Perinnetilat ovat katsaus vanhasta suomalaisesta elämänmenosta. Korteniemen metsänvartijan tila on puitteiltaan 1910-luvun tyyliä kun taas Koveron kruununmetsäntorppa pyrkii vastaamaan mahdollisimman tarkoin hieman uudempaa hevosmaatalouden aikaa 1930-luvulla. Tilat toimivat kesäisin aivan samalla lailla kuin esikuvansakin: kotieläinten ja viljelysten hoito, peltotyöt sekä muut tiloihin liittyvät askareet tehdään edelleen käsipelin perinteisiä työvälineitä ja menetelmiä käyttäen. Perinnetilojen ympäristö ja siihen nivoutuva perinteinen tilusten hoito luovat oivalliset puitteet ylläpitää maatiaislajikkeiden kantoja.

Kantojen ylläpitäminen luonnollisessa ympäristössään on tärkeää varsinkin nykymaailmassa, jossa tehotuotantoon käyvät vain ne rodut ja lajikkeet, joille on jalostettu lähes hintalappukin valmiiksi kylkeen. Ei ole taattua, että viljelykasvien maatiaiskannat ovat turvattuja muutamalla valikoidulla lajikkeen edustajalla, jotka ovat pakastettuina jäähän koverrettuun luolaan Norjan Huippuvuorten kansainväliseen siemenvarastoon. Parhaiten oikeuksiinsa maatiaislajikkeet pääsevät kuitenkin niissä ympäristöissä, joissa ne ovat kehittyneetkin – vanhoilla perinteisillä maatiloilla. On paljon helpompi perustella tilalla vierailevalle kävijälle, miksi on tärkeää ylläpitää perinteisten viljelykasvien ja eläimien kantoja, kun he itse voivat nähdä, koskea, tuntea ja haistaa näitä kasveja ja eläimiä.