Luominen

"Avaruus
 Ikuisuus

Taivas täynnä auringoita,
meri täynnä pisaroita
 aallon alla aalto uus.

Tuuli, tuuli vaeltaa.

 Uumenista ajan, aineen,
 puhki maailmoiden paineen
suuri, suora, yksinäinen
vuorenhuippu kohoaa.

Vyönä velloo vaahto laineen,
 päässä hohtaa kruunu jäinen.
 Hartioita pilvet pyyhkii,
 ilma nyyhkii.
Vaiti seisoo jättiläinen
 katse pitkin ulappaa.

 Kerran vuoren voima riehui.

 Tuhat kertaa tuhat vuotta
 laavan lieskat yötä halkoi,
tuhkavyöryt salamoi.
Tuhat kertaa tuhat vuotta
varjot häilyi, loimut liehui,
 aalto kiehui, tulta joi.

Vetten alla, vetten päällä
 tehtiin kerran työtä täällä,
kunnes aine elää alkoi.

 Levää, limaa kerroksittain,
 koralleja miljoonittain luotiin,
kunnes alta meren verkalleen
 nousi ihme luun ja veren,
 uiva riutta palmuineen.

Tuhat kertaa tuhat vuotta
mitään ei voi tehdä suotta.

 Nähkää, kuinka siivin hennoin
perho kantaa kultaa heteen!
Nähkää, kuinka vaakalennon
albatrossi syöksyy veteen!

Nähkää, kuinka palmun siemen
pitkin pitkää meren selkää
 pähkinässään samoaa!
 Katsokaapa ja ihmetelkää:
ken ei myrskyyn käydä pelkää,
 sille hyväntoivonniemen
kerran tarjoo mannermaa!

 Nähkää, kuinka äärtä vailla
vilja huojuu lietemailla,
kuinka lauma pilven lailla
aron halki vaeltaa!

 Elämä on ihmeellinen!
Kuulkaa laulu graniittinen,
 nähkää lintu teräksinen
 huippuvuoren päällä!

Yhä liikkuu Henki täällä.

 Mitä ei voi silmin vajain nähdä,
 siitä unta nähkää.
Aina uuden aamun eteen
 luojankämmen tuutii tähkää.
Aina sataa tulvaveteen
 lastut arkinrakentajain.
Lienet eläin taikka puu,
-- kaikin soluin, sydämin
 usko, tahdo jotakin,
niin se kerran tapahtuu!

Tuhat kertaa tuhat vuotta
mitään ei voi tehdä suotta."

 Lauri Viita, 1947