Mikä tämä esine on nimeltään ja mitä sillä on voitu tehdä?

Esine on nimeltään risukarhi, risuäkeen ja astuvan itäsuomalainen yhteisnimitys.

Risukarhi tai risuäes valmistettiin katkaisemalla noin käden paksuisia, oksaisia ja tuoreita kuusennäreitä, jotka halkaistiin keskeltä kahtia. Halkaistuja näreenpuolikkaita vitsastettiin koivuvitsaksilla yhteen 4–6 kappaletta niin, että leveydeksi karhelle tuli noin metri. Aisat tehtiin koivusta. Peltotyypistä riippuen näreiden oksat katkottiin tasaisilla peltomailla noin vaaksan mittaisiksi ja kivikkoisilla peltomailla lähes kyynärän mittaisiksi. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että Itä-Suomessa oksat jätettiin pidemmiksi kuin Länsi-Suomessa. Astuva on hiukan risukarhea painavampi, leveämpi ja tiheäpiikkisempi äestysväline. Runkonäreitä oli 6–10 ja niiden pohjalta syntyikin arvoitus: "Millä on seitsemän selkää ja sata jalkaa?" Nimitys risukarhi juontaa peränsä äkeen oksantynkien muodostamasta karhuntaljamaisesta olemuksesta. Yksityiskohtaisempaa tietoa risuäkeestä löydät historiallisesta maataloudesta kertovalta sivulta.