3. Äestäen maa kuohkeaksi (kevään ryhmät)
Aluksi
Kysymys 1.
Mikä tämä esine on nimeltään ja mitä sillä on voitu tehdä?
Esine on nimeltään risukarhi, risuäkeen ja astuvan itäsuomalainen yhteisnimitys.Risukarhi tai risuäes valmistettiin katkaisemalla noin käden paksuisia, oksaisia ja tuoreita kuusennäreitä, jotka halkaistiin keskeltä kahtia. Halkaistuja näreenpuolikkaita vitsastettiin koivuvitsaksilla yhteen 4–6 kappaletta niin, että leveydeksi karhelle tuli noin metri. Aisat tehtiin koivusta. Peltotyypistä riippuen näreiden oksat katkottiin tasaisilla peltomailla noin vaaksan mittaisiksi ja kivikkoisilla peltomailla lähes kyynärän mittaisiksi. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että Itä-Suomessa oksat jätettiin pidemmiksi kuin Länsi-Suomessa. Astuva on hiukan risukarhea painavampi, leveämpi ja tiheäpiikkisempi äestysväline. Runkonäreitä oli 6–10 ja niiden pohjalta syntyikin arvoitus: "Millä on seitsemän selkää ja sata jalkaa?" Nimitys risukarhi juontaa peränsä äkeen oksantynkien muodostamasta karhuntaljamaisesta olemuksesta. Yksityiskohtaisempaa tietoa risuäkeestä löydät historiallisesta maataloudesta kertovalta sivulta.
Kerro ryhmälle miksi peltoja äestetään ja mihin sillä pyritään
Äestyksen tarkoituksena on kynnön yhteydessä auran peltoon jättämän viillon kuohkeuttaminen. Varsinkin savi- ja hiesumaihin syntyneet kuorettumat häviävät äestyksen yhteydessä. Karhilla voi myös mullata äestyksen yhteydessä lisätty lannoite. Kuohkeaan peltoon on hyvä kylvää tulevan sadon siemen. Kesantoäestystä on tehty pitkin kasvukautta pitämään ei-toivotut rikkakasvit loitolla kesantopelloilta. Hyvin toimiakseen se täytyy toistaa usein: alla olevassa kuvassa rikat ovat jo toivottoman pitkiä ja tiukasti maahan juurtuneita.
Kesantoäestys on yhä nykyaikanakin käytössä oleva menetelmä erityisesti luomuviljelyssä. Rikkaäestyksen hyviä puolia on se, että pellolle levitettäviä rikkamyrkkyjä ei tarvita.
Opasta halukkaita risukarhilla äestyksen saloihin
Varsinkin äestysvälineissä tapahtunut kehitys tulee konkreettisesti kävijöille selväksi, jos he itse hyppäävät risukarhin vetojuhdaksi äestyksessä apuna käytetyn hevosen sijaan. Nykyäänhän kyseinen toimenpide tehdään koneellisesti isoilla äkeillä, jotka säästävät monta hikipisaraa viljelijän otsalta. Halukkaat saavat kokeilla kuinka risukarhilla äestys oikein tapahtuu ja samalla tulee kosketuspintaa siihen, kuinka raskasta työtä ruoantuotanto on ollut ennen teollistumista.
