuuria kaikille -palvelujen pelisäännöistä. Niissä on hyödynnetty periaatteita seuraavilta toimijoilta: Ruskeat Tytöt, #StopHatredNow, UrbanApa, Globe Art Point ry, Valokuvataiteen museo ja Toisin katsottu museo -seminaarin (2019) järjestäjät.

 

  • Syrjimättömässä ja turvallisessa ilmapiirissä vuorovaikutus sujuu parhaiten. Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen.
  • Kunnioita ja kuuntele muita. Pyri olemaan avoin uusille näkökulmille.
  • Vältä tekemästä oletuksia toisista ihmisistä – jokaisella on itsemääräämisoikeus.
  • Yritä tiedostaa omat oletuksesi, puhu omasta kokemuksestasi, älä muiden puolesta.
  • On sallittua ja hyvä kertoa, että et tiedä tai tunne jotain asiaa. Voit kysyä lisätietoa.
  • Käytä ymmärrettävää ja yleistajuista kieltä.
  • Jos olet eri mieltä jonkun kanssa, koita ilmaista se rakentavalla ja rauhanomaisella tavalla. Keskity asiaan, älä henkilöön.
  • Jos otat valokuvia tai videoita, varmista, että se sopii kaikille kuvassa näkyville.
  • Jos jokin tilanne tuntuu epämukavalta, kerro siitä järjestäjille. Voit antaa palautetta epämukavista tilanteista myös jälkikäteen ja anonyymisti.

 

Tutustu Kulttuuria kaikille -palvelun turvallisemman tilan periaatteisiin tarkemmin osoitteessa https://www.kulttuuriakaikille.fi/tietoa_meista_turvallisemman_tilan_periaatteet

 

Muiden toimijoiden turvallisemman tilan periaatteita

https://www.invalidiliitto.fi/osallistu/turvallisen-tilan-ohjeet (Invalidiliitto)

https://www.oaj.fi/oaj/oaj-esittaytyy/turvallisemman-tilan-periaatteet/ (Opettajien Ammattijärjestö)

Pelisäännöt tehdään yhdessä

Turvallisempaa tilaa voidaan luoda sopimalla yhdessä pelisäännöt. Niiden tarkoitus on saada ihmiset miettimään ennakoivasti omaa käyttäytymistään ja luomaan yhdessä turvallisuutta kaikille. Jokainen tilassa oleva ihminen on vastuussa turvallisemman tilan luomisesta ja ylläpitämisestä omalla käyttäytymisellään. Kansalaisopiston kurssilla vastuu turvallisuudesta on sekä opiskelijoilla että opettajalla.

 

Kansalaisopistossa turvallisemman tilan periaatteiden luominen on sekä henkilöstön että toimintaan osallistuvien asiakkaiden yhteispeliä. Käytännössä prosessi voi sisältää esimerkiksi keskustelutilaisuuksia ja työpajoja. Kun turvallisemman tilan pelisäännöt on kirjattu, niitä on syytä tarkastella aika ajoin myös jälkikäteen. Maailma muuttuu, ja jokin nyt hyvä toimintatapa voi vaatia viilausta tulevaisuudessa.