Pajapäivää edeltävällä viikolla oppilaat keksivät ryhmissä veteen ja lähivesiin liittyviä tutkimuskysymyksiä. Kysymyksiä keksittiin innokkaasti ja kaikkien ryhmäläisten kysymykset otettiin huomioon. Ohjeistuksessa korostin, että tyhmiä kysymyksiä ei ole, vaan kaikki veteen ja lähivesistöihin liittyvät kysymykset ovat sallittuja ja yhtä arvokkaita. Toisaalta jokaisessa oppilasryhmässä näytettiin kuitenkin kysymyksiä laadittaessa pohtivan, että itsestään selviä kysymyksiä ei kannattaisi kirjata eikä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voisi millään saada vastausta. Kun kaikki ryhmät olivat saaneet kysymykset valmiiksi, ne käytiin yhdessä läpi. Yhdessä mietittiin, mistä kysymyksiin voitaisiin saada vastaus. Moniin kysymyksiin oppilaat totesivat löytyvän vastauksen menemällä itse tutkimaan Koululammelle tai Koulunpurolle, miten asia on. Osaan kysymyksistä oppilaat arvelivat saavansa suoraan vastauksen yliopiston LUMA-opettajilta sekä internetistä tai kirjoista.

Pajapäivänä aamupäivällä oppilaat kävivät luokanopettajan ja koulunkäynninohjaajan kanssa vesinäytteiden hakuretkellä lähiympäristössä. Lähes kaikki oppilaat motivoituivat vesinäytteiden ottamiseen, vaikka jäähän oli kairattuna vain kaksi aukkoa, mikä lisäsi oman vuoron odottelua. Oppilaat merkitsivät näytepurkit vedenkestävillä tusseilla. Edelliseltä LUMA-opettajien vierailukerroilta oppilaat muistivat, että näytepurkki on huuhdottava näytteenottopaikan vedellä ennen näytteen ottamista ja purkki on otettava aivan täyteen vettä. Vedenalaiseen GoPro-kuvaukseen halusi osallistua paria oppilasta lukuun ottamatta kaikki oppilaat.

Pajapäivänä vedenhakuretken jälkeen ryhdyttiin ryhmittäin tutkimaan vesinäytteitä Keski-Suomen LUMA-keskuksen yliopistonopettajien kanssa. LabDisc-laitteet antureineen mittasivat hyvin lämpötilan ja pH:n. Lisäksi oppilaskäytössä oli yksi Keski-Suomen LUMA-keskuksen Vernier-mittalaite pH-antureineen, koska pH-mittauslaitteita ei muuten olisi riittänyt kaikille ryhmille. Oppilaat osasivat käyttää mittareita ja antureita hyvin, sillä he olivat jo aiemmin harjoitelleet niiden käyttöä Takapihan sankarit Metsämörriretkellä -elokuvan kuvauksissa. Oppilaat muistivat, miksi pH-anturit on huuhdottava ionisoidulla vedellä eri vesinäytteiden mittausten jälkeen. pH:ta mitattiin mittausautomaatiolaitteiden lisäksi myös indikaattoripaperilla. Todettiin, että indikaattoripaperilla saatu tulos on yhdenmukainen mittausautomaatiolaitteilla saatujen tulosten kanssa, vaikkakaan tulos ei ole yhtä tarkka kuin mittarilla. Johtavuutta ei työpajapäivänä valitettavasti ehditty ajan puutteen vuoksi mitata.

Oppilaat saivat LUMA-opettajien ohjaamassa työpajassa hyvän käsityksen tieteellisen tutkimuksen tekemisestä sekä tutkimustulosten koonnista ja vertailusta. Jokaisen vesialueen näytteitä tutkittiin ensin aistinvaraisesti haistelleen ja katsellen. Aistinvaraiset havainnot koottiin taulukkoon. Tämän jälkeen mitattiin pH ja lämpötila, jotka myös merkittiin taulukkoon. Lopuksi taulukon tuloksia analysoitiin yhdessä. Pohdittiin, miksi näyteveden lämpötila oli korkeampi kuin järvessä olevan veden ja miten saataisiin luotettavin tieto järvessä olevan veden lämpötilasta. Lisäksi mietittiin, miten aistinvaraiset havainnot voisivat liittyä mittauslaitteiden tuloksiin. Esimerkiksi Koulunpuron vedessä useampi oppilas mainitsi havitsevansa Spriten tuoksun. Mietittiin, mitä yhteistä voisi olla aistinvaraisesti havaitun Spriten tuoksun ja Koulunpuron mittaustulosten kanssa. Koulunpuron, Koululammen ja Alasen veden hajua kuvailtiin likaiseksi, kun taas Hirvasen vesinäytteessä likaisen hajua ei havaittu. Kokemustensa perusteella osa oppilaista totesi, että he uisivatkin mieluiten Hirvasessa. Harmi, että johtavuutta ei tällä kertaa ehditty mitata, sillä johtavuudesta saaduilla tuloksilla olisi voinut hyvin havainnollistaa luonnonvesiin liuenneiden aineiden olemassaoloa (vrt. puhtaan veden sähkönjohtavuus on nolla).

Oppilaat tekivät pajapäivän työskentelystään ryhmäarvioinnin. Ryhmissä oppilaat näyttivät pohtivan työskentelyään totuudenmukaisesti ja kirjuri tarkisti ennen arvioinnin merkitsemistä, hyväksyvätkö kaikki yhteisesti annetun arvion. Lopuksi yhteisarviointi vahvistettiin kunkin oppilaan henkilökohtaisella allekirjoituksella. Yhteisarvioinnin paras anti on mielestäni se, että oppilaat vähitellen oppivat arviointilomaketta täyttäessään huomaamaan, mitkä asiat vaikuttavat ryhmän toimivuuteen. Pääosin oppilaat kokivat ryhmätyön sujuneen erittäin hyvin. Kaksi ryhmää osasi arvioida ryhmänsä toimintaa myös kriittisesti ja näissä ryhmissä mainittiin toisten kannustamisen (2 mainintaa) ja oman vuoron odottamisen (1 maininta) olevan jatkossa kehitettäviä asioita.

Ryhmäarvioinnin jälkeen jokainen oppilas teki vielä henkilökohtaisen arvioinnin omasta ja ryhmänsä työskentelystä. Oppilaat kuvailivat omaa osallistumistaan konkreettisin teoin: yleisimmin oppilaat kertoivat osallistuneensa ryhmätyöhön tekemällä vesinäytteistä mittauksia. Muutamat oppilaat osasivat arvioida ryhmänsä työskentelyä myös kriittisesti: erityisesti toivottiin lisää toisten kannustamista ja kuuntelemista.

Pajapäivän jälkeen oppilaat miettivät tutkimusryhmissään, mihin kysymyksiin vedentutkimusretkellä ja LUMA-pajassa löydettiin vastaus. Tulosten raportointi tapahtui ryhmittäin ilman opettajan välitöntä ohjausta.