Merikotkat
Tomelian ja Dedefiluksen jäähyväiset
Tänään oli haikeutta ilmassa.
Viimeinen eskaripäivä.
Tomelia ja tonttu Tosipikkuinen olivat leiponeet hiirilimppuja( vaikka Tosipikkuisen hiiret muistuttivat pupuja). Mutta ei se mitään, Tosipikkuinen on vielä...no, tosipikkuinen, ja oppii kyllä.
Dedefilus oli käynyt pikaisella reissulla kuussa ja toi sieltä taas siemeniä. Toivottavasti kotoa pihalta löytyy jokin suojainen multava paikka.
Oikein ihanaa kesää kaikille! Nähdään ensi syksynä Pihkoon koulun pihamaalla. Jossakin vaiheessa syksyä käynnistämme myös alkuluokkatoiminnan, ja taas seikkaillaan yhdessä!
Viimeinen eskaripäivä.
Tomelia ja tonttu Tosipikkuinen olivat leiponeet hiirilimppuja( vaikka Tosipikkuisen hiiret muistuttivat pupuja). Mutta ei se mitään, Tosipikkuinen on vielä...no, tosipikkuinen, ja oppii kyllä.
Dedefilus oli käynyt pikaisella reissulla kuussa ja toi sieltä taas siemeniä. Toivottavasti kotoa pihalta löytyy jokin suojainen multava paikka.
Oikein ihanaa kesää kaikille! Nähdään ensi syksynä Pihkoon koulun pihamaalla. Jossakin vaiheessa syksyä käynnistämme myös alkuluokkatoiminnan, ja taas seikkaillaan yhdessä!
Perunat ja mukulat
Perunamme Tolonen, Nappula, purjoankka ja herra Kananen ovat kasvattaneet varttaan kiitettävästi. Ne kukkivat! Eilen kurkistimme Tolosen juuristoon ja sieltä löytyi perheenlisäystä, uusi mukula. Oi miten söötti!
Veden mittausta ja siemen- ja ötökkäjahtia
Joki oli niin kaunis. Sorsa uiskenteli rauhallisesti ja valkovuokot heiluttelivat terhakkaasti auenneita kukkiaan. Mittaus kertoi, että vesi oli kylmempää kuin ilma.
Etsimme käpyjä ja yritimme löytää niistä siemeniä. Heikoin tuloksin, männynkäpyjä oli nokkinut tikka ja kuusenkävyt olivat tiukasti kiinni. Mutta kun aurinko alkoi lämmittää, ötökät heräsivät. Niitä oli kiva katsella suurennuslasin läpikin. Poimulehti oli kerännyt vettä aivan kuin keijun pikariin.
Vanha mattoteline osoittautui oivalliseksi kiipeilypaikaksi. Koulun uudella pihamaalla näkyykin uusia kiipeilytelineitä...
Ai niin ja sammakonkutu oli muuttunut! Mustat pisteet olivat venyneet soikeiksi, ja hyytelö oli ikään kuin löystynyt.
Etsimme käpyjä ja yritimme löytää niistä siemeniä. Heikoin tuloksin, männynkäpyjä oli nokkinut tikka ja kuusenkävyt olivat tiukasti kiinni. Mutta kun aurinko alkoi lämmittää, ötökät heräsivät. Niitä oli kiva katsella suurennuslasin läpikin. Poimulehti oli kerännyt vettä aivan kuin keijun pikariin.
Vanha mattoteline osoittautui oivalliseksi kiipeilypaikaksi. Koulun uudella pihamaalla näkyykin uusia kiipeilytelineitä...
Ai niin ja sammakonkutu oli muuttunut! Mustat pisteet olivat venyneet soikeiksi, ja hyytelö oli ikään kuin löystynyt.
Dedefiluksen viimeisen vaunun kadonneet kirjaimet
Koulua maalattiin, huomasimme kun menimme Luontotuvalle. Siellä tapasimme Dedefiluksen, joka harmitteli että yhteinen aikamme lähestyy loppuaan, ja nyt hänen avaruusaluksensa viimeisestä vaunusta on kadonneet viimeiset kirjaimet. Ne vierasperäiset. Ovat lentäneet huiskishaiskis metsään tuulenpuuskan mukana. Pokemonitko aiheuttivat kaaosta ja tuulen yltymistä?
Eipä hätä ole tämän näköinen, lähdimme metsikköön metsästämään kirjaimia. Kaikki löytyivät, lopuksi jopa w.
Luontotuvalla kerroimme Dedefilukselle, mitä sammakonkutu on, ja miksi meillä on sellaista akvaariossa. Nuijapäitä odotellessa!
Eipä hätä ole tämän näköinen, lähdimme metsikköön metsästämään kirjaimia. Kaikki löytyivät, lopuksi jopa w.
Luontotuvalla kerroimme Dedefilukselle, mitä sammakonkutu on, ja miksi meillä on sellaista akvaariossa. Nuijapäitä odotellessa!
Kevättä Kissamäenpolulla
Olipas kevät edistynyt Kissamäenpolun metsässä! Muurahaiset kuhisivat röykkiöittäin sammalikossa, oliko se niiden tumman metsän valtatie? Sammakkolampi oli osittain sulanut ja siellä oli sammakonkutua. Metsästä löytyi myös suloinen ruskea karvainen perhosentoukka, ja sille yritettiin kovasti rakentaa mieluisaa pesää. Löytyipä metsästä myös luunpala ja härän pää, mitä ihmettä? Ja mitä hieroglyfeja löytyikään kivestä; pääkallo, luu, sieniä, rasti......missä aarre?
Kevättouhut jatkuvat
Luontotuvalla tutkimme, ovatko viime syksynä istuttamamme Dedefiluksen kuumunat itäneet? Kyllä vaan, pensaiden alta pilkisti vihreitä silmuja!
Metsässä kokeilimme käsisahan käyttöä. Kuolleisiin puihin tietenkin. Mahtaisikohan sellaisen sahan saada kotiinkin, olisi kyllä kohta ruista ranteissa!
Heurekassa etsimme siemeniä paprikoista, tomaateista ja kirsikkatomaateista. Kaikista löytyi, ja tuli vähän maisteltuakin....Siemenet laitettiin multaan.
H- kirjain ilmestyi, kun Dedefilus toi hämmentäviä hassuja siemeniä kuusta. Laitettiin toki nekin multaan, jännittäkää kotona kasvaako niistä mitään. Harmaan kissan häntineen ja hampaineen opettelimme piirtämään vanhan tarinan avulla; " ukon ja akan veden nouto".
Viikon lintumme on västäräkki, ja sen olemmekin nähneet pihalla tällä viikolla. Ja voi surkeus, tänään huomasimme että se höpsö lintu rakentaa touhukkaana pesää rähjäiseen pahvilaatikkoon koulun pihalla. Apua, ja pihaa siivottiin juuri. Ei auttanut muu kuin siirtää laatikko luontotuvalle. Ehkä lintu sen löytää, ehkä ei. Onneksi siinä ei ollut vielä munia.
Metsässä kokeilimme käsisahan käyttöä. Kuolleisiin puihin tietenkin. Mahtaisikohan sellaisen sahan saada kotiinkin, olisi kyllä kohta ruista ranteissa!
Heurekassa etsimme siemeniä paprikoista, tomaateista ja kirsikkatomaateista. Kaikista löytyi, ja tuli vähän maisteltuakin....Siemenet laitettiin multaan.
H- kirjain ilmestyi, kun Dedefilus toi hämmentäviä hassuja siemeniä kuusta. Laitettiin toki nekin multaan, jännittäkää kotona kasvaako niistä mitään. Harmaan kissan häntineen ja hampaineen opettelimme piirtämään vanhan tarinan avulla; " ukon ja akan veden nouto".
Viikon lintumme on västäräkki, ja sen olemmekin nähneet pihalla tällä viikolla. Ja voi surkeus, tänään huomasimme että se höpsö lintu rakentaa touhukkaana pesää rähjäiseen pahvilaatikkoon koulun pihalla. Apua, ja pihaa siivottiin juuri. Ei auttanut muu kuin siirtää laatikko luontotuvalle. Ehkä lintu sen löytää, ehkä ei. Onneksi siinä ei ollut vielä munia.
Ilmaa ilmapalloon
Vappuhan se lähestyy. Ja ilmapallot. Heurekassa tutkailimme saammeko palloihin eloa jos laitamme pulloon A lämmintä vettä ja kuivahiivaa, pulloon B lämmintä vettä, kuivahiivaa ja sokeria ja pulloon C etikkaa ja soodaa. Pullo A: ssa ei tapahtunut oikein mitään, hiiva painui pohjaan. Pullo B:n pallo alkoi lupaavasti pullistua lounaaseen mennessä. Pullo C juoksutti meidät käytävän puolelle, kun se alkoi kuohua! Mutta eipä hätää mitään, pallo pullistui kivasti.
Tänään teimme hiilipiirustuksen, oikeastaan HIIRIpiirustuksen, sillä Tomelia istui nojatuolissaan meidän mallina. Upeita kuvia, sanoi Tomeliakin.
Viikon lintu on peippo.
Tänään teimme hiilipiirustuksen, oikeastaan HIIRIpiirustuksen, sillä Tomelia istui nojatuolissaan meidän mallina. Upeita kuvia, sanoi Tomeliakin.
Viikon lintu on peippo.
Luonto heräilee
Tällä viikolla istutimme itäneitä perunoita maitopurkkeihin. Perunat olivat aika persoonallisen näköisiä, ja niinpä lapset antoivatkin niile nimet: yhdessä purkissa piileskelee Tolonen, yhdessä Nappula, yhdessä Pepe-Liisa, yhdessä Purjoankka ja yhdessä Herra Kananen.
Tutustuimme Kokki Klorofylliin, joka hämmentää keitoksiaan vihreässä keittiössään Maakotkien ruokahuoneessa. Ilmankos siellä onkin niin happirikas ilma!
Luonnon heräämistä ja heräämisen kirjaamistakin on harjoiteltu; pihalla, kävelyretkillä, luontotuvalla, metsäretkellä ja varmaan kotonakin. Pajun pulleissa kukinnoissa viihtyi nokkosperhonen, telkkä on muuttanut luontotuvan telkänpönttöön, muurahaiset ovat heränneet, ja hämähäkit, sorsia on nähty liikkeessä ja nukkumassa. Luontotuvan kioski avautui!
Metsässä kävi kuhina muurahaispesän lähellä, muttei juurikaan pesässä? Kyykäärmeitä ei onneksi nähty, vaikka jotkut ehkä näki...Lahopuuta oli joku jyrsinyt, kiveltä löytyi höyhenkasa (nyyh), sammakkolampi oli vielä jäässä. Metsästä löytyi viimesyksyisiä langanpätkiä, ja siitä se idea sitten lähti: lisää lankaa repusta ja kohta metsässä sidottiin keppejä yhteen suurella tarmolla! Solmun tekeminen onkin taitolaji! Paluumatkalla nähtiin yksi leskenlehti.
Viikon lintuna on ollut kiuru.
Tutustuimme Kokki Klorofylliin, joka hämmentää keitoksiaan vihreässä keittiössään Maakotkien ruokahuoneessa. Ilmankos siellä onkin niin happirikas ilma!
Luonnon heräämistä ja heräämisen kirjaamistakin on harjoiteltu; pihalla, kävelyretkillä, luontotuvalla, metsäretkellä ja varmaan kotonakin. Pajun pulleissa kukinnoissa viihtyi nokkosperhonen, telkkä on muuttanut luontotuvan telkänpönttöön, muurahaiset ovat heränneet, ja hämähäkit, sorsia on nähty liikkeessä ja nukkumassa. Luontotuvan kioski avautui!
Metsässä kävi kuhina muurahaispesän lähellä, muttei juurikaan pesässä? Kyykäärmeitä ei onneksi nähty, vaikka jotkut ehkä näki...Lahopuuta oli joku jyrsinyt, kiveltä löytyi höyhenkasa (nyyh), sammakkolampi oli vielä jäässä. Metsästä löytyi viimesyksyisiä langanpätkiä, ja siitä se idea sitten lähti: lisää lankaa repusta ja kohta metsässä sidottiin keppejä yhteen suurella tarmolla! Solmun tekeminen onkin taitolaji! Paluumatkalla nähtiin yksi leskenlehti.
Viikon lintuna on ollut kiuru.
Book Creator: Vuodenaikakirja
Huh huh, onnistuttiin!
Piirsimme neljässä pienryhmässä vuodenajat; kevät, kesä, syksy, talvi. Tänään kuuntelimme Vivaldin vuodenaikoja ja sen jälkeen istuuduimme yhdessä lattialle piiriin työstämään kuvista äänikirjaa. Yhteispeli toimi hienosti; kuvattiin sivu kerrallaan, rohkeimmat äänittivät puhetta ja tehtiin yhdessä sormenpäillä sadetta. Seuraavaksi rohkeimmat kirjoittivat näppäimistöllä tekstiä ja kohtahan piirissä oli hyvin rohkeaa porukkaa! Kirjoittaminen osoittautuikin mukavaksi ja oli kiva nähdä, kun ujous työnnettiin syrjään. Luettiin kirja monta kertaa, tai siis Siri luki sen meille.
Tällä viikolla olemme kirjanneet luontovihkoon havaintoja herneen kasvamisesta. Rairuoho- tutkimus valmistui myös: kirkkaan lasin alla kasvoi vihteää ruohoa, ja mustan purkin alla valkoista. Valohan sieltä puuttui!
Äänestimme kahdesta pääsiäisherkusta: pashasta ja mämmistä. Pasha voitti, vaikka Leo ja Sari ja Mantu olivat toista mieltä...
Piirsimme neljässä pienryhmässä vuodenajat; kevät, kesä, syksy, talvi. Tänään kuuntelimme Vivaldin vuodenaikoja ja sen jälkeen istuuduimme yhdessä lattialle piiriin työstämään kuvista äänikirjaa. Yhteispeli toimi hienosti; kuvattiin sivu kerrallaan, rohkeimmat äänittivät puhetta ja tehtiin yhdessä sormenpäillä sadetta. Seuraavaksi rohkeimmat kirjoittivat näppäimistöllä tekstiä ja kohtahan piirissä oli hyvin rohkeaa porukkaa! Kirjoittaminen osoittautuikin mukavaksi ja oli kiva nähdä, kun ujous työnnettiin syrjään. Luettiin kirja monta kertaa, tai siis Siri luki sen meille.
Tällä viikolla olemme kirjanneet luontovihkoon havaintoja herneen kasvamisesta. Rairuoho- tutkimus valmistui myös: kirkkaan lasin alla kasvoi vihteää ruohoa, ja mustan purkin alla valkoista. Valohan sieltä puuttui!
Äänestimme kahdesta pääsiäisherkusta: pashasta ja mämmistä. Pasha voitti, vaikka Leo ja Sari ja Mantu olivat toista mieltä...
Pääsiäistouhuja ja kasvun seurantaa
Nyt onkin uurastettu oikein olan takaa! On istutettu siemeniä ja nyt seurataan päivittäin onko kasvua tapahtunut?
Pääsiäisaskartelujen parissa ollaan saatu väriterapiaa; ihania värikkäitä tipuja ja kanoja, on ommeltu ja kokeiltu kuulamaalausta.
Virvon varvon lumet pois, kurahousut kaapin perälle, toppavaatteet tiukkaan myttyyn, myssyset kanan pesäksi!
Pääsiäisaskartelujen parissa ollaan saatu väriterapiaa; ihania värikkäitä tipuja ja kanoja, on ommeltu ja kokeiltu kuulamaalausta.
Virvon varvon lumet pois, kurahousut kaapin perälle, toppavaatteet tiukkaan myttyyn, myssyset kanan pesäksi!
Ötökkä Öö ja muuta kivaa
Ötökkä Öö viihtyy omassa rauhassa, ja onneksi löytyi peltirasioita, jossa se ja serkut saivat rauhassa pötkötellä.
Erilaisia pöytätehtäviä teimme myös tällä viikolla. Heurekan tutkimustehtävänä oli punnituksia.
Aurinko paistaa niin kivasti, että ajatukset alkavat harhailla jo ulkona....
Erilaisia pöytätehtäviä teimme myös tällä viikolla. Heurekan tutkimustehtävänä oli punnituksia.
Aurinko paistaa niin kivasti, että ajatukset alkavat harhailla jo ulkona....
J-kirjain; Minne joki matkaa?
Tällä viikolla tutkimme Heurekassa yön ja päivän vaihtumista. Ihmettelimme miksi ihmiset eivät putoa maan pinnalta?
Luontotuvalle menimme vesivärien kanssa ja kokeilimme maalata tooooooooosi isolle paperille. Sateenkaaresta tuli aika iso. Kivasti aurinko kimalteli väreissä.
Metsäretkellä pysähdyimme katsomaan, mitä joelle kuuluu. Aikamoista veden kuohunnan ääntähän sieltä kuului. Ja ajatella että nämäkin vedet päätyvät Suomenlahteen.
Lapset saivat kotitehtävän; he saavat auttaa Välkky Virtasta sähköasioissa ja Pisara Pirreä vesiasioissa siellä kotona. Oikeastaan toimia salapoliiseina! Katsoimme padiltä Vesimolekyyli Ossin ihmeellisen matkan läpi jäteveden puhdistamon aina Itämereen asti. Lapsilla oli aika paljon ajatuksia veden tärkeydestä ja sen säästämistavoista.
Katsele kuuntele kevättä: tarkkaile kulkiessasi missä näet pajunkissoja. Jos saat luvan ottaa yhden oksan niin tuo sellainen eskariin Palmusunnuntai- viikolla. Voidaan koristella se pääsiäiskoristeeksi.
Luontotuvalle menimme vesivärien kanssa ja kokeilimme maalata tooooooooosi isolle paperille. Sateenkaaresta tuli aika iso. Kivasti aurinko kimalteli väreissä.
Metsäretkellä pysähdyimme katsomaan, mitä joelle kuuluu. Aikamoista veden kuohunnan ääntähän sieltä kuului. Ja ajatella että nämäkin vedet päätyvät Suomenlahteen.
Lapset saivat kotitehtävän; he saavat auttaa Välkky Virtasta sähköasioissa ja Pisara Pirreä vesiasioissa siellä kotona. Oikeastaan toimia salapoliiseina! Katsoimme padiltä Vesimolekyyli Ossin ihmeellisen matkan läpi jäteveden puhdistamon aina Itämereen asti. Lapsilla oli aika paljon ajatuksia veden tärkeydestä ja sen säästämistavoista.
Katsele kuuntele kevättä: tarkkaile kulkiessasi missä näet pajunkissoja. Jos saat luvan ottaa yhden oksan niin tuo sellainen eskariin Palmusunnuntai- viikolla. Voidaan koristella se pääsiäiskoristeeksi.
Jäätimantit ja vesisoittimet
Lumen sulamista on tutkittu ja kevätaurinko höyrystää parhaillaan lumipenkkoja (lumihöyryn nousemisen näkee hienosti karhujen ikkunasta, pellon yläpuolelta). Ulkovarastosta pelastimme moneen kertaan jäätyneet timanttimme, ja ripustimme ne kaikkien ihailtavaksi koristeomenapuihin, Ihanasti paistoi aurinko timanttien läpi.
Heurekassa teimme lasipurkkeihin vesisoittimet ja kilkuttelimme metallipuikoilla. Jestas jos tämä oli sitä samaa maapallolla kiertävää vettä, jota dinosauruksetkin ovat juoneet...?!
Metsäretkellä pyydystimme peileillä auringonsäteitä ja tutkimme varjoa. Eväät maistuivat hyvin, lumen sulaessa pepun alla.
Heurekassa teimme lasipurkkeihin vesisoittimet ja kilkuttelimme metallipuikoilla. Jestas jos tämä oli sitä samaa maapallolla kiertävää vettä, jota dinosauruksetkin ovat juoneet...?!
Metsäretkellä pyydystimme peileillä auringonsäteitä ja tutkimme varjoa. Eväät maistuivat hyvin, lumen sulaessa pepun alla.
Ö-kirjain ; eipä pöllömpää muodoista
Muotoja tutkimme aluksi konkreettisilla muovisilla muotopaloilla. Rakenneltiin erilaisia hahmoja ja mietittiin mistä muotojen nimet ovat saaneet alkunsa.
Pareittain läksimme metsästämään muotoja padien kanssa. Eskarista löytyi yllättävän paljon tuttuja muotoja, kun vain hoksasi etsiä: seiniltä, katosta, lattialta, hyllyistä...lapset ottivat kuvia ja lyhyitä videoita selostuksen kera.
Muovimuotojen avulla lapset piirsivät ja leikkasivat erilaisia muotoja, ja muotojen avulla askartelimme isot pöllöt. Laitoimme ne seinälle ja hupskeikkaa, seuraavana aamuna pöllöjen seasta bongattiin vähän ujompi pöllö. Oli yrittänyt piiloutua sekaan. Ö-kirjaimeksihan se sitten paljastettiin. Lisäksi paljastui että se oli hiippaillut Dedefiluksen kammarissa keskellä yötä ja häikäissyt kultaisella loistollaan unen läpi Dedefiluksen silmiä. Dedefilushan sen oli unenpöpperössä ohjannut pöllöjen sekaan.
Tutustuimme viivottimen käyttöön, ja teimme vähän verkkoa muistuttavat muotokollaasit. Aika kivat tuli.
Viimeisimmäksi taittelimme kirput. Taitellessakin löysimme välillä kolmioita,välillä neliöitä. Siitä syntyi kunnon kyselyleikki!
Pareittain läksimme metsästämään muotoja padien kanssa. Eskarista löytyi yllättävän paljon tuttuja muotoja, kun vain hoksasi etsiä: seiniltä, katosta, lattialta, hyllyistä...lapset ottivat kuvia ja lyhyitä videoita selostuksen kera.
Muovimuotojen avulla lapset piirsivät ja leikkasivat erilaisia muotoja, ja muotojen avulla askartelimme isot pöllöt. Laitoimme ne seinälle ja hupskeikkaa, seuraavana aamuna pöllöjen seasta bongattiin vähän ujompi pöllö. Oli yrittänyt piiloutua sekaan. Ö-kirjaimeksihan se sitten paljastettiin. Lisäksi paljastui että se oli hiippaillut Dedefiluksen kammarissa keskellä yötä ja häikäissyt kultaisella loistollaan unen läpi Dedefiluksen silmiä. Dedefilushan sen oli unenpöpperössä ohjannut pöllöjen sekaan.
Tutustuimme viivottimen käyttöön, ja teimme vähän verkkoa muistuttavat muotokollaasit. Aika kivat tuli.
Viimeisimmäksi taittelimme kirput. Taitellessakin löysimme välillä kolmioita,välillä neliöitä. Siitä syntyi kunnon kyselyleikki!
Ä-ja P-kirjaimet: Hyytämöinen Pakkasen poika
Missä aika asuu?
Ainakin kellossa.
Dedefilus on palannut pitkään jatkuneelta avaruuslennoltaan. Hän on kuulema väistellyt avaruudessa planeettoja ja kuita, ja aivan on hiki helmeillyt hatun alla. Avaruudesta oli matkaan tarttunut A- kirjain, ja sehän meitä ihmetytti. Oltais tarvittu Ä.
No eipä hätää, olipa Dedefilus keräillyt avaruudesta taskunpohjalle pyöreitä kiviä, ja parista sellaisesta saatiin Ä:lle pisteet. Tiesittehän, että tämä meidän maa- planeettamme on kolmas kivi auringosta?
Kesken avaruuslennon oli Dedefilus huomannut, että koneen peräsimeen oli takertunut jokin toinenkin kirjain. Eikä suostunut irtoamaan. Se näytti aivan P-kirjaimelta, ja lapset huomasivat että jos sen kääntää ympäri siitä tulee Dedefiluksen pikku-d. Tosiaan!
Äkkiä Dedefilus keksi miksi P- kirjaimella oli tullut kiire kyytiin: taivaalla oli istunut samaan aikaan lentokoneessa Paloma- tyttö!
P kirjain tuli Merikotkiin samana päivänä Paloman kanssa. Hauska yhteensattuma, vai lieneekö sittenkään sattuma...
Kuunneltiin sanoista Ä- kirjaimia, ja laskettiin kirjaimia tukkimiehen kirjanpidolla.
Viime yönä oli ulkona liikkunut Hyytämöinen, ja päätimme tehdä pakkaskokeita. Jos ne jäätyvät, koristelemme ulos timanttipuun.
Ai niin, tiesittehän että perunalla on hauskaa liimata? Jos nälkä yllättää, eväs on lähellä. Sen tietävät myös tonttu tosipikkuinen ja Tomelia.
Ainakin kellossa.
Dedefilus on palannut pitkään jatkuneelta avaruuslennoltaan. Hän on kuulema väistellyt avaruudessa planeettoja ja kuita, ja aivan on hiki helmeillyt hatun alla. Avaruudesta oli matkaan tarttunut A- kirjain, ja sehän meitä ihmetytti. Oltais tarvittu Ä.
No eipä hätää, olipa Dedefilus keräillyt avaruudesta taskunpohjalle pyöreitä kiviä, ja parista sellaisesta saatiin Ä:lle pisteet. Tiesittehän, että tämä meidän maa- planeettamme on kolmas kivi auringosta?
Kesken avaruuslennon oli Dedefilus huomannut, että koneen peräsimeen oli takertunut jokin toinenkin kirjain. Eikä suostunut irtoamaan. Se näytti aivan P-kirjaimelta, ja lapset huomasivat että jos sen kääntää ympäri siitä tulee Dedefiluksen pikku-d. Tosiaan!
Äkkiä Dedefilus keksi miksi P- kirjaimella oli tullut kiire kyytiin: taivaalla oli istunut samaan aikaan lentokoneessa Paloma- tyttö!
P kirjain tuli Merikotkiin samana päivänä Paloman kanssa. Hauska yhteensattuma, vai lieneekö sittenkään sattuma...
Kuunneltiin sanoista Ä- kirjaimia, ja laskettiin kirjaimia tukkimiehen kirjanpidolla.
Viime yönä oli ulkona liikkunut Hyytämöinen, ja päätimme tehdä pakkaskokeita. Jos ne jäätyvät, koristelemme ulos timanttipuun.
Ai niin, tiesittehän että perunalla on hauskaa liimata? Jos nälkä yllättää, eväs on lähellä. Sen tietävät myös tonttu tosipikkuinen ja Tomelia.
Hyytämöinen, pakkasen poika
Tämän talven lumitilanne on mahdollistanut kivasti lumiriehat ja mäenlaskut. Talvitaidetta teimme Hyytämöisen merkeissä: " Hyytämöinen pakkasen poika saapui tänne suurilta soilta, pirtin nurkkia paukutteli, kylän koirat herätteli.....jäädytti järvet, virtojen kosket ja pienten lasten posket..."
Hyytämöisen paukuttelua harjoittelimme riisipuikoilla, ja hyvin löysimme yhteisen rytmin.
Luontotuvalla oli kinokset pullollaan uutta lunta, ja lähdimme perjantaina sinne. Aikuiset yrittivät suuressa viisaudessaan jatkaa Hyytämöis- teeman parissa, ja yllyttivät rakentamaan lumikoteja Hyytämöisen sisaruksille. Idea olisi voinut olla kelvollinen, mutta koska vieressä oli kaksi houkuttelevan korkeaa lumikasaa, niin juttu muutti muotoaan:" Ensin työ, sitten huvi" totesi eräskin mestarirakentaja ja rakensi kodin pikavauhtia suunnistaen sen jälkeen lumimäkeen.
Lumimäessä oli kyllä ilo ylimmillään, ja kaloreita kului! Ja pellolla sai kahlata ja tehdä vaikka lumienkeleitä.
Takkaan laitettiin tulet ja syötiin eväät, sitten vielä hetki katseltiin lumisia puita....
Eilen iltapäivällä oli eskarissa muuten lasten ideoimia esityksiä; Hevisaurus, Blind Channel, tanssia, yksinlaulua...pääsyliputkin yleisölle.
Hyytämöisen paukuttelua harjoittelimme riisipuikoilla, ja hyvin löysimme yhteisen rytmin.
Luontotuvalla oli kinokset pullollaan uutta lunta, ja lähdimme perjantaina sinne. Aikuiset yrittivät suuressa viisaudessaan jatkaa Hyytämöis- teeman parissa, ja yllyttivät rakentamaan lumikoteja Hyytämöisen sisaruksille. Idea olisi voinut olla kelvollinen, mutta koska vieressä oli kaksi houkuttelevan korkeaa lumikasaa, niin juttu muutti muotoaan:" Ensin työ, sitten huvi" totesi eräskin mestarirakentaja ja rakensi kodin pikavauhtia suunnistaen sen jälkeen lumimäkeen.
Lumimäessä oli kyllä ilo ylimmillään, ja kaloreita kului! Ja pellolla sai kahlata ja tehdä vaikka lumienkeleitä.
Takkaan laitettiin tulet ja syötiin eväät, sitten vielä hetki katseltiin lumisia puita....
Eilen iltapäivällä oli eskarissa muuten lasten ideoimia esityksiä; Hevisaurus, Blind Channel, tanssia, yksinlaulua...pääsyliputkin yleisölle.
Kiteytyminen
Heurekassa tutkimme tällä viikolla kiteytymistä. Siihen tarvitsimme peltipurkit, lusikat, jääpaloja, suolaa ja vettä. Ja vähän hämmentämistä. Jääpalat olivat sinällään jo maistelemisen arvoisia, mutta kyllä suolaakin teki mieli maistaa...Kiteytyminen näkyi nopeasti purkin pinnassa, ja palkitsi pienet tutkijat.
T-kirjain: Tiukuli Tupasvillan tossupaja
Alkuviikosta tapasimme Aikamestari Anatolin ja tossunvalmistaja Tiukuli Tupasvillan, pöytäteatterin merkeissä. Tiukulia huoletti talven sää, niin kuin joskus meitä ihmisiäkin. Tomerat talvitossut eivät oikein mene kaupaksi loskakelillä ja välillähän talvi saattaa temppuilla.
Tiukuli tiesi, että Tähtölänvaaran korkeimmalla tähystyskukkulalla asui Aikamestari Anatoli, joka huolehti sekä VUODENAIKAKELLOSTA että erilaisista VUOROKAUDENAIKAKELLOISTA. Tiukuli lähti varmistamaan, että Anatoli on varmasti muistanut vetää kellot säännöllisesti...
Anatolin kellotaulut ovat hienon näköisiä. Aloimme tutkia, millaisia muotoja numeroissa oikein on? Mistä lähdetään liikkeelle? Ylhäältä vai alhaalta?
Päätimme tehdä omat aikatornit, ja niihin kellotaulut. Ja onhan mukavaa, että jos tornissa on ovi, ovesta voi myös joku astua sisälle. Eli päätimme askarrella myös Tiukuli Tupasvillan.
Numeroiden parissa jatkamme edelleen, lisäksi talven taikoja....
Tiukuli tiesi, että Tähtölänvaaran korkeimmalla tähystyskukkulalla asui Aikamestari Anatoli, joka huolehti sekä VUODENAIKAKELLOSTA että erilaisista VUOROKAUDENAIKAKELLOISTA. Tiukuli lähti varmistamaan, että Anatoli on varmasti muistanut vetää kellot säännöllisesti...
Anatolin kellotaulut ovat hienon näköisiä. Aloimme tutkia, millaisia muotoja numeroissa oikein on? Mistä lähdetään liikkeelle? Ylhäältä vai alhaalta?
Päätimme tehdä omat aikatornit, ja niihin kellotaulut. Ja onhan mukavaa, että jos tornissa on ovi, ovesta voi myös joku astua sisälle. Eli päätimme askarrella myös Tiukuli Tupasvillan.
Numeroiden parissa jatkamme edelleen, lisäksi talven taikoja....
Aikamatka Korvatunturille
Joulukuu eteni, ja Ukko Jörrikän tavoittaminen alkoi tuntua ylivoimaiselta tehtävältä. Tähdenlennon keiju kertoi lopulta musertavan uutisen: lapissa oli satanut niin paljon lunta, että kaikki Ukko Jörrikän jäljet olivat hautautuneet lumeen. Siitä suunnitelmasta oli luovuttava.
Majesteetti alkoi käyttäytyä oudosti. Sen hattuun syttyivät valot. Tutkimme aikakelloa; kuinka asiat voisivat muuttua toiseksi ja saisimme vietyä pikkunallet Ukon luo? Leo sen keksi: "Laitetaan viisari jälleen ykköseen!" Eli palataan ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun Ukko ja matkalaukku olivat porstuassa.
Tuumasta toimeen. Viisari ykköseen...... Majesteetin sisällä aktivoitui välkkyvä valo, se pyysi viestinkirjoittajalta:" A-SE-TA UU-SI KOH-DE". Eli siis porstua. Voi ihmettä, Majesteetti asettautui matkalaukkuun, pyysi kiinnittämään turvavyöt ( tytöt kiinnittivät) ja matkalaukku nousi ilmaan. Tähdenlennon keiju istui matkalaukun päällä, sillä hänellä oli valta toteuttaa toiveemme, yhdessä Majesteetin kanssa.
Entäpä Tomelia? Hän, Seija ja Dedefilus palasivat myös ajassa joulukuun alkuun, koristelivat kuusen ja unohtivat Eemelin ja Emilian. Hieman heitä ihmetytti, mistä olivat ilmestyneet hämähäkinseitistä kudottu kaulaliina ja lämmin peitto?
Mutta jouluna voi tapahtua kaikenlaista jännää.....Eilen alkoi kuulua kulkusten kilinää, ja Tomelian tuvalle lennähti Petteri Punakuono ja joulupukin reki! Mukanaan Eemeli ja Emlia. He olivat kuin olivatkin päässeet Ukko Jörrikän kanssa Korvatunturille ( siellä sisar asui), ja nyt he päättivät hakea Tomelian ystävineen sinne joulunviettoon. Mikä loistava idea! Ensin tosin kukaan ei muistanut Eemeliä ja Emiliaa, mutta Dedefiluksen muistitaian jälkeen kaikki palautui mieleen.
Lapset saivat pienet joulumuistiaiset, ja tällä kertaa välkkyvä reki kohosi ilmaan. Hei hei, nähdään ensi vuonna!
Ja jos Paloma luet tämän, niin oikein mukavaa joulunaikaa sinullekin, meiltä kaikilta!
Majesteetti alkoi käyttäytyä oudosti. Sen hattuun syttyivät valot. Tutkimme aikakelloa; kuinka asiat voisivat muuttua toiseksi ja saisimme vietyä pikkunallet Ukon luo? Leo sen keksi: "Laitetaan viisari jälleen ykköseen!" Eli palataan ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun Ukko ja matkalaukku olivat porstuassa.
Tuumasta toimeen. Viisari ykköseen...... Majesteetin sisällä aktivoitui välkkyvä valo, se pyysi viestinkirjoittajalta:" A-SE-TA UU-SI KOH-DE". Eli siis porstua. Voi ihmettä, Majesteetti asettautui matkalaukkuun, pyysi kiinnittämään turvavyöt ( tytöt kiinnittivät) ja matkalaukku nousi ilmaan. Tähdenlennon keiju istui matkalaukun päällä, sillä hänellä oli valta toteuttaa toiveemme, yhdessä Majesteetin kanssa.
Entäpä Tomelia? Hän, Seija ja Dedefilus palasivat myös ajassa joulukuun alkuun, koristelivat kuusen ja unohtivat Eemelin ja Emilian. Hieman heitä ihmetytti, mistä olivat ilmestyneet hämähäkinseitistä kudottu kaulaliina ja lämmin peitto?
Mutta jouluna voi tapahtua kaikenlaista jännää.....Eilen alkoi kuulua kulkusten kilinää, ja Tomelian tuvalle lennähti Petteri Punakuono ja joulupukin reki! Mukanaan Eemeli ja Emlia. He olivat kuin olivatkin päässeet Ukko Jörrikän kanssa Korvatunturille ( siellä sisar asui), ja nyt he päättivät hakea Tomelian ystävineen sinne joulunviettoon. Mikä loistava idea! Ensin tosin kukaan ei muistanut Eemeliä ja Emiliaa, mutta Dedefiluksen muistitaian jälkeen kaikki palautui mieleen.
Lapset saivat pienet joulumuistiaiset, ja tällä kertaa välkkyvä reki kohosi ilmaan. Hei hei, nähdään ensi vuonna!
Ja jos Paloma luet tämän, niin oikein mukavaa joulunaikaa sinullekin, meiltä kaikilta!
Joulupuuhaa
Ukko Jörrikän etsintä jatkuu. Viestinviejät ovat vaihtuneet päivittäin, matka on edennyt, mutta edelleenkään ei Ukkoa ole tavoitettu. Matkan varrelta on löytynyt Ukon kassista pudonneita joulupalloja. Tänään Dedefilus oivalsi, että Ukon jalanjäljet kulkevat kohti pohjoista Lappia. Viestinviejien matka vaikeutuu jo lumenkin takia. Pidetään peukkuja!
Joulukuussa olemme askarrelleet tupsutonttuja, ja nyt valmistamme rekvisiittaa torstaisiin juhliin.
Sopivasti joulujännitystä ilmassa....
Lisäksi olemme tehneet erilaisia hahmottamiseen liittyviä tehtäviä.
Joulukuussa olemme askarrelleet tupsutonttuja, ja nyt valmistamme rekvisiittaa torstaisiin juhliin.
Sopivasti joulujännitystä ilmassa....
Lisäksi olemme tehneet erilaisia hahmottamiseen liittyviä tehtäviä.
JOULUKALENTERI
Tomelia ja Seija Leppänen laittoivat joulua Tomelian luona. Kuusta koristellessa oli mukavaa muistella omia lapsuuden jouluja. Tomelian mielestä kuusessa oli ollut mukavinta ne punakylkiset omenat.
Dedefilus pyydettiin aamukahville, ja hän toi tullessaan M-kirjaimen ja Majesteetin, puhumattoman suoraryhtisen vieraan. Kuusta tietenkin. Siinä kahvia juodessaan Dedefilus huomasi suuren matkalaukun. Mistä se oli ilmestynyt? Kukaan ei tiennyt.
Dedefilus rohkaisi mielensä ja avasi matkalaukun. Ohoh! Siellä asuikin kaksi pientä nallea, Eemeli ja Emilia. Nallet kertoivat etsivänsä Ukko Jörrikkää, vanhaa erakkoa. He olivat Ukko Jörrikän lemmikki- nalleja, ja he olivat aina viettäneet joulunsa Ukko Jörrikän kanssa omalla pikku saarella. Tänä jouluna Ukko kutsuttiin joulunviettoon mantereelle sisaren luo. Mutta voi kauhistus, Ukko unohti matkalaukkunsa porstuaan! Ja siitä lähtien Eemeli ja Emilia olivat etsineet häntä.
Dedefilus, Tomelia ja Seija, ja lapset lupasivat auttaa pieniä nalleja. Mutta miten kummassa?
Äkkiä Majesteetti alkoi puhua monotonisella äänellä: " A-se-ta päi- vä- mää-rä".??????
Leo sen keksi:"1. päivä". Ja siitä lähti asiat rullaamaan. Majesteetin pohjassa oli AIKAKELLO,ja viisaria siirrettiin päivämäärän mukaan. Silloin alkoi Majesteetti pyöriä, kilistä ja pulputtaa, sen pää keikahti niskoista nurin, ja Majesteetin sisältä lennähti virkeä pöllö. Selvä viestinviejä!
Mitä viestiin kirjoitetaan? Jos pöllö veisi viestin Ukko Jörrikälle, mistä Ukko tietäisi minne hänen täytyy tulla löytääkseen matkalaukkunsa?Hmmmmmm.......
Siinä täytyy lukea "Tomelia"! keksi Dedefilus.
Matkalaukusta löytyi pieni muistilehtiö ja kynä, ja päivämäärän keksijä/ aikakellon asettaja kirjoitti viestin. Pöllö lähti matkaan.
Tavoittaako hän Ukko Jörrikän? Ymmärtääkö Ukko tulla Tomelian luo? Onko matkalla vaaroja? Joutuuko viestinviejä palaamaan tyhjin käsin? Järjestääkö Majesteetti uusia viestinviejiä?.........
Sitä selvittelemme joulukuun aikana.
Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Dedefilus pyydettiin aamukahville, ja hän toi tullessaan M-kirjaimen ja Majesteetin, puhumattoman suoraryhtisen vieraan. Kuusta tietenkin. Siinä kahvia juodessaan Dedefilus huomasi suuren matkalaukun. Mistä se oli ilmestynyt? Kukaan ei tiennyt.
Dedefilus rohkaisi mielensä ja avasi matkalaukun. Ohoh! Siellä asuikin kaksi pientä nallea, Eemeli ja Emilia. Nallet kertoivat etsivänsä Ukko Jörrikkää, vanhaa erakkoa. He olivat Ukko Jörrikän lemmikki- nalleja, ja he olivat aina viettäneet joulunsa Ukko Jörrikän kanssa omalla pikku saarella. Tänä jouluna Ukko kutsuttiin joulunviettoon mantereelle sisaren luo. Mutta voi kauhistus, Ukko unohti matkalaukkunsa porstuaan! Ja siitä lähtien Eemeli ja Emilia olivat etsineet häntä.
Dedefilus, Tomelia ja Seija, ja lapset lupasivat auttaa pieniä nalleja. Mutta miten kummassa?
Äkkiä Majesteetti alkoi puhua monotonisella äänellä: " A-se-ta päi- vä- mää-rä".??????
Leo sen keksi:"1. päivä". Ja siitä lähti asiat rullaamaan. Majesteetin pohjassa oli AIKAKELLO,ja viisaria siirrettiin päivämäärän mukaan. Silloin alkoi Majesteetti pyöriä, kilistä ja pulputtaa, sen pää keikahti niskoista nurin, ja Majesteetin sisältä lennähti virkeä pöllö. Selvä viestinviejä!
Mitä viestiin kirjoitetaan? Jos pöllö veisi viestin Ukko Jörrikälle, mistä Ukko tietäisi minne hänen täytyy tulla löytääkseen matkalaukkunsa?Hmmmmmm.......
Siinä täytyy lukea "Tomelia"! keksi Dedefilus.
Matkalaukusta löytyi pieni muistilehtiö ja kynä, ja päivämäärän keksijä/ aikakellon asettaja kirjoitti viestin. Pöllö lähti matkaan.
Tavoittaako hän Ukko Jörrikän? Ymmärtääkö Ukko tulla Tomelian luo? Onko matkalla vaaroja? Joutuuko viestinviejä palaamaan tyhjin käsin? Järjestääkö Majesteetti uusia viestinviejiä?.........
Sitä selvittelemme joulukuun aikana.
Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Taideryhmä ideoi
Taideryhmässä otimme teemaksi JOULUn, ja mietimme mitä tekisimme?
Tekisimmekö joulutaulun, ja millä väreillä, vai tekisimmekö joululiinat kangasväreillä? Vaiko jouluaskartelu? Netistä löytyi kuvia jouluaskarteluista.
Lopulta kaksi lapsista halusi joululiinat, kaksi halusi tonttuoven. Otimme kaiutinpuhelun viidennen lapsen kotiin, ja hänen äänensä ratkaisi asian tonttuoven hyväksi.
Tonttuoveen tarvittiin paljon puutikkuja, ja saimme talkooapua muilta lapsilta, sillä puutikut olivat yksittäispakattuja kahvinsekoitustikkuja, lahjoituksena saatuja.
Kivaa oli, saas nähdä millaisia kotitonttuja ovista pujahtaa?
Tekisimmekö joulutaulun, ja millä väreillä, vai tekisimmekö joululiinat kangasväreillä? Vaiko jouluaskartelu? Netistä löytyi kuvia jouluaskarteluista.
Lopulta kaksi lapsista halusi joululiinat, kaksi halusi tonttuoven. Otimme kaiutinpuhelun viidennen lapsen kotiin, ja hänen äänensä ratkaisi asian tonttuoven hyväksi.
Tonttuoveen tarvittiin paljon puutikkuja, ja saimme talkooapua muilta lapsilta, sillä puutikut olivat yksittäispakattuja kahvinsekoitustikkuja, lahjoituksena saatuja.
Kivaa oli, saas nähdä millaisia kotitonttuja ovista pujahtaa?
Lisää satuomenoita!
Tänään keksimme yhdessä tarinan....
R-kirjain : Räpättäjä
Nyt oli käynyt Dedefilukselle hassu juttu: kuumatkalta oli alukseen pujahtanut Räpättäjä, hassunhauska kuuotus. Kuulema Uinun sukulainen. Mutta niin vilkas, että Dedde oli laittanut hänet keinuun nukkumaan. Ja kun herättelimme, niin kuorsasi niin kovasti että koko keinu tärisi. Ja se tanssi kun lauloimme sille, ja röyhtäili, ja kikatti kun kutitimme sitä. " Aika kiva olisi tuollainen kotona" tuumasivat lapset, mutta Dedefilus aikoi viedä Räpättäjän takaisin kuuhun.
Ja sitten saimme mukavaa postia Palomalta: ai kun Argentiinassa näyttää olevan lämmin! Ja oskari-hiiri katseli sieltä ikkunanlaudalta. Terveisiä kovasti sinne, täällä on jo yöpakkasia!
Ja sitten saimme mukavaa postia Palomalta: ai kun Argentiinassa näyttää olevan lämmin! Ja oskari-hiiri katseli sieltä ikkunanlaudalta. Terveisiä kovasti sinne, täällä on jo yöpakkasia!
Tussitutkimus
Olemme pitkin syksyä tutkailleet vesiväreillä erilaisia värisekoituksia. Päävärit, ja niistä välivärit.
Nyt oli tarkoitus saada näkyviin ne värit, joista jokin väri sekoitetaan. Päätutkimuskohteenamme oli musta väri; mitä se pitää sisällään?
Tarvitsimme suodatinpusseja, mukit, vettä ja tussit. Ja ei kun hommiin!
Nyt oli tarkoitus saada näkyviin ne värit, joista jokin väri sekoitetaan. Päätutkimuskohteenamme oli musta väri; mitä se pitää sisällään?
Tarvitsimme suodatinpusseja, mukit, vettä ja tussit. Ja ei kun hommiin!
L-kirjain : Lammas Leppänen
Tomelian luokse saapuu hänen vanha koulukaverinsa, Seija " lammas" Leppänen. Seija on kutonut Tomelialle kauniin hiuspannan ja kaulaliinan, hänellä on nimittäin nykyisin oma kutomo. Matkallaan Tomelian luokse Seija on törmännyt harhailevaan viluiseen satulintuun, ja lahjoittanut linnulle villamyssyn. Lapset oitis muistavat, että hehän ovat nähneet linnun satulammella!
Dedefilus huhuilee ystävyksille, taas on hänellä tuomisia kuusta: hohtavia pieniä omenoita. Siinä ihmettelyn ja jutustelun lomassa paikalle liihottelee myssypäinen satulintu, joka asettuu ikkunan luona olevaan puuhun. Mitä ihmettä, siinä siis on puu! Mutta kovin himmeä ja iloton. Sitten huomaamme, että puussa värjöttelee pienen pieni dryadi, joka on niin nuori ja vielä osaamaton, ettei tiedä kuinka hoitaisi puuta. Satulinnusta ajatukset johtavat satuihin....niillähän lintu piristyyy...ja pitäisi puunkin piristyä. Ja satuomenoilla!
Päätämme lukea joka aamu sadun, ja keskustella sadusta yhdessä. Sen jälkeen saamme puuhun aina yhden omenan. Kokeilimme, ja se toimii! Puuhun syttyi valot!
Dedefilus huhuilee ystävyksille, taas on hänellä tuomisia kuusta: hohtavia pieniä omenoita. Siinä ihmettelyn ja jutustelun lomassa paikalle liihottelee myssypäinen satulintu, joka asettuu ikkunan luona olevaan puuhun. Mitä ihmettä, siinä siis on puu! Mutta kovin himmeä ja iloton. Sitten huomaamme, että puussa värjöttelee pienen pieni dryadi, joka on niin nuori ja vielä osaamaton, ettei tiedä kuinka hoitaisi puuta. Satulinnusta ajatukset johtavat satuihin....niillähän lintu piristyyy...ja pitäisi puunkin piristyä. Ja satuomenoilla!
Päätämme lukea joka aamu sadun, ja keskustella sadusta yhdessä. Sen jälkeen saamme puuhun aina yhden omenan. Kokeilimme, ja se toimii! Puuhun syttyi valot!
Kekrijuhlaa Peikkolassa.
Ennen vanhaan Kekri oli suomalainen syksyn juhla, jolloin juhlittiin sadonkorjuun päättymistä ja vuoden vaihtumista. Sanalla Kekri tarkoitettiin vuoden viimeistä päivää, joka päätti satokauden. Kekriin kuuluikin nykyisen uudenvuoden tapaan erilaisia taikoja ja ennustuksia, joita tehtiin tulevaksi vuodeksi ihmisten ja karjan menestykseksi. Kekrijuhlia valmisteltiin kuin nykyistä joulua. Kaikki paikat siivottiin, tehtiin hyviä ruokia, laulettiin ja tanssittiin. Herkut jätettiin yöksi pöydälle, koska uskottiin, että kodinhaltiat ja vainajien henget käyvät yöllä aterioimassa.
Suomalainen kekrijuhla ja halloween ovat vähän kuin serkuksia. Molempiin liittyy sadonkorjuujuhlan ja pimeän yön perinteitä. Nykyisissä kekrijuhlissa herkutellaan erilaisilla vihannes-, juures- ja marjaherkuilla.
Kaarina Kettula päätti kutsua peikkolapset kettulekkereihin, eli lettukekkereihin.
Valmistimme juhlaa punomalla peikonhännät, valmistamalla kellariin erilaisia juureksia ja tutustumalla hieman peikkojen elämään. Peikothan ostavat syömisensä metsän peikkokaupasta kivisillä rahoilla, ja juhlistavat juhliaan metsäsoittimilla: kivillä, kävyillä ja kepeillä.
Maahismuorin tuvassahan me peikot sitten juhlimme. Ja lettukekkereillä oli maukkaat hillot ja vohvelit, nam!
Suomalainen kekrijuhla ja halloween ovat vähän kuin serkuksia. Molempiin liittyy sadonkorjuujuhlan ja pimeän yön perinteitä. Nykyisissä kekrijuhlissa herkutellaan erilaisilla vihannes-, juures- ja marjaherkuilla.
Kaarina Kettula päätti kutsua peikkolapset kettulekkereihin, eli lettukekkereihin.
Valmistimme juhlaa punomalla peikonhännät, valmistamalla kellariin erilaisia juureksia ja tutustumalla hieman peikkojen elämään. Peikothan ostavat syömisensä metsän peikkokaupasta kivisillä rahoilla, ja juhlistavat juhliaan metsäsoittimilla: kivillä, kävyillä ja kepeillä.
Maahismuorin tuvassahan me peikot sitten juhlimme. Ja lettukekkereillä oli maukkaat hillot ja vohvelit, nam!
Satuviikko ja Satulammen Keiju
Alkuviikosta lapset tutustuivat Satulammen Keijuun, se löytyi kirjakaapista satukirjojen päältä torkkumasta,
Keiju kertoi lapsille surullisen tarinansa: Olipa kerran kiiltomatojen valaisema Satulampi, jossa kasvoi kauniita värikkäitä kukkia. Satulinnut pesivät lammen puissa, ja kertoivat satujaan joka päivä. Ihmisetkin joskus eksyivät lammelle, ja virkistyivät sen kauneudesta, ja tallettivat sadut sydämeensä.
Eräänä päivänä tapahtui kauheita: Peikkomaan Velho oli löytänyt tiensä Satulammelle, ja ilkeästi nauraen se keräsi kaikki kiiltomadot pussiin, aikoen viedä ne luolaansa valaisemaan. Satulinnut pakenivat kauhuissaan, ja kaikki lammen kukat lakastuivat.
Velho vannoi, että ainoastaan siinä tapauksessa, että kiiltomadot palaisivat lammelle, kukat voisivat kasvaa ja satulinnut voisivat palata. Ja se päivä ei koskaan koittaisi!
Surullinen Keiju sai lapsista auttavaisia ystäviä. Velhoa meinattiin lähteä ojentamaan tavalla jos toisellakin; pokemonien avulla, miekalla...
Päädyttiin palauttamaan lammelle kiiltomatoja, askartelemalla. Siitä se lähtee, älä murehdi Keiju!
Mietimme Merikotkissa myös syytä sille, miksi Peikkomaan Velhosta tuli ilkeä? Ja siitä se satu lähti....
Keiju kertoi lapsille surullisen tarinansa: Olipa kerran kiiltomatojen valaisema Satulampi, jossa kasvoi kauniita värikkäitä kukkia. Satulinnut pesivät lammen puissa, ja kertoivat satujaan joka päivä. Ihmisetkin joskus eksyivät lammelle, ja virkistyivät sen kauneudesta, ja tallettivat sadut sydämeensä.
Eräänä päivänä tapahtui kauheita: Peikkomaan Velho oli löytänyt tiensä Satulammelle, ja ilkeästi nauraen se keräsi kaikki kiiltomadot pussiin, aikoen viedä ne luolaansa valaisemaan. Satulinnut pakenivat kauhuissaan, ja kaikki lammen kukat lakastuivat.
Velho vannoi, että ainoastaan siinä tapauksessa, että kiiltomadot palaisivat lammelle, kukat voisivat kasvaa ja satulinnut voisivat palata. Ja se päivä ei koskaan koittaisi!
Surullinen Keiju sai lapsista auttavaisia ystäviä. Velhoa meinattiin lähteä ojentamaan tavalla jos toisellakin; pokemonien avulla, miekalla...
Päädyttiin palauttamaan lammelle kiiltomatoja, askartelemalla. Siitä se lähtee, älä murehdi Keiju!
Mietimme Merikotkissa myös syytä sille, miksi Peikkomaan Velhosta tuli ilkeä? Ja siitä se satu lähti....
Metsäretkellä OMA toukka ja videoklippejä
Metsäretkellä pujottelimme grillitikkuun värikkäitä lehtiä ja teimme omat toukat. Jokainen etsi toukalleen hyvän kuvauspaikan ja videoi toukkaa keksien siitä jotakin kerrottavaa. Tai sitten toukka kertoi itse.
Outoja omenoita kuusta, O- kirjain
Dedefilus toi Tomelialle kuusta jälleen erikoisia tuliaisia; tällä kertaa outoja pieniä omenan tai sipulin näköisiä palleroita. " Elollisia!", tiesi Dedefilus, sillä hän oli tutkinut palleroita energiatutkaimellaan.
Yhteistuumin Tomelia ja eskarilaiset päättivät istuttaa pallerot luontotuvalle multaan, niissä näkyi selvästi pieniä ituja.
Oudot omenat eli pallerot olivat erivärisiä.Ruskea ja lähes valkoinen. Kun halkaisimme ne, sisältäkin ne olivat erinäköiset. Piirsimme luontovihkoon OLETTAMUKSEMME siitä, mitä niistä voisi kasvaa.
Ensi kevät näyttää, istutimme ne aidan taakse pensaiden juurelle.
Dedefilus oli kuuta tiiraillessaan huomannut, että kuu muistutti reikäjuustoa. Yhdestä reiästä hän oli pallerotkin löytänyt.
Yhteistuumin Tomelia ja eskarilaiset päättivät istuttaa pallerot luontotuvalle multaan, niissä näkyi selvästi pieniä ituja.
Oudot omenat eli pallerot olivat erivärisiä.Ruskea ja lähes valkoinen. Kun halkaisimme ne, sisältäkin ne olivat erinäköiset. Piirsimme luontovihkoon OLETTAMUKSEMME siitä, mitä niistä voisi kasvaa.
Ensi kevät näyttää, istutimme ne aidan taakse pensaiden juurelle.
Dedefilus oli kuuta tiiraillessaan huomannut, että kuu muistutti reikäjuustoa. Yhdestä reiästä hän oli pallerotkin löytänyt.
Taikapallot - Hankaussähköä Heurekassa
Tänään pääsimme tutustumaan hankaussähkön ihmeelliseen maailmaan! Välkky Virtanenhan ( kierrätyskoplalainen) muutoin muistuttelee meitä turhien valojen sammuttamisesta, mutta hankaussähköä ei niin vaan sammutettu...
Pumppasimme ensin ilmapalloihin ilmaa, ja hankasimme niitä ...öhöm....villasukilla. Pallo alkoi tarttua kivasti hiuksiin, mutta kun hankasimmekin palloa hiuksiin, pallosta tuli lähes takiainen: marssimme ympäri huonetta niin, että jollakin oli pallo niskassa, jollakin päälaella, jollakin kaulassa....
Kaikenlaista muutakin kivaa palloon tarttui.
Heurekasta lähtiessämme eräs eskarilainen huomasi lattialla kiemuraisen langanpätkän:" Kato, aivan kuin P!". Niinpä, P niin kuin pallo.
Tänään pelasimme myös Bingoa. Numeroilla. Aika taitavia " bingoemäntiä" Merikotkissa jo on.
Pumppasimme ensin ilmapalloihin ilmaa, ja hankasimme niitä ...öhöm....villasukilla. Pallo alkoi tarttua kivasti hiuksiin, mutta kun hankasimmekin palloa hiuksiin, pallosta tuli lähes takiainen: marssimme ympäri huonetta niin, että jollakin oli pallo niskassa, jollakin päälaella, jollakin kaulassa....
Kaikenlaista muutakin kivaa palloon tarttui.
Heurekasta lähtiessämme eräs eskarilainen huomasi lattialla kiemuraisen langanpätkän:" Kato, aivan kuin P!". Niinpä, P niin kuin pallo.
Tänään pelasimme myös Bingoa. Numeroilla. Aika taitavia " bingoemäntiä" Merikotkissa jo on.
Tauno Tassunen aloittaa viikonloppuvierailut!
Voi sitä jännitystä ja kuhinaa, kun eskarilaiset odottivat, kenen nimi nousee pussista? Kenen luokse Tauno Tassunen lähtee reppuineen viikonloppuvierailulle? Ekaa kertaa tänä syksynä.
Einari Etanan epäröinti - oikea vai vasen kylki? E-kirjain
Tomelia nukkui ja hytisi kylmästä. Syyskuun yöt olivat viileitä, villatakki oli kadonnut, ja peittonsa hän oli asetellut viluisten pikkuhiirten suojaksi. Lapset pyysivät apua Dedefilukselta.
Dedefilus oli viikko sitten lennellyt taas kuun kamaralla, ja napannut sieltä kyytiin lämpöä hohtavan Kuunliljan ja iloisesti tuikkivan Lyhtykukan. Ne hän lahjoitti Tomelialle, ja ai kuinka lämpö levisi Tomelian kotiin.
Mutta kas kummaa, pihalle oli ilmestynyt jokin SUURI otus, joka nukkuessaan huokaili " EEEEEE......EEEEEEE....." ja kääntyili milloin vasemmalle, milloin oikealle kyljelle. Einari Etana, joka epäröi eikä osannut päättää kummalla kyljellä nukkuisi. Dedde toi hänelle E- kirjaimen, ja kehoitti nukkumaan vasemmalla kyljellä; silloin katse seuraa E: n sakaroita. Kiitos!
Tomelialle Dedefilus taikoi vielä lämpöisen syksyn ruskaisen oranssisen villapeiton.
Opettelimme Etana-laulun, sillä sen tahdissa on helppoa piirtää etanoita. Einari kertoikin, että oikeastaan hän on kotilo, koska hän kantaa kotia selässään.
" Kiemurainen etanalla oma koti on,
selässä tuo kulkee, ohhoh onpas verraton!
Tuntosarvet etanan ne näyttää meille poutaa,
kiirettä ei lainkaan oo,
siis hymyilläkin joutaa".
Dedefilus oli viikko sitten lennellyt taas kuun kamaralla, ja napannut sieltä kyytiin lämpöä hohtavan Kuunliljan ja iloisesti tuikkivan Lyhtykukan. Ne hän lahjoitti Tomelialle, ja ai kuinka lämpö levisi Tomelian kotiin.
Mutta kas kummaa, pihalle oli ilmestynyt jokin SUURI otus, joka nukkuessaan huokaili " EEEEEE......EEEEEEE....." ja kääntyili milloin vasemmalle, milloin oikealle kyljelle. Einari Etana, joka epäröi eikä osannut päättää kummalla kyljellä nukkuisi. Dedde toi hänelle E- kirjaimen, ja kehoitti nukkumaan vasemmalla kyljellä; silloin katse seuraa E: n sakaroita. Kiitos!
Tomelialle Dedefilus taikoi vielä lämpöisen syksyn ruskaisen oranssisen villapeiton.
Opettelimme Etana-laulun, sillä sen tahdissa on helppoa piirtää etanoita. Einari kertoikin, että oikeastaan hän on kotilo, koska hän kantaa kotia selässään.
" Kiemurainen etanalla oma koti on,
selässä tuo kulkee, ohhoh onpas verraton!
Tuntosarvet etanan ne näyttää meille poutaa,
kiirettä ei lainkaan oo,
siis hymyilläkin joutaa".
Mittaamista ja omat rahat kioskilla
Luontotuvalla täytyi tietenkin lähteä joen rantaan tarkistamaan, etteivät kaarnalaivat ole purjehtineet vastavirtaan takaisin. Eipä näkynyt, mutta lähetettiin virran mukaan paljon muuta puuta...
Otimme Luontotuvalta mukaan vesikannun ja kaksi erilaista lämpömittaria, digitaalisen ja perinteisen pakkasmittarin. Mantu kauhaisi kannulla vettä ja mittasimme veden lämpötilan; +9,7˚C. Tarkoituksenamme on seurata veden lämpötilaa muutaman viikon ajan. Lapsilla tuntuu olevan aika hyvä tieto siitä, missä kohtaa mittaria on kylmää ja missä lämmintä.
Luontotuvalla jokaisen eskarilaisen tuli etsiä itselleen keppi. Kepillä heidän tuli mitata mökin pihakiveyksen leveys. Kuinka monta keppiä? Mittaamistyylejä oli kiitettävän monta...Merkitsimme jokaiselle tuloksen lappuun.
Kävimme yhdessä läpi, kuinka mitataan huolellisesti; mistä lähdetään liikkeelle, mihin keppi asetetaan seuraavaksi jne. Mitattiin uudelleen, tarkemmin, ja kirjattiin tulokset lapuille.
Nyt päästiinkin pohtimaan miksi tulokset olivat erilaisia sekä lasten kesken että yksittäisillä lapsilla? Mitattava matkahan oli sama. Ai että oli hyvää pohdintaa!
Lopuksi pääsimme taas Luontotuvan kioskille ostoksille; jokaisella oli kymmenen kiveä omaa rahaa mukana. Mehu ja pipari oli hinnoiteltu jokaiselle eri tavalla, eikun laskemaan!
Leikkien aikana Suuresta Kuusesta alkoi rapista meidän päälle kävyn suomuja. Oravahan se siellä ruokaili kaikessa rauhassa eikä häiriintynyt meidän touhuista lainkaan.
Otimme Luontotuvalta mukaan vesikannun ja kaksi erilaista lämpömittaria, digitaalisen ja perinteisen pakkasmittarin. Mantu kauhaisi kannulla vettä ja mittasimme veden lämpötilan; +9,7˚C. Tarkoituksenamme on seurata veden lämpötilaa muutaman viikon ajan. Lapsilla tuntuu olevan aika hyvä tieto siitä, missä kohtaa mittaria on kylmää ja missä lämmintä.
Luontotuvalla jokaisen eskarilaisen tuli etsiä itselleen keppi. Kepillä heidän tuli mitata mökin pihakiveyksen leveys. Kuinka monta keppiä? Mittaamistyylejä oli kiitettävän monta...Merkitsimme jokaiselle tuloksen lappuun.
Kävimme yhdessä läpi, kuinka mitataan huolellisesti; mistä lähdetään liikkeelle, mihin keppi asetetaan seuraavaksi jne. Mitattiin uudelleen, tarkemmin, ja kirjattiin tulokset lapuille.
Nyt päästiinkin pohtimaan miksi tulokset olivat erilaisia sekä lasten kesken että yksittäisillä lapsilla? Mitattava matkahan oli sama. Ai että oli hyvää pohdintaa!
Lopuksi pääsimme taas Luontotuvan kioskille ostoksille; jokaisella oli kymmenen kiveä omaa rahaa mukana. Mehu ja pipari oli hinnoiteltu jokaiselle eri tavalla, eikun laskemaan!
Leikkien aikana Suuresta Kuusesta alkoi rapista meidän päälle kävyn suomuja. Oravahan se siellä ruokaili kaikessa rauhassa eikä häiriintynyt meidän touhuista lainkaan.
Rakenna ohjeen tai mallin mukaan
Veo-Mari kävi meitä moikkaamassa maanantaina. Hänellä oli mukanaan pussillinen värikkäitä muotoja ( ympyrä, kolmio, nelikulmio), ja rakensimme niistä Marin ohjeen mukaan. Lopuksi vielä oman idean mukaan. Tehtävässä täytyi painaa mieleen monta asiaa, ja käydä sitten tekemään. Siinä onkin kivasti haastetta!
Värisauvoilla puolestaan rakensimme niin, että valitsimme jokaiselle samat 15 sauvaa, ja jokainen lapsi sai olla vuorollaan työnjohtaja, joka rakentaa mallin ja toiset rakentavat omistaan samanlaisen. Jos työnjohtajana oleminen oli liian jännittävää, ei ollut pakko.
Heurekassa teimme upotuskokeita. Pohdimme ensin ENNAKKO-OLETUKSIA siitä, uppoaako jokin esine vai jääkö se kellumaan? Sitten teimme KOKEEN. Yllätyksiä paljastui.
Lopuksi saimme jokainen kolme samankokoista foliopaperin palaa. Yksi täytyi puristaa mahdollisimman tiukaksi palloksi, toinen löysäksi palloksi ja kolmannesta piti tehdä vene. Kovasti tarvitsivat tutkijat rohkaisua, jotta tohtivat alkaa veneenrakentamiseen. " Kokeile vaan, kokeile, voiko taittaa, nipistää, rutistaa, nostaa, rutata...saat itse päättää millaisen teet...". Joillekin aloittaminen oli vaikeaa, koska he selvästi jännittivät tekevänsä "väärin". Omiin ratkaisuihin kannustaminen ja tekemisen kautta oppiminen on tosi tärkeää. Moni pyytää tällaisessakin helposti aikuista tekemään puolestaan, ja ohjaamme " kokeile vaan rohkeasti, kyllä sinä osaat. Ei ole olemassa yhtä oikeaa venettä/ ratkaisua, sinä päätät itse nyt".
Värisauvoilla puolestaan rakensimme niin, että valitsimme jokaiselle samat 15 sauvaa, ja jokainen lapsi sai olla vuorollaan työnjohtaja, joka rakentaa mallin ja toiset rakentavat omistaan samanlaisen. Jos työnjohtajana oleminen oli liian jännittävää, ei ollut pakko.
Heurekassa teimme upotuskokeita. Pohdimme ensin ENNAKKO-OLETUKSIA siitä, uppoaako jokin esine vai jääkö se kellumaan? Sitten teimme KOKEEN. Yllätyksiä paljastui.
Lopuksi saimme jokainen kolme samankokoista foliopaperin palaa. Yksi täytyi puristaa mahdollisimman tiukaksi palloksi, toinen löysäksi palloksi ja kolmannesta piti tehdä vene. Kovasti tarvitsivat tutkijat rohkaisua, jotta tohtivat alkaa veneenrakentamiseen. " Kokeile vaan, kokeile, voiko taittaa, nipistää, rutistaa, nostaa, rutata...saat itse päättää millaisen teet...". Joillekin aloittaminen oli vaikeaa, koska he selvästi jännittivät tekevänsä "väärin". Omiin ratkaisuihin kannustaminen ja tekemisen kautta oppiminen on tosi tärkeää. Moni pyytää tällaisessakin helposti aikuista tekemään puolestaan, ja ohjaamme " kokeile vaan rohkeasti, kyllä sinä osaat. Ei ole olemassa yhtä oikeaa venettä/ ratkaisua, sinä päätät itse nyt".
Jäähyväiset kaarnalaivoille ( ja vähän haikeita kyyneleitä)
Kuinkahan hyvin joki kohtelee kaarnalaivoja? Kastuukohan laiva niin kuin vesimittarin jalat? Sitähän piti lähteä kokeilemaan.
Käytimme vuolemiseen perunankuorimisveitseä, ei sentään porkkanalla onnistunut, vaikka kuvissa siltä näyttää. Ruuvimeisselillä sai hyvin kaiverrettua reiän mastolle, ja puunlehti purjeeksi!
Kokosimme valmiit kaarnalaivat kivelle jäähyväisiä varten, ja toivotimme niille hyvää matkaa, kun ne suuntaavat kohti suurta vettä, merta. Eräs kaino toivomus kuului, että ne " kohtais Haapasaaren". Kuuntelimme Peppilotta Sikuriinan Jäähyväislaulua (on laiva valmiina lähtöön), ja saipa se aikaan ikävän kyyneleitäkin...
Mutta itku iloksi vaihtui, kun kaarnalaivat laskettiin veteen! Kirjaimellisesti nutusta kiinni pitäen. Osa laivoista yritti itsepintaisesti palata rantaan, osa kellistyi maston pituuden tai lehden painon takia ( niitä noukittiin telakalle) jaosa lähti suosiolla virran vietäväksi. Mantu rohkaisi niitä lempeästi kepillä ohjaten. Vauhti kiihtyi kivien kohdalla, ja karikkojakin tuli vastaan. Nähtiinpä jopa, kun purjeena toimiva lehti kiepsahti ympäri ja ohjasi venettä kivien välistä.
Lisäksi väritimme vahavärillä hangaten kuvaa puun kuoresta( tai takista tai ihosta), lähes kaikilla taisi valikoitua puuksi joko mänty tai kuusi. Liimasimme kuvat luontovihkoon.
Eväiden jälkeen menimme yleisön pyynnöstä pellolle hippasille. Eskarit ohjasivat itse toisiaan monenmoisen hipan sääntöihin. Pellon yllä näimme muuttomatkalle lähteneitä lintuja, sulkakin löytyi. Ja tunnistimme että pellossa on kasvanut vehnää. Polun varrella kukki vielä rehevänä palsami, ja juttelimme miksi sitä kutsutaan vieraslajiksi.
Käytimme vuolemiseen perunankuorimisveitseä, ei sentään porkkanalla onnistunut, vaikka kuvissa siltä näyttää. Ruuvimeisselillä sai hyvin kaiverrettua reiän mastolle, ja puunlehti purjeeksi!
Kokosimme valmiit kaarnalaivat kivelle jäähyväisiä varten, ja toivotimme niille hyvää matkaa, kun ne suuntaavat kohti suurta vettä, merta. Eräs kaino toivomus kuului, että ne " kohtais Haapasaaren". Kuuntelimme Peppilotta Sikuriinan Jäähyväislaulua (on laiva valmiina lähtöön), ja saipa se aikaan ikävän kyyneleitäkin...
Mutta itku iloksi vaihtui, kun kaarnalaivat laskettiin veteen! Kirjaimellisesti nutusta kiinni pitäen. Osa laivoista yritti itsepintaisesti palata rantaan, osa kellistyi maston pituuden tai lehden painon takia ( niitä noukittiin telakalle) jaosa lähti suosiolla virran vietäväksi. Mantu rohkaisi niitä lempeästi kepillä ohjaten. Vauhti kiihtyi kivien kohdalla, ja karikkojakin tuli vastaan. Nähtiinpä jopa, kun purjeena toimiva lehti kiepsahti ympäri ja ohjasi venettä kivien välistä.
Lisäksi väritimme vahavärillä hangaten kuvaa puun kuoresta( tai takista tai ihosta), lähes kaikilla taisi valikoitua puuksi joko mänty tai kuusi. Liimasimme kuvat luontovihkoon.
Eväiden jälkeen menimme yleisön pyynnöstä pellolle hippasille. Eskarit ohjasivat itse toisiaan monenmoisen hipan sääntöihin. Pellon yllä näimme muuttomatkalle lähteneitä lintuja, sulkakin löytyi. Ja tunnistimme että pellossa on kasvanut vehnää. Polun varrella kukki vielä rehevänä palsami, ja juttelimme miksi sitä kutsutaan vieraslajiksi.
Jännittävä vesimittari ja veden pintajännitys
Heurekassa tutkimme jälleen veden pintajännitystä. Tällä kertaa kanelin kanssa. Ah mikä tuoksu! Videolta näimme, että Vesimittari- niminen lude on oikein mestari tuon pintajännityksen kanssa; se nimittäin luistelee veden pinnalla! Osa lapsista on kuulema kesällä harjoitellut kellumista, lieneekö törmännyt vesimittariin?
Saippuavesi rikkoi veden pintajännityksen, ja kaneliin jäi kummia kuvioita. Pyynnöstä kanelia sai myös maistaa...
Askartelimme omat Vesimittarit, ja testasimme niiden luistelutaidon. Aika hyvin sujui, saimme selville tieteellistä faktaa: Mitä ohuemmat jalat,sitä helpommin vettyi. Jos jalkaterät ei olleet riittävän pyöreät alkoi upottaa. Keltaiset pysyi pinnalla parhaiten, siniset luovuttivat ensimmäisenä. Irtoavat jalat olivat luku sinänsä...
Saippuavesi rikkoi veden pintajännityksen, ja kaneliin jäi kummia kuvioita. Pyynnöstä kanelia sai myös maistaa...
Askartelimme omat Vesimittarit, ja testasimme niiden luistelutaidon. Aika hyvin sujui, saimme selville tieteellistä faktaa: Mitä ohuemmat jalat,sitä helpommin vettyi. Jos jalkaterät ei olleet riittävän pyöreät alkoi upottaa. Keltaiset pysyi pinnalla parhaiten, siniset luovuttivat ensimmäisenä. Irtoavat jalat olivat luku sinänsä...
Rakentelua ja porkkana-äänestys
Värisauvojen äärellä mietimme sauvojen yhtäläisyyksiä ja erilaisuuksia. Jokainen sai koettaa rakentaa omista sauvoista mahdollisimman KORKEAN rakennelman... siinä olikin miettimistä...
Pihlajanmarjoista ja cocktailtikuista koetimme rakentaa Noita Näärännäpylle NOPTOKOPTERIN ( mihin kummaan noita tarvitsee sellaista?).
Luontotuvan ympäristöön rakensimme parin kanssa ohjeen mukaan Pikku-koneen merkkiä: AIUS.
Aika kylmää oli jo sormille, laitettiin tuvan takkaan tuli.
Hengari-vaakalla tutkimme tasapainoa ja enemmän- vähemmän, painavampi- kevyempi- käsitteitä.
Sitten leikittiin metsässä ja roikuttiin mattotelineessä. Hyvin kesti meidän painon!
Kullervo Kaalinperä oli tuonut porkkanoita maistiaisiksi: keltaista, oranssia ja violettia. Testattiin MAKUAISTIA ja äänestettiin maistiaisten jälkeen voittaja: violetti!
Pihlajanmarjoista ja cocktailtikuista koetimme rakentaa Noita Näärännäpylle NOPTOKOPTERIN ( mihin kummaan noita tarvitsee sellaista?).
Luontotuvan ympäristöön rakensimme parin kanssa ohjeen mukaan Pikku-koneen merkkiä: AIUS.
Aika kylmää oli jo sormille, laitettiin tuvan takkaan tuli.
Hengari-vaakalla tutkimme tasapainoa ja enemmän- vähemmän, painavampi- kevyempi- käsitteitä.
Sitten leikittiin metsässä ja roikuttiin mattotelineessä. Hyvin kesti meidän painon!
Kullervo Kaalinperä oli tuonut porkkanoita maistiaisiksi: keltaista, oranssia ja violettia. Testattiin MAKUAISTIA ja äänestettiin maistiaisten jälkeen voittaja: violetti!
Pöpökoe ja käsienpesuohjeita jopa noidalle, N-kirjain.
Tällä viikolla on ohjeistettu Noita Näärännäppyä ja Niilo Naavapartaa käsienpesun saloihin. Heurekassa tutkimme saippuan vaikutusta pöpöihin, ja jees, kummasti lähtivät pöpöt karkuun! Niilo Naavaparta uskoi tutkimustuloksia, mutta Noidalla oli siinä enemmän sulattelua.
Sulattelua oli myös Noidan laulusopassa, sillä noita oli viskannut pataan Nauloja, Neuloja, Nastoja, Nokkosia ja Nappeja. Kaikenlaista terävää ja väkevää, kurkkua kipeyttävää. Kullervo Kaalinperän ja Taunon avulla padan ainekset vaihdettiin lempeämpiin; Naavaan, Napanöyhtään, Nenäliinaan ja Nallenkarvaan. Johan kirkastui noidan lauluääni! Ja lapset pääsivät vielä kerran muistuttamaan käsienpesun tärkeydestä.
Pikkukone( merkiltään AIUS) kävi tänään tuomassa Dedefiluksen valmistaman N- kirjaimen (Niilo Naavaparralle apuvälineeksi, kun hän nuohoaa savupiippuja). Siusali sausali, kone kiittää, ja kirjaimiahan riittää: eräs tarkkasilmäinen poika kiinnitti huomion kuukausien nimiin:" Hei miksi noissa kaikissa kuukausissa on lopussa uu?".
Sulattelua oli myös Noidan laulusopassa, sillä noita oli viskannut pataan Nauloja, Neuloja, Nastoja, Nokkosia ja Nappeja. Kaikenlaista terävää ja väkevää, kurkkua kipeyttävää. Kullervo Kaalinperän ja Taunon avulla padan ainekset vaihdettiin lempeämpiin; Naavaan, Napanöyhtään, Nenäliinaan ja Nallenkarvaan. Johan kirkastui noidan lauluääni! Ja lapset pääsivät vielä kerran muistuttamaan käsienpesun tärkeydestä.
Pikkukone( merkiltään AIUS) kävi tänään tuomassa Dedefiluksen valmistaman N- kirjaimen (Niilo Naavaparralle apuvälineeksi, kun hän nuohoaa savupiippuja). Siusali sausali, kone kiittää, ja kirjaimiahan riittää: eräs tarkkasilmäinen poika kiinnitti huomion kuukausien nimiin:" Hei miksi noissa kaikissa kuukausissa on lopussa uu?".
Tomelian ja ystävien syysjuhlat
Kiitos vaan kaikille herkuista! Tomelia sai eskarilaisilta niin paljon syksyn satoa, että päättikin järjestää ystävilleen syysjuhlat. Pitopöydä notkui! Vieraina olivat hiiriystävät, Tauno Tassunen, Ahmatti, Uinu Unelmoija, Kaarina ja Kalevi Kettunen perheineen, Kullervo Kaalinperä sekä tietenkin Dedefilus.
Vielä metsäretkeltä.
Metsämatikkaa ja ennen kaikkea eväät!
Syksyn satoa ja puunhaltioita.
Tomelia kiittää sydämellisesti jokaista eskarilaista (ja kasvimaata hoitanutta kotiväkeä) kaikista herkuista, joita on saanut vastaanottaa! Maukkaita tomaatteja, rouskuvia porkkanoita, kirpeitä viinimarjoja, chiliä, luumuja….aah, viikonloppuna on tulossa sadonkorjuujuhlat Tomelian toimesta. Tauno Tassunen on jo saanut kutsun.
Viikolla oli kauniita aurinkoisia päiviä. Maakotkilla ja Merikotkilla oli yhteistä kuvasuunnistusta pihamaalla. Onneksi sai etsiä yhdessä parin kanssa, välillä ei meinannut millään löytyä.
Pelastettiin muuten nukkarin ikkunasta nokkosperhonen juomalasin avulla, ei sattunut yhtään siipiin.
Uinu Unelmoija pääsi kuuliman avulla kuuhun, ja pitkästä aikaa se muni! Suuren vihreän munan, jonka sisällä oli suklaata!
Heurekassa tutkimme hapanta ja emäksistä, ja maalasimme taulun Uinun kuumatkasta. Oletkos koskaan maalannut mustikalla? Me ollaan. Ja sitruunalla, etikalla ja sodalla. Ei hassumpaa.
Luontotuvassa kuulimme tarinan Dryadista, puunhaltiasta. Jokaisella elävällä puulla on Dryadi, ja jokaisella elävällä Dryadilla on puu. Niin yksinkertaista.
Siinä puiden katveessa oli helppo miettiä, miltä Dryadi mahtaisi näyttää? Muovailimme savesta ja koristelimme lehdillä painamalla.
Merikotkat ja Maakotkat ovat keksineet aika kivasti yhteistä tekemistä iltapäivisin, yli ryhmärajojen. Pelaamista, eläinleikkejä, majanrakennusta, rakentamista muutoinkin, logicot ovat olleet suosittuja.
Tänään perjantaina kävimmekin laavulla Erinomaisenpolun päässä. Tuttu paikka monelle entuudestaan. Tutkailimme mikä ero on oravanmarjalla ja puolukalla (ettei vahingossa syötäisi oravanmarjaa). Ja hassua on se, että kuusella on pitkä käpy ja lyhyet neulaset, ja männyllä on lyhyt käpy mutta pitkät neulaset. Teimme enemmän- vähemmän tehtäviä, ja leikimme kivien päällä ja pitkin metsää. Pokemoneilla meinasi välillä tulla riitaa tönimisestä. Ja löydettiin yhden kiven juuresta aika paljon roskia. Mitä ihmettä?
Eväät maistuivat!!
Viikolla oli kauniita aurinkoisia päiviä. Maakotkilla ja Merikotkilla oli yhteistä kuvasuunnistusta pihamaalla. Onneksi sai etsiä yhdessä parin kanssa, välillä ei meinannut millään löytyä.
Pelastettiin muuten nukkarin ikkunasta nokkosperhonen juomalasin avulla, ei sattunut yhtään siipiin.
Uinu Unelmoija pääsi kuuliman avulla kuuhun, ja pitkästä aikaa se muni! Suuren vihreän munan, jonka sisällä oli suklaata!
Heurekassa tutkimme hapanta ja emäksistä, ja maalasimme taulun Uinun kuumatkasta. Oletkos koskaan maalannut mustikalla? Me ollaan. Ja sitruunalla, etikalla ja sodalla. Ei hassumpaa.
Luontotuvassa kuulimme tarinan Dryadista, puunhaltiasta. Jokaisella elävällä puulla on Dryadi, ja jokaisella elävällä Dryadilla on puu. Niin yksinkertaista.
Siinä puiden katveessa oli helppo miettiä, miltä Dryadi mahtaisi näyttää? Muovailimme savesta ja koristelimme lehdillä painamalla.
Merikotkat ja Maakotkat ovat keksineet aika kivasti yhteistä tekemistä iltapäivisin, yli ryhmärajojen. Pelaamista, eläinleikkejä, majanrakennusta, rakentamista muutoinkin, logicot ovat olleet suosittuja.
Tänään perjantaina kävimmekin laavulla Erinomaisenpolun päässä. Tuttu paikka monelle entuudestaan. Tutkailimme mikä ero on oravanmarjalla ja puolukalla (ettei vahingossa syötäisi oravanmarjaa). Ja hassua on se, että kuusella on pitkä käpy ja lyhyet neulaset, ja männyllä on lyhyt käpy mutta pitkät neulaset. Teimme enemmän- vähemmän tehtäviä, ja leikimme kivien päällä ja pitkin metsää. Pokemoneilla meinasi välillä tulla riitaa tönimisestä. Ja löydettiin yhden kiven juuresta aika paljon roskia. Mitä ihmettä?
Eväät maistuivat!!
Tauno Tassunen ja Tomelia toivottavat uudet eskarilaiset tervetulleiksi!
Pilvimuorin kadonneet pilvet aloittivat eskarivuotemme ja jakoivat meidät Merikotkiin ja Maakotkiin. Koristelimme pilvet ikkunaverhoon roikkumaan, emmekä arvanneet että ne pitäisivät Tomeliaa hereillä. Ne ikävöivät öisin niin kovin Iltapilveä, että Tomelia joutuu avaamaan ikkunaa. Ja sieltä pujahti huoneeseen Ampiainen Pampiainen, jonka kanssa etsimme Luontotuvalta kesän viimeisiä kukkia ja kukan siemeniä. Ne ovat muuten itäneet! Lisäksi löysimme A-kirjaimen.
Heurekassa leikimme vesi- ja hiekkaleikkejä. Siellä oli mukavaa valmistaa myös KUULIMAA Uinu Unelmoijalle,kuuolennolle. Harmi kun Uinu tippui kuunsillalta yrittäessään kiivetä kuuhun. Kuulimaa lahjoitimme Uinulle, hän aikoi hieroa sitä jalkapohjiin ja yrittää kiivetä uudelleen.
Kuulimaa valmistaessamme tutustuimme pääväreihin, joita ei voi sekoittaa muista väreistä. Valitsimme kuuliman väriksi joko päävärin tai välivärin. Kivaa oli sötköttää perunajauhoja.
Tomelian iloksi piirsimme laulupiirtäen kukan. Ja maalasimme.
Perjantai on Merikotkien metsäretkipäivä. Olemme käyneet tutustumassa Kissamäenpolun päässä olevaan metsikköön. Etsimme sieltä jotakin ”luontoasiaa”, jota voi kerätä 10 kappaletta. Ja rakentelimme majoja. Ja söimme eväät. Siellä päätimme että ensi kerralla etsisimme metsästä erilaisia sieniä. Ja onnistuisimmeko etsimään niille nimiäkin?
Ulkona leikimme Maakotkien kanssa erilaisia liikuntaleikkejä.
Luontotuvassa rakentelimme koulutyömaan rakennustelineitä pihlajanmarjoista ja cocktailtikuista. Aika jännän...hapanta. Ja luontovihkoonkin olemme päässeet liimaamaan.
Tänään tutustuimme lopultakin Dedefilukseen, joka on taivaankappaleiden tutkija ja kirjainten kerääjä. Hän on pysäköinyt avaruusaluksessa Merikotkien kattoon, ja tänään hän oli(aikansa ilmastointiputkissa vaellettuaan) löytänyt perille Tomelian luokse. Hänen avullaan ratkaisimme ikävöivien iltapilvien ongelman;TAITTELIMME ilmalaivan, joka tuudittaa pilveä yöllä. Dedde toi meille myös I-kirjaimen.
Eräs ahkera nuorimies on kasvattanut mökillä ohraa ja perunaa, ja hän on tuonut Tomelialle maistiaisia. Kiitos ja nam! Hän ehdotti myös, että pitäisimme eskarissa esittelyn kaikesta, mitä on kasvatettu. Kiva idea! Sovittiin että huomenna perjantaina saa halutessaan tuoda. Ja myöhemminkin...
Heurekassa leikimme vesi- ja hiekkaleikkejä. Siellä oli mukavaa valmistaa myös KUULIMAA Uinu Unelmoijalle,kuuolennolle. Harmi kun Uinu tippui kuunsillalta yrittäessään kiivetä kuuhun. Kuulimaa lahjoitimme Uinulle, hän aikoi hieroa sitä jalkapohjiin ja yrittää kiivetä uudelleen.
Kuulimaa valmistaessamme tutustuimme pääväreihin, joita ei voi sekoittaa muista väreistä. Valitsimme kuuliman väriksi joko päävärin tai välivärin. Kivaa oli sötköttää perunajauhoja.
Tomelian iloksi piirsimme laulupiirtäen kukan. Ja maalasimme.
Perjantai on Merikotkien metsäretkipäivä. Olemme käyneet tutustumassa Kissamäenpolun päässä olevaan metsikköön. Etsimme sieltä jotakin ”luontoasiaa”, jota voi kerätä 10 kappaletta. Ja rakentelimme majoja. Ja söimme eväät. Siellä päätimme että ensi kerralla etsisimme metsästä erilaisia sieniä. Ja onnistuisimmeko etsimään niille nimiäkin?
Ulkona leikimme Maakotkien kanssa erilaisia liikuntaleikkejä.
Luontotuvassa rakentelimme koulutyömaan rakennustelineitä pihlajanmarjoista ja cocktailtikuista. Aika jännän...hapanta. Ja luontovihkoonkin olemme päässeet liimaamaan.
Tänään tutustuimme lopultakin Dedefilukseen, joka on taivaankappaleiden tutkija ja kirjainten kerääjä. Hän on pysäköinyt avaruusaluksessa Merikotkien kattoon, ja tänään hän oli(aikansa ilmastointiputkissa vaellettuaan) löytänyt perille Tomelian luokse. Hänen avullaan ratkaisimme ikävöivien iltapilvien ongelman;TAITTELIMME ilmalaivan, joka tuudittaa pilveä yöllä. Dedde toi meille myös I-kirjaimen.
Eräs ahkera nuorimies on kasvattanut mökillä ohraa ja perunaa, ja hän on tuonut Tomelialle maistiaisia. Kiitos ja nam! Hän ehdotti myös, että pitäisimme eskarissa esittelyn kaikesta, mitä on kasvatettu. Kiva idea! Sovittiin että huomenna perjantaina saa halutessaan tuoda. Ja myöhemminkin...
HYVÄÄ KESÄLOMAA MERIKOTKAT, UUDET KOULULAISET!
Haikeaa, mutta sään puolesta lopultakin aurinkoista.
Tämän viimeisen viikon halusimme viettää luonnon helmassa; maalasimme ison yhteisen kesätaulun kentällä, söimme lounaan ulkona, teimme väritaikoja Luontotuvalla ja istutimme kukansiemeniä uusien eskarilaisten iloksi.
Kiitos kuluneesta vuodesta MERIKOTKAT! Niin kuin Tomelia tänään Luontotuvalla totesi: ”Hiirenkin elämässä yksi vuosi rientää linnunsiivin”.
Olkaa ahkeria koululaisia, toivovat Sari ja Mantu.
Tämän viimeisen viikon halusimme viettää luonnon helmassa; maalasimme ison yhteisen kesätaulun kentällä, söimme lounaan ulkona, teimme väritaikoja Luontotuvalla ja istutimme kukansiemeniä uusien eskarilaisten iloksi.
Kiitos kuluneesta vuodesta MERIKOTKAT! Niin kuin Tomelia tänään Luontotuvalla totesi: ”Hiirenkin elämässä yksi vuosi rientää linnunsiivin”.
Olkaa ahkeria koululaisia, toivovat Sari ja Mantu.
Syksyisen maatumiskokeen tarkistus
Nyt on kulunut muutama kuukausi siitä, kun teimme maatumiskokeen ja peitimme mullan alle erilaisia luontotuvan ympäristöstä löytämiämme jätteitä. Nyt otimme pienen kuokan ja kaivoimme niitä esiin. Aika jännää. Lähes kaikki löytyi. Jäimme pohtimaan, että maatuminen tarvitsee aika pitkän ajan. Merkitsimme tutkimustuloksen luontovihkoihin.
Toinen kokeemme oli lehden maatuminen kahden laudan välissä. Hieman oli lehdessäkin jo nähtävissä alkavaa pitsikuviota maatumisen seurauksena.
Lisäksi löysimme etanan ja leppäkerttu. Pari poikaa rakensi hyönteishotellia maatuviin kantoihin.
Toinen kokeemme oli lehden maatuminen kahden laudan välissä. Hieman oli lehdessäkin jo nähtävissä alkavaa pitsikuviota maatumisen seurauksena.
Lisäksi löysimme etanan ja leppäkerttu. Pari poikaa rakensi hyönteishotellia maatuviin kantoihin.
V-kirjain: Veden Valtakunnan Väki
Tiesitkö, että vedenneidolla on lemmikki? Kaunis, kiiltäväsuomuinen kala. Päätimme muovailla sen savesta.
LUONTOPOLULLA
Kävimme luontopolulla etsimässä kevään merkkejä. Paju oli pöyheässä kukassa! Ja löytyi valtava muurahaispesä.
Mistä siemenen voi löytää? Voiko mitata millä tahansa?
Tiistai-aamuna tutkimme Prisman hedelmä-vihanneshyllyn löytöjä: Viikuna oli Brasiliasta, chili oli Italiasta, paprika oli Hollannista, omena oli Italiasta, tomaatti oli Suomesta, sitruuna oli Espanjasta, luumu oli Chilestä, lime oli Brasiliasta, appelsiini oli Espanjasta, vesimeloni oli Costa Ricasta ja avomaankurkku Suomesta. Huh millaisia reissaajia! Ja yllätys yllätys, kaikista ei löytynyt siemeniä, olikohan kyseessä geenimanipulaatio?
Löytyneet siemenet laitettiin kokeeksi multaan, ja vihkoon piirrettiin arvioita siitä, mitähän niistä voisi kasvaa...Oman tutkimuskohteen sai syödä. Chilin syömisestä varoiteltiin, mutta Sari onneton tarjosi pilkkojalle appelsiinin siivuja maistiaisiksi, muistuttamatta käsien uudelleenpesusta....apua, huulia poltteli! Kokeiltiin huuhtoa vedellä ja maidolla. Anteeksi!
Keskiviikkona jatkettiin luontotuvalla mittaamista kävyillä, kepeillä, jalkapohjilla, kämmenillä, metrin kudelangalla. Löytyi myös upea kaksihaarainen keppi, jolla pystyi mittaamaan mutta myös piirtämään ympyröitä, niin kuin harpilla.
Mittavälineiden epäkäytännöllisyys paljastui, kun pöydän pyöreyttä mitattiin pitkällä kepillä, tai kun mittakepit oli eri pitkiä, tai kun toisen käpy oli pieni, toisen suuri. Ja kudelanka venyi!
Onneksi mittaamiseen.on kehitetty standardimitta. Moni kertoikin omistavansa oman mittanauhan.
Retkimehut käytiin ostamassa luontotupa-kioskista. Maksuvälineinä kelpasi kivet, jos osasit laskea yhteenlaskun oikein....tietenkin jokainen osasi, ollaanhan me kohta koululaisia!
Löytyneet siemenet laitettiin kokeeksi multaan, ja vihkoon piirrettiin arvioita siitä, mitähän niistä voisi kasvaa...Oman tutkimuskohteen sai syödä. Chilin syömisestä varoiteltiin, mutta Sari onneton tarjosi pilkkojalle appelsiinin siivuja maistiaisiksi, muistuttamatta käsien uudelleenpesusta....apua, huulia poltteli! Kokeiltiin huuhtoa vedellä ja maidolla. Anteeksi!
Keskiviikkona jatkettiin luontotuvalla mittaamista kävyillä, kepeillä, jalkapohjilla, kämmenillä, metrin kudelangalla. Löytyi myös upea kaksihaarainen keppi, jolla pystyi mittaamaan mutta myös piirtämään ympyröitä, niin kuin harpilla.
Mittavälineiden epäkäytännöllisyys paljastui, kun pöydän pyöreyttä mitattiin pitkällä kepillä, tai kun mittakepit oli eri pitkiä, tai kun toisen käpy oli pieni, toisen suuri. Ja kudelanka venyi!
Onneksi mittaamiseen.on kehitetty standardimitta. Moni kertoikin omistavansa oman mittanauhan.
Retkimehut käytiin ostamassa luontotupa-kioskista. Maksuvälineinä kelpasi kivet, jos osasit laskea yhteenlaskun oikein....tietenkin jokainen osasi, ollaanhan me kohta koululaisia!
Punnituksia, kylvöjä ja mittaamista. Ja Tomelia ensimmäistä kertaa metsäretkellä!
Kumpi on painavampi? Arvioi ja kokeile painoja käsillä. Punnitse.
Muistatko kuinka sarjaa jatketaan?
Mitä herneelle tapahtuu, kun se saa vettä, valoa ja lämpöä? Seurataan kasvua ja kirjataan havainnot piirtäen.
Metsäretkellä etsimme katseellamme leskenlehtiä. Ei löytynyt matkan varrelta, ihme kyllä, mutta saimme kuulla, että ikkunassa vilkuttava nalle on yli 50-vuotias! Kymijoen ääni kuulosti meren laineilta, ja muurahaiset olivat jo työn touhussa.
Hädin tuskin malttoivat eskarilaiset kokeilla uutta tehtävää; mittasimme välimatkoja omilla mittakepeillä. Arviot osuivat harvoin oikeaan. Eräs hoksaavainen eskari keksi nopean mittaustavalla, keppi heitti ikään kuin kuperkeikkaa!
Tomelialla oli retkellä paljon ihmeteltävää. Linnunpöntön päältä oli turvallista seurata eskarilaisten touhuja (hiirihaukkaa ei näkynyt), ja pääsipä hän parin tytön leikkeihinkin mukaan. Tomelian sydäntä lämmitti, kun hän sai matkan aluksi eväs-tuliaiset ystävältään ”Matilta”. Niin kotitekoisen makuiset lämpimäiset, kiitos!
Muistatko kuinka sarjaa jatketaan?
Mitä herneelle tapahtuu, kun se saa vettä, valoa ja lämpöä? Seurataan kasvua ja kirjataan havainnot piirtäen.
Metsäretkellä etsimme katseellamme leskenlehtiä. Ei löytynyt matkan varrelta, ihme kyllä, mutta saimme kuulla, että ikkunassa vilkuttava nalle on yli 50-vuotias! Kymijoen ääni kuulosti meren laineilta, ja muurahaiset olivat jo työn touhussa.
Hädin tuskin malttoivat eskarilaiset kokeilla uutta tehtävää; mittasimme välimatkoja omilla mittakepeillä. Arviot osuivat harvoin oikeaan. Eräs hoksaavainen eskari keksi nopean mittaustavalla, keppi heitti ikään kuin kuperkeikkaa!
Tomelialla oli retkellä paljon ihmeteltävää. Linnunpöntön päältä oli turvallista seurata eskarilaisten touhuja (hiirihaukkaa ei näkynyt), ja pääsipä hän parin tytön leikkeihinkin mukaan. Tomelian sydäntä lämmitti, kun hän sai matkan aluksi eväs-tuliaiset ystävältään ”Matilta”. Niin kotitekoisen makuiset lämpimäiset, kiitos!
Pääsiäiskanat. Ja Kassu puutarhurina, kiva vinkki kaikille kasvattajille.
Pääsiäisgalleriaan tehtiin pastelliliiduilla upeat kanat.
Maistoimme pääsiäisherkkuja, pashaa ja mämmiä, ja äänestimme voittajan.Hmmm....
Lukutoukkapassin ja viljelmien myötä saimme kotoa luettavaksi hyvän kasvatuskirjan, ” Kassu puutarhurina”. Kiva oli lukea.
Maistoimme pääsiäisherkkuja, pashaa ja mämmiä, ja äänestimme voittajan.Hmmm....
Lukutoukkapassin ja viljelmien myötä saimme kotoa luettavaksi hyvän kasvatuskirjan, ” Kassu puutarhurina”. Kiva oli lukea.
Tutkimuksia
Kevään edetessä on kivaa tehdä tutkimuksia:
Kuinka paljon sulaneesta lumesta tulee vettä? Mitä oletat?
Mitä tapahtuu ruohonsiemenille kirkkaan lasin ja mustan lasin alla? Mitä oletat?
Mitä tapahtui ruohonsiemenille kirkkaan lasin ja mustan lasin alla? Miksi?
Upotuskoe: kelluuko vai uppoaako?
Kuinka paljon sulaneesta lumesta tulee vettä? Mitä oletat?
Mitä tapahtuu ruohonsiemenille kirkkaan lasin ja mustan lasin alla? Mitä oletat?
Mitä tapahtui ruohonsiemenille kirkkaan lasin ja mustan lasin alla? Miksi?
Upotuskoe: kelluuko vai uppoaako?
P-kirjain: Ääniä avaruudesta
Avaruus ja planeetat ovat kiehtovia aiheita, ja huh huh mitä kaikkea eskarilaiset niistä tiesivätkään! Ja se musta aukko....
Ylermi ja Nyyryppy tulivat tuomaan lähetystä avaruudesta.Lapset tiesivät jo odottaa lähetystä, sillä he olivat ratkaisseet etukäteen avaruuskielisen viestin. Xetorxylitolplaneetalta tulee jotain, mutta mitä?
Tomelian kotoa se löytyi: kolme säihkyvää munaa! Ja niiden sisältä Jampetopoppurkkaa!
Planeetoista eskarilaiset tekivät parityöskentelynä planeettojen pienoismallit ja mielikuvitusplaneetat. Kelpaisi Nasan esitteeseen. Ja sieltä avaruudestahan P-kirjankin löytyi...
Ylermi ja Nyyryppy tulivat tuomaan lähetystä avaruudesta.Lapset tiesivät jo odottaa lähetystä, sillä he olivat ratkaisseet etukäteen avaruuskielisen viestin. Xetorxylitolplaneetalta tulee jotain, mutta mitä?
Tomelian kotoa se löytyi: kolme säihkyvää munaa! Ja niiden sisältä Jampetopoppurkkaa!
Planeetoista eskarilaiset tekivät parityöskentelynä planeettojen pienoismallit ja mielikuvitusplaneetat. Kelpaisi Nasan esitteeseen. Ja sieltä avaruudestahan P-kirjankin löytyi...
T-kirjain: TIUKULI TUPASVILLAN oma aikatorni (ja ne numerot ja se kello)
Anatoli Aikamestarin aikatornista sai peikko Tiukuli Tupasvilla mainion idean: Mököpeikkojen laaksoon voitaisiin rakentaa omat aikatornit kellotauluineen. Ei tarvitsisi peikkojen enää kiireessä kavuta Anatolin aikatornille korkealle vuorelle.
Tuumasta toimeen: kellotaulun numeroita piirrettiin pitkään ja hartaasti. Kummasti ne vaan kaartuvat sinne sun tänne, omapäisiä ovat. Eskarit ovat harjoitelleet numeroita ja kirjaimia viime aikoina myös iPadillä (EKAPELI ja MollaABC, löytyy playkaupasta maksuttomana).
Tuumasta toimeen: kellotaulun numeroita piirrettiin pitkään ja hartaasti. Kummasti ne vaan kaartuvat sinne sun tänne, omapäisiä ovat. Eskarit ovat harjoitelleet numeroita ja kirjaimia viime aikoina myös iPadillä (EKAPELI ja MollaABC, löytyy playkaupasta maksuttomana).
JA SITTEN SAAPUI OIKEA TALVI
Uusi vuosi on lähtenyt upeasti käyntiin!
Lumitilanne on mahdollistanut sekä luistelu- että hiihtoviikot, ja kilometrejä on kertynyt! Eikä kyllä tarvitse tämän porukan koulussa jännittää talvilajeja, sekä taidot että motivaatio ovat kohdallaan. NHL vielä kiittää meitä. Ja mehu on ollut mainio polttoaine.
Koulun tontille saimme mainion ladun, ja siellä onnistui myös omien latujen tekeminen. Etsittiin yhdessä karvakavereiden talvikuvia. Löytyi!
Talviurheilun kruunasi Maamme-laulu ja mitalijuhlat Luontotuvalla. Takan lämmössä maistuivat Seija-mummon tekemät pullat ja höyryävä mehu.
Lumitilanne on mahdollistanut sekä luistelu- että hiihtoviikot, ja kilometrejä on kertynyt! Eikä kyllä tarvitse tämän porukan koulussa jännittää talvilajeja, sekä taidot että motivaatio ovat kohdallaan. NHL vielä kiittää meitä. Ja mehu on ollut mainio polttoaine.
Koulun tontille saimme mainion ladun, ja siellä onnistui myös omien latujen tekeminen. Etsittiin yhdessä karvakavereiden talvikuvia. Löytyi!
Talviurheilun kruunasi Maamme-laulu ja mitalijuhlat Luontotuvalla. Takan lämmössä maistuivat Seija-mummon tekemät pullat ja höyryävä mehu.
Piparintuoksua, tonttujen juoksua...
Vettä sataa taivaan täydeltä, mutta joulutauko häämöttää!
Tänään vietimme vuoden viimeisiä synttäreitä, ja nyt eskarilaiset ovat syventyneet elokuvan katseluun. Keskiviikkona esitimme Maakotkille jouluesityksemme, ja olihan se jännää ja mukavaa. ”Mahtava esitys”, kehaisi eräs Maakotka. Vuorosanojen muistaminen jännitti, mutta samalla huomasimme että niiden esittäminen oli tärkeää. Ja aikuinen oli luvannut kuiskata.
Laulujen sanat ovat jääneet hyvin mieleen (Pieni liekki, Avaatko oven joulun tulla, Petteri hakkaa yhdellä vasaralla,Joulu saapuu jokaiselle).
Esityksemme nimi oli siis ”Matka joulun taloon”, ja matkaa tekivät Petteri-poro, Tuomas-tonttu ja pikkutontut. He pysähtyivät Piparinleipojien talossa, tonttutyttöjen nikkarointipajassa ja Kynttilänvalajien tuvassa. Ja lopulta kaikki saapuivat Joulun taloon, joka ” kimmelsi ja soi ja oli salaisuuksia täynnä”.
Piparinleivontaa treenattiin viime viikolla, ja niitä narskutellaan koko loppuvuosi!
OIKEIN TUNNELMALLISTA JOULUNAIKAA KAIKILLE!
Ai niin, Maahiset saivat häntänsä ja lähtivät koteihinsa joulunviettoon. Peikkoi itki hiljaista itkua niin, että lapset heltyivät ja halusivat lohduttaa:
”Peikko, sinä saat riippukeinun, minä näen että tuonne on ilmestynyt uusi pussi(kalenteripussien sekaan”).
”Tai jos se on noissa viimeisissä pusseissa...?
”Ei oo, ne on tyhjiä, minä oon salaa tunnustellut”
Ja Peikko sai uudesta pussista riippukeinun ja muhkean villatyynyn, Tonttu Tosipikkuinen oli ne tehnyt. Ai miten tyytyväisiä kaikki olivat!
Tänään vietimme vuoden viimeisiä synttäreitä, ja nyt eskarilaiset ovat syventyneet elokuvan katseluun. Keskiviikkona esitimme Maakotkille jouluesityksemme, ja olihan se jännää ja mukavaa. ”Mahtava esitys”, kehaisi eräs Maakotka. Vuorosanojen muistaminen jännitti, mutta samalla huomasimme että niiden esittäminen oli tärkeää. Ja aikuinen oli luvannut kuiskata.
Laulujen sanat ovat jääneet hyvin mieleen (Pieni liekki, Avaatko oven joulun tulla, Petteri hakkaa yhdellä vasaralla,Joulu saapuu jokaiselle).
Esityksemme nimi oli siis ”Matka joulun taloon”, ja matkaa tekivät Petteri-poro, Tuomas-tonttu ja pikkutontut. He pysähtyivät Piparinleipojien talossa, tonttutyttöjen nikkarointipajassa ja Kynttilänvalajien tuvassa. Ja lopulta kaikki saapuivat Joulun taloon, joka ” kimmelsi ja soi ja oli salaisuuksia täynnä”.
Piparinleivontaa treenattiin viime viikolla, ja niitä narskutellaan koko loppuvuosi!
OIKEIN TUNNELMALLISTA JOULUNAIKAA KAIKILLE!
Ai niin, Maahiset saivat häntänsä ja lähtivät koteihinsa joulunviettoon. Peikkoi itki hiljaista itkua niin, että lapset heltyivät ja halusivat lohduttaa:
”Peikko, sinä saat riippukeinun, minä näen että tuonne on ilmestynyt uusi pussi(kalenteripussien sekaan”).
”Tai jos se on noissa viimeisissä pusseissa...?
”Ei oo, ne on tyhjiä, minä oon salaa tunnustellut”
Ja Peikko sai uudesta pussista riippukeinun ja muhkean villatyynyn, Tonttu Tosipikkuinen oli ne tehnyt. Ai miten tyytyväisiä kaikki olivat!
Tontun elämää
Tänään aloimme harjoitella jouluista esitystä ”Matka joulun taloon”. Eskarilaiset olivat odottaneet sitä kovasti, sillä pieni jännitys kuuluu joulunaikaan. Ja olimme sopineet että esitykseen valmistamme myös rekvisiittaa, pipareita, kynttilöitä, ahkion, lahjapaketteja...Eikun hommiin!
Tonttujen muotokuvat ripustettiin tänään seinälle. Ei ole kahta samannäköistä tonttua, mutta samanlainen on tuike silmissä...
Tonttujen muotokuvat ripustettiin tänään seinälle. Ei ole kahta samannäköistä tonttua, mutta samanlainen on tuike silmissä...
Joulukalenteri
Maahisten metsässä omien korpikuusien alla asustelee joukko nuoria, vielä hännättömiä maahisia. Maahis-perinteeseen kuuluu, että hännät jaetaan tai ansaitaan aina joulun aikana.
Tänä jouluna Tomelia-muori on saanut tehtäväkseen toimia häntien jakajana.
Joulukuu alkaakin yllättäen niin, että tonttu Tosipikkuinen saapuu Tomelian luokse. Hän on saanut kuulla kotona kyllästymiseen asti huokailua siitä, että hän on kaikkeen vielä hieman liian pieni. Niinpä hän pyytää Tomelialta, että saisi opetella jouluaskareita Tomelian luona. Sitten hän kyllä yllättäisi kotiväen!
Tomelialle tämä käy mainiosti, ja ahkera tonttu Tosipikkuinen on toimissaan oikein ilo silmälle.
Mutta sitten paikalle saapuu Peikko! Peikko, joka on kuullut maahisten häntä-karkeloista. Ja koska hän on peikko, hänellä on peikkomainen tavat: Hän haastaa joka päivä yhden maahisen kisa-visaan. Jos maahinen voittaa, tämä pääsee punomaan häntänsä ja se kiinnitetään Tomelian neulalla paikoilleen maahisen peppuun. Jos taas Peikko voittaa, Peikko saa maahisen hännän omakseen. Peikko suunnittelee punovansa hännistä itselleen riippukeinun.
Toistaiseksi Peikko on hävinnyt jokaisen kisa-visan, ja maahiset ovat saaneet itselleen upeita värikkäitä tupsupäisiä häntiä...
Ja tonttu Tosipikkuinen on loihtinut Tomelialle jouluisia asioita. Rusko ja Valkokin ihailevat kovasti tontun ahkeruutta.
Tänä jouluna Tomelia-muori on saanut tehtäväkseen toimia häntien jakajana.
Joulukuu alkaakin yllättäen niin, että tonttu Tosipikkuinen saapuu Tomelian luokse. Hän on saanut kuulla kotona kyllästymiseen asti huokailua siitä, että hän on kaikkeen vielä hieman liian pieni. Niinpä hän pyytää Tomelialta, että saisi opetella jouluaskareita Tomelian luona. Sitten hän kyllä yllättäisi kotiväen!
Tomelialle tämä käy mainiosti, ja ahkera tonttu Tosipikkuinen on toimissaan oikein ilo silmälle.
Mutta sitten paikalle saapuu Peikko! Peikko, joka on kuullut maahisten häntä-karkeloista. Ja koska hän on peikko, hänellä on peikkomainen tavat: Hän haastaa joka päivä yhden maahisen kisa-visaan. Jos maahinen voittaa, tämä pääsee punomaan häntänsä ja se kiinnitetään Tomelian neulalla paikoilleen maahisen peppuun. Jos taas Peikko voittaa, Peikko saa maahisen hännän omakseen. Peikko suunnittelee punovansa hännistä itselleen riippukeinun.
Toistaiseksi Peikko on hävinnyt jokaisen kisa-visan, ja maahiset ovat saaneet itselleen upeita värikkäitä tupsupäisiä häntiä...
Ja tonttu Tosipikkuinen on loihtinut Tomelialle jouluisia asioita. Rusko ja Valkokin ihailevat kovasti tontun ahkeruutta.
Kännykkä ja sen käyttö
Jos sinulle tulee tarvetta soittaa Korvatunturille, suosittelemme että valmistat käyttöösi huippunopean JOULUKÄNNYKÄN.
Valmistaja kertoo sen tekemisestä näin:
”Sun pitää tehdä näitä samankokoisia niin monta kuin sä haluut sivuja.”
”Sun pitää ensin tehdä tähän tällainen musta ja sitten tää missä on N ja se mistä saa päälle. Keskikohta pitää värittää mustaksi.”
”Sivu kaksi; sun pitää laittaa tänne erilaisii niinku tik tok, tai YouTube, tai että voit soittaa tai laittaa viestei.”
”Sivu kolme; kun sä painat vaikka tästä tiktokista ja täältä tulee nää nuolet, ja sitte vuorotellen availee niin siellä alla on videoit.”
”Kun menee taas tänne alkuun ja painaa vaikka watsappii niin tänne tulee näitä nimii ja tänne voi kirjoittaa vaikka mitä päläpälä.”
”Takapuolelle piirrä kamera ja merkki. Ja liimaa nää kaikki vaan yhteen.”
Helppoo kuin heinänteko!
Valmistaja kertoo sen tekemisestä näin:
”Sun pitää tehdä näitä samankokoisia niin monta kuin sä haluut sivuja.”
”Sun pitää ensin tehdä tähän tällainen musta ja sitten tää missä on N ja se mistä saa päälle. Keskikohta pitää värittää mustaksi.”
”Sivu kaksi; sun pitää laittaa tänne erilaisii niinku tik tok, tai YouTube, tai että voit soittaa tai laittaa viestei.”
”Sivu kolme; kun sä painat vaikka tästä tiktokista ja täältä tulee nää nuolet, ja sitte vuorotellen availee niin siellä alla on videoit.”
”Kun menee taas tänne alkuun ja painaa vaikka watsappii niin tänne tulee näitä nimii ja tänne voi kirjoittaa vaikka mitä päläpälä.”
”Takapuolelle piirrä kamera ja merkki. Ja liimaa nää kaikki vaan yhteen.”
Helppoo kuin heinänteko!
Joulun aika alkaa
Tontut ovat valppaina, ja toivat meille heti joulun käyttäytymissäännöt. Niitä kun noudatamme, joulun odotus sujuu mallikkaasti.
Ruska on väistynyt Kuuran tieltä
Keskiviikkona kävimme Kuura-retkellä laavulla. Jokainen etsi kuvattavakseen yhden kuuraisen kohteen. Kuura maistui kivalta myös kielenpäällä.
On löytynyt muutakin merkittävää kuvattavaa: ISO varis, ja pölkyssä oleva useampikerroksinen asunto ( kuka siellä asuu?). Ja tänään löytyi kävelytien reunasta aivan yllättäen TONTUN JÄLJET!
On löytynyt muutakin merkittävää kuvattavaa: ISO varis, ja pölkyssä oleva useampikerroksinen asunto ( kuka siellä asuu?). Ja tänään löytyi kävelytien reunasta aivan yllättäen TONTUN JÄLJET!
Maahisten maagiset kirjaimet
Maahiset ovat kotiutuneet eskariin, ja alkuviikosta pääsimme tutustumaan niiden mielenkiintoiseen kirjoitusmeininkiin. Tiesittekö, että maahiset kirjoittavat toistensa selkään??
....säästyyhän siinä tietenkin paperia....
....säästyyhän siinä tietenkin paperia....
RUOKAILUSÄÄNNÖT
RUOKAILUSÄÄNNÖT ilmestyivät salaperäisesti sekä Merikotkien että Maakotkien seinälle...
0 kommenttia
M-kirjain: Mörkö ja Maahisen matkalaukku
Maahinen oli murheellinen, koska hän oli myöhästynyt muuttolintujen matkasta. Viimeinen muurahainenkin oli matkalla pesäänsä. Kohta Maahinen kuuli laahaavaa ääntä, ja hänen luokseen ilmestyi Mörkö. Mörölläkin oli murhetta, hän oli lähdössä Omituisten otusten syysjuhliin, mutta juhlavaatteet puuttuivat. Eikä hän ollut saanut ostettua niitä timantillaan. Maahinen päätti ilahduttaa Mörköä; hän kaivoi matkalaukusta mekon, monot, myssyn,muhvin ja meikit. Löytyipä vielä vieraalle mehua ja mansikkakin.
Mörkö ilahtui ja lahjoitti Maahiselle matkalaukkuun timantin. Näin olivat molemmat tyytyväisiä.
Eskareiden kanssa aloitimme huopatyön: oman Maahisen. Hyviä ompelijoita jokainen!
Tällä viikolla olemme myös jutelleet LASTEN OIKEUKSISTA. Nenäpäivä-video pienen pojan koulunkäynnistä herkisti lapsia juttelemaan ja ihmettelemään. Meillä on asiat sentään aika hyvin.
Perjantaina vietimme Lasten Oikeuksien juhlaa: katsoimme Kymi Sinfoniettan konsertin, tanssimme ja söimme kakkua.
Mörkö ilahtui ja lahjoitti Maahiselle matkalaukkuun timantin. Näin olivat molemmat tyytyväisiä.
Eskareiden kanssa aloitimme huopatyön: oman Maahisen. Hyviä ompelijoita jokainen!
Tällä viikolla olemme myös jutelleet LASTEN OIKEUKSISTA. Nenäpäivä-video pienen pojan koulunkäynnistä herkisti lapsia juttelemaan ja ihmettelemään. Meillä on asiat sentään aika hyvin.
Perjantaina vietimme Lasten Oikeuksien juhlaa: katsoimme Kymi Sinfoniettan konsertin, tanssimme ja söimme kakkua.
Maidosta moneksi
Maitotuotteista loihdimme koko ryhmän kesken maukkaat makupalat torstai-päivälle!
Perjantaina Tallitonttu saapui (lypsämään) ja noutamaan Vieno-lehmää. Tuli muuten lentohärvelillä, mutta lapset väittivät että se on L-kirjain. ”Mitä hömpötystä”,tuumi tonttu, mutta luovutti lentohärvelin eskariin.
Tallitonttu kertoi salaisuutensa: maito on mainiota mustetta salakirjoitukseen. Vaikka joulupukille. Tallitonttu lahjoitti lapsille salakirjoitukseen sulkakynän, ja sitten vaan kirjoitettiin.
Teksti paljastuu kun paperia silittää silitysraudalla(puuvilla). Silitettiin. Mutta senhän voisi tehdä tonttumuori Korvatunturilla.
Ja lopulta paljastui myös lehmäaskartelun käyttötarkoitus.
Perjantaina Tallitonttu saapui (lypsämään) ja noutamaan Vieno-lehmää. Tuli muuten lentohärvelillä, mutta lapset väittivät että se on L-kirjain. ”Mitä hömpötystä”,tuumi tonttu, mutta luovutti lentohärvelin eskariin.
Tallitonttu kertoi salaisuutensa: maito on mainiota mustetta salakirjoitukseen. Vaikka joulupukille. Tallitonttu lahjoitti lapsille salakirjoitukseen sulkakynän, ja sitten vaan kirjoitettiin.
Teksti paljastuu kun paperia silittää silitysraudalla(puuvilla). Silitettiin. Mutta senhän voisi tehdä tonttumuori Korvatunturilla.
Ja lopulta paljastui myös lehmäaskartelun käyttötarkoitus.
Maidon tie maatilalta päiväkotiin
Vieno-lehmä on edelleen eskarissa, ja ymmärtääksemme paremmin sen elämää katsoimme You Tubesta videon ”Maidon tie maatilalta päiväkotiin”. Se herätti paljon keskustelua, etenkin kun kertojina olivat lapset. Kaikki maidontuotantoon liittyvät koneet olivat mielenkiintoisia, ja maitopurkkien pakkaaminen oli tosi nopeaa!
Viime viikolla aloimme rakentaa tikuista hyötyvoimaloita, mutta nyt, äänestyksen kautta, päätimmekin tehdä niistä meijereitä. Ja kun pihamaalle laitettiin lehmä, maitakin oli lähellä. Vitsit oli vähissä, kun lehmät karkasivat Merikotkien huoneeseen. Ikkunalaudallekin!
Viime viikolla aloimme rakentaa tikuista hyötyvoimaloita, mutta nyt, äänestyksen kautta, päätimmekin tehdä niistä meijereitä. Ja kun pihamaalle laitettiin lehmä, maitakin oli lähellä. Vitsit oli vähissä, kun lehmät karkasivat Merikotkien huoneeseen. Ikkunalaudallekin!
L- kirjain: Lehmä jääkaapissa
Tomelialla oli huoli: Pienet hiirivekkulit Valko ja Rusko olivat käyneet vaisuiksi ja väsyneiksi. Tomelia epäili että syynä on kalsiumin puute, hiirulaiset kun kiiruhtavat ruokapöydästä niin nopeasti etteivät muista juoda maitolasia loppuun.
Lähdettiin joukolla hakemaan jääkaapista jotakin kalsiumpitoista ruokaa, Tomelia etunenässä pienen maitokannun kanssa. Ai kauhistus! Kun jääkaapin ovi avattiin, siellä oli LEHMÄ!
Lehmä oli karannut Koiravaarasta, ehkä vähän huvikseen, mutta myös siksi kun oli lypsettäessä niin kova kutiamaan. Lehmän nimi oli Vieno (Tauno Tassusen tuttu), ja hän ilahtui kuullessaan että hänen maidostaan valmistettuja tuotteita tultiin isolla joukolla hakemaan.
Rusko ja Valko saivat ravitsevaa maitoa, ja kuinka ollakaan, Vieno toi lapsille terveisiä Tallitontulta (joka on todella hyvä lypsäjä): Vieno-lehmän kuva ja askarteluohjeet . Mutta ei vielä viestiä siitä, mitä Vieno-lehmä-askartelulla tehdään. Se on kuulema Tallitontun salaisuus, kertoi Vieno. Toistaiseksi.
Lähdettiin joukolla hakemaan jääkaapista jotakin kalsiumpitoista ruokaa, Tomelia etunenässä pienen maitokannun kanssa. Ai kauhistus! Kun jääkaapin ovi avattiin, siellä oli LEHMÄ!
Lehmä oli karannut Koiravaarasta, ehkä vähän huvikseen, mutta myös siksi kun oli lypsettäessä niin kova kutiamaan. Lehmän nimi oli Vieno (Tauno Tassusen tuttu), ja hän ilahtui kuullessaan että hänen maidostaan valmistettuja tuotteita tultiin isolla joukolla hakemaan.
Rusko ja Valko saivat ravitsevaa maitoa, ja kuinka ollakaan, Vieno toi lapsille terveisiä Tallitontulta (joka on todella hyvä lypsäjä): Vieno-lehmän kuva ja askarteluohjeet . Mutta ei vielä viestiä siitä, mitä Vieno-lehmä-askartelulla tehdään. Se on kuulema Tallitontun salaisuus, kertoi Vieno. Toistaiseksi.
Myyrän möykyt ja Maatuminen
Matkalla luontotuvalle törmäsimme rykelmään outoja multakasoja. Eivät muuten olleet tässä viimeksi?! MYYRÄ! Oli muuttanut meidän maisemaa.
Luontotuvalla pohdimme kuinka me ihmiset omalla toiminnallamme muutamme myös ympäristöä. Me jätämme jälkemme niin maahan, mereen kuin ilmaankin. Kyllä eskarilaisilla oli asioista paljon hyviä oivalluksia! Ja ne jätteet!
Läksimme löytöretkelle; mitä roskia löytäisimme ihan luontotuvan läheltä?
Apua, tosi iso kasa! Lajittelimme ne Bio-Paavolle, Metalli- Masalle, Paperi- Petterille ja Pahvi-Paavolle. Sai osansa myös Lasinahmija, Muovi- Mikko ja Ongelma- Oskarikin. Eniten kyllä Muovi- Mikko.
Päätimme tehdä maatumiskokeen: Hautasimme multaan jotakin jokaisesta kasasta (paitsi myyrän kasasta), ja luontovihkoon rastitamme olettamuksemme siitä, maatuuko roska mullaksi kevääseen mennessä.
Metsän kätköihin piilotimme myös puunlehti-kokeen. Laitoimme kahden laudan väliin vaahteranlehden, sidoimme laudat narulla yhteen ja hautasimme paketin lehtien alle ”talviunille”. Jos paketti säilyy piilossa, miltähän lehti näyttää keväällä?
Luontotuvalla pohdimme kuinka me ihmiset omalla toiminnallamme muutamme myös ympäristöä. Me jätämme jälkemme niin maahan, mereen kuin ilmaankin. Kyllä eskarilaisilla oli asioista paljon hyviä oivalluksia! Ja ne jätteet!
Läksimme löytöretkelle; mitä roskia löytäisimme ihan luontotuvan läheltä?
Apua, tosi iso kasa! Lajittelimme ne Bio-Paavolle, Metalli- Masalle, Paperi- Petterille ja Pahvi-Paavolle. Sai osansa myös Lasinahmija, Muovi- Mikko ja Ongelma- Oskarikin. Eniten kyllä Muovi- Mikko.
Päätimme tehdä maatumiskokeen: Hautasimme multaan jotakin jokaisesta kasasta (paitsi myyrän kasasta), ja luontovihkoon rastitamme olettamuksemme siitä, maatuuko roska mullaksi kevääseen mennessä.
Metsän kätköihin piilotimme myös puunlehti-kokeen. Laitoimme kahden laudan väliin vaahteranlehden, sidoimme laudat narulla yhteen ja hautasimme paketin lehtien alle ”talviunille”. Jos paketti säilyy piilossa, miltähän lehti näyttää keväällä?
O-kirjain; Onervan onnelliset kanat ja Onnellinen Korento.
Oi onnea! Korentomme löysi Onerva- mummon mökin! Ja Onervan omenista päästiin vieläpä leipomaan omenapiirakkaa. Sitä omenapiirakan tuoksua!
Onnellisen korennon paluu- lupauksen merkiksi väritimme korennot, ja pistelimme siipiin onnellisuus-merkit, pyöreät O-kirjaimet. Tuntui sormenpäässä asti.
Onnellisen korennon paluu- lupauksen merkiksi väritimme korennot, ja pistelimme siipiin onnellisuus-merkit, pyöreät O-kirjaimet. Tuntui sormenpäässä asti.
Metsäretkellä tapasimme ystävämme korennon.
Metsäretkellä olimme jo kokoontuneet eväiden syöntiin laavun eteen, kun joku pojista huudahti: ”Korento! Mitä se täällä tekee?”
Todellakin, ystävämme korento oli tullut metsään, oli kuulema lennellyt siellä jo koko viikonlopun. Miksi ihmeessä?
Korento kertoi etsivänsä pienen mummon mökkiä, se oli kuullut että korennot hakeutuvat sinne viettämään talvea( korentomme taitaa olla keijukorento). Korento kertoi olleensa viime aikoina haikea ja onneton, ja se uskoi että pienen mummon luona se kenties olisi taas onnellinen?
Lapset alkoivat oitis etsiä pienen mummon mökkiä, varmoja havaintojakin siitä oli pilvin pimein.
Korento jatkoi lentoaan ja lupasi palata Tomelian luo viimeistään keväällä.
Todellakin, ystävämme korento oli tullut metsään, oli kuulema lennellyt siellä jo koko viikonlopun. Miksi ihmeessä?
Korento kertoi etsivänsä pienen mummon mökkiä, se oli kuullut että korennot hakeutuvat sinne viettämään talvea( korentomme taitaa olla keijukorento). Korento kertoi olleensa viime aikoina haikea ja onneton, ja se uskoi että pienen mummon luona se kenties olisi taas onnellinen?
Lapset alkoivat oitis etsiä pienen mummon mökkiä, varmoja havaintojakin siitä oli pilvin pimein.
Korento jatkoi lentoaan ja lupasi palata Tomelian luo viimeistään keväällä.
Luontotuvalla
Luontotuvalla käymme aina keskiviikkoisin. Luontotuvan takana on pieni metsikkö, jossa on runsaasti majanrakennuspuita (kaipaisi ehkä jopa siistimistä). Yleensä tutkailimme elämän ihmeitä ulkona, ja jos haluamme tallettaa jotakin luontovihkoon, siirrymme sisätiloihin. Eväät maistuvat yhtä hyvältä sekä sisällä että ulkona...
Erään kerran tutkimme, kumpi oli kylmempi; joen vesi vai ilma?
Viime keskiviikkona keräsimme pareittain metsän aarteita tunnustelutehtävään (tunnustelua kädet selän takana) ja jatkoimme sarjan rakentamista.
Erään kerran tutkimme, kumpi oli kylmempi; joen vesi vai ilma?
Viime keskiviikkona keräsimme pareittain metsän aarteita tunnustelutehtävään (tunnustelua kädet selän takana) ja jatkoimme sarjan rakentamista.
Etana sadetta ennustaa
Etanoiden maailmassa on niin lämmin ruska.
Merikotkien ikkunasta kun katsomme, huomaamme ruskan jo himmentyneen.
Oikein hyvää lomaa syyslomalaisille! Nyt olisi hyvä hetki veikata, näemmekö tulevalla viikolla jo lunta??
”KIEMURAINEN ETANALLA OMA KOTI ON.
SELÄSSÄ TUO KULKEE, OH-HOH ONPAS VERRATON!
TUNTOSARVET ETANAN NE NÄYTTÄÄ MEILLE POUTAA,
KIIRETTÄ EI LAINKAAN OO,
SIIS HYMYILLÄKIN JOUTAA!”
(laulupiirtäen)
Merikotkien ikkunasta kun katsomme, huomaamme ruskan jo himmentyneen.
Oikein hyvää lomaa syyslomalaisille! Nyt olisi hyvä hetki veikata, näemmekö tulevalla viikolla jo lunta??
”KIEMURAINEN ETANALLA OMA KOTI ON.
SELÄSSÄ TUO KULKEE, OH-HOH ONPAS VERRATON!
TUNTOSARVET ETANAN NE NÄYTTÄÄ MEILLE POUTAA,
KIIRETTÄ EI LAINKAAN OO,
SIIS HYMYILLÄKIN JOUTAA!”
(laulupiirtäen)
Elollinen vai eloton -ei niin helppoa.
Tomelia-muori oli kerännyt eläinystävämme takkatulen ääreen lämmittelemään. Hän kertoi lapsille, että eläimet olivat esittäneet hänelle toiveen: Olisiko mahdollista, että lapset tekisivät heille kodit? Toisen sellaisen, josta löytyisi ruokaa jokaisen makuun, ja toisen sellaisen, jonne voisi mennä viettämään aikaa ja vaikka huvitella?
Hmmm...
Pohdimme lasten kanssa elotonta ja elollista...Elollinen hengittää, syö tai juo ja kasvaa. Aasinsillan kautta päädyimme tekemään herkuttelukodit elollisista asioista, ja huvittelukodit elottomista asioista.
Elollisen ja elottoman lajittelu kuvista oli eskareista ”helppoo kuin heinänteko”.
Mutta löytyihän sieltä heinäkasasta pähkinäkin purtavaksi: nimittäin TULI.
Muutama poika oli sitä mieltä, että tuli on elollinen, KOSKA:
”Tuli tarttee happea että se kasvaa.
Hapesta se saa ruokaa ja kasvaa silleen.
Tuli saa puusta ruokaa.
Kun siihen puhaltaa, se kasvaa vähän, kun toisen kerran se vähän sammuu.
Tuli vaan levenee ja kasvaa.
Tuli muuttuu mustaksi, muuttuu vanhaksi, se pitää taukoa ja jatkaa taas.
Tuli repii paperista pieniä paloja, se ritisee
Jos siinä on rakonen kiepissä, ja kepin päälle laittaa jotain kosteeta ja heittää kepin tuleen, se muuttuu tosi kuumaksi.
Kun siinä on valkosta puuta, se on syöny sen puun kokonaan.
Se sininen on sellainen värjäysaine, kun siihen tulee tulta, se näyttää niin kuin ois maailman kuuminta.”
Perustelut oli niin hyviä, että kumoamiseen tarvittais’ vähintään palomiehen kommentit...
Hmmm...
Pohdimme lasten kanssa elotonta ja elollista...Elollinen hengittää, syö tai juo ja kasvaa. Aasinsillan kautta päädyimme tekemään herkuttelukodit elollisista asioista, ja huvittelukodit elottomista asioista.
Elollisen ja elottoman lajittelu kuvista oli eskareista ”helppoo kuin heinänteko”.
Mutta löytyihän sieltä heinäkasasta pähkinäkin purtavaksi: nimittäin TULI.
Muutama poika oli sitä mieltä, että tuli on elollinen, KOSKA:
”Tuli tarttee happea että se kasvaa.
Hapesta se saa ruokaa ja kasvaa silleen.
Tuli saa puusta ruokaa.
Kun siihen puhaltaa, se kasvaa vähän, kun toisen kerran se vähän sammuu.
Tuli vaan levenee ja kasvaa.
Tuli muuttuu mustaksi, muuttuu vanhaksi, se pitää taukoa ja jatkaa taas.
Tuli repii paperista pieniä paloja, se ritisee
Jos siinä on rakonen kiepissä, ja kepin päälle laittaa jotain kosteeta ja heittää kepin tuleen, se muuttuu tosi kuumaksi.
Kun siinä on valkosta puuta, se on syöny sen puun kokonaan.
Se sininen on sellainen värjäysaine, kun siihen tulee tulta, se näyttää niin kuin ois maailman kuuminta.”
Perustelut oli niin hyviä, että kumoamiseen tarvittais’ vähintään palomiehen kommentit...
Eläimiä ja tunteita
Päiväkodin pihalta löytyy tosi ilmeikkäitä vaahteran lehtiä. Eskarilaiset osaavat kertoa että tervatäplätauti on ne koristellut. Tiistaina etsimme lehdistä kasvoja ja tunteita: löytyi paljon totisia, mutta myös ärtyneitä, vihaisia, vekkulimaisia.
Ja äkkiä ison kiven takaa löytyi KOIRANPENTU!
Vieläpä tuttu sellainen, Ukko Jörrikän lemmikki.
Sitähän täytyi käydä hoitamaan; vuode, ruokaa, eläinlääkäri ja madotus....
Tomelia auttoi hoivaamisessa, ja tietysti Tauno.
Kohta jokainen on saanut valmiiksi myös pienen eläinystävänsä, joka syntyy lampaanvillasta, neulahuovuttamalla. Ne näyttävät ystävystyvän toisiinsa helposti.
Etana-laulun ja vesivärimaalauksen tahtiin lopettelimme viikkomme.
Ja äkkiä ison kiven takaa löytyi KOIRANPENTU!
Vieläpä tuttu sellainen, Ukko Jörrikän lemmikki.
Sitähän täytyi käydä hoitamaan; vuode, ruokaa, eläinlääkäri ja madotus....
Tomelia auttoi hoivaamisessa, ja tietysti Tauno.
Kohta jokainen on saanut valmiiksi myös pienen eläinystävänsä, joka syntyy lampaanvillasta, neulahuovuttamalla. Ne näyttävät ystävystyvän toisiinsa helposti.
Etana-laulun ja vesivärimaalauksen tahtiin lopettelimme viikkomme.
Eläintensuojeluviikon hengessä
Aloitimme viikon selailemalla jokaisen eskarilaisen omaa ”eläinten viikon opasta”. Siinä kerrottiin eläinten tunteista ja hoivan tarpeesta. Viikon teemana on erityisesti kissa ja kissan ja ihmisen suhde.
Kun aikuinen luki oppaasta lauseen ”...sillä me ihmisetkin olemme eläimiä...”, ei hänen tarvinnutkaan enää hirveästi puhua, sillä lapset innostuivat puhumaan ELÄMÄN SYNNYSTÄ.
Tähän tapaan:
Maapallo synty siitä kun tuli tosi iso järistys avaruudessa.
Kaikist’ ensimmäisenä oli hait.
Minust’ se räjähdys levitti siittiöit’.
Ensin tuli meri, sinne tuli jotain toooosi pienii siittiöit’. Kun meren alla on hiekkaa, niist’ tuli saarii, sen vieress’ oli maa. Merestä tuli maata maan pinnalle.
Sellaiset kalat, joilla on jalat, ne näyttää merimakkaroilt’, niillä on hyvä hajuaisti ja neljä jalkaa. Ne pystyy haistaa ihan rotkon yli.
Kun ne tuli sieltä merestä pois, tosi pohjalta, niistä alko kasvaa dinosauruksia. Joistai myös tuli apinoita ja niistä kehitty ihmisiä.
Niistä tuli eniten mammutteja.
....ja oliko merenneito?...
...mikä oli se apina, joka oli karvaisempi...?
Megalogon on maailman isoin eläin, tuolta punaiselta mökiltä tähän asti. Maailman isoin kala (kuollut sukupuuttoon) pystyy syyä normihain.
Merenvartijat oli valaita.
Mä tiedän miksi vesi ei sula hiekkaan. Koska hiekan alla on kallioo.
Mulla on sellainen mielipide että jos ne eläimet ois’ kasvanu hiekast’?
Kun tuli se meteriootti, niin se törmäs ja tuli sininen säde joka rakensi siittiöitä(niitä ei nähny). Niistä tuli jotain sotatankkivalaita, jotka vartioi merta. Niillä oli samanlaiset torahampaat kuin Ice Age- tiikerillä.
Ekana oli kuningas, joka asui keskellä viidakkoo temppelissä, sillä oli musta tukka, sillä oli haamupalvelijoita (kilttejä). Se tahtoi tehdä maasta isomman. Ensin se teki puut. Sitten se teki pilvet, alkoi sataa vettä, ja siitä syntyi meri. Ja sillä oli aarrekammio. Kerran se pudotti taikajuoman, siitä syntyi eliöt, pieniä siittiöitä. Se oli voimakas juoma, yhdessä päivässä siittiöit kasvoi eläimiksi.
Ja maitovalaat oli palvelijoitaan, silloin ne oli vielä villejä.
Mitäpä tähän lisäämään...vähän juteltiin vielä katsomuskasvatuksen hengessä erilaisista ajatuksista maailman synnyn suhteen.
Kun aikuinen luki oppaasta lauseen ”...sillä me ihmisetkin olemme eläimiä...”, ei hänen tarvinnutkaan enää hirveästi puhua, sillä lapset innostuivat puhumaan ELÄMÄN SYNNYSTÄ.
Tähän tapaan:
Maapallo synty siitä kun tuli tosi iso järistys avaruudessa.
Kaikist’ ensimmäisenä oli hait.
Minust’ se räjähdys levitti siittiöit’.
Ensin tuli meri, sinne tuli jotain toooosi pienii siittiöit’. Kun meren alla on hiekkaa, niist’ tuli saarii, sen vieress’ oli maa. Merestä tuli maata maan pinnalle.
Sellaiset kalat, joilla on jalat, ne näyttää merimakkaroilt’, niillä on hyvä hajuaisti ja neljä jalkaa. Ne pystyy haistaa ihan rotkon yli.
Kun ne tuli sieltä merestä pois, tosi pohjalta, niistä alko kasvaa dinosauruksia. Joistai myös tuli apinoita ja niistä kehitty ihmisiä.
Niistä tuli eniten mammutteja.
....ja oliko merenneito?...
...mikä oli se apina, joka oli karvaisempi...?
Megalogon on maailman isoin eläin, tuolta punaiselta mökiltä tähän asti. Maailman isoin kala (kuollut sukupuuttoon) pystyy syyä normihain.
Merenvartijat oli valaita.
Mä tiedän miksi vesi ei sula hiekkaan. Koska hiekan alla on kallioo.
Mulla on sellainen mielipide että jos ne eläimet ois’ kasvanu hiekast’?
Kun tuli se meteriootti, niin se törmäs ja tuli sininen säde joka rakensi siittiöitä(niitä ei nähny). Niistä tuli jotain sotatankkivalaita, jotka vartioi merta. Niillä oli samanlaiset torahampaat kuin Ice Age- tiikerillä.
Ekana oli kuningas, joka asui keskellä viidakkoo temppelissä, sillä oli musta tukka, sillä oli haamupalvelijoita (kilttejä). Se tahtoi tehdä maasta isomman. Ensin se teki puut. Sitten se teki pilvet, alkoi sataa vettä, ja siitä syntyi meri. Ja sillä oli aarrekammio. Kerran se pudotti taikajuoman, siitä syntyi eliöt, pieniä siittiöitä. Se oli voimakas juoma, yhdessä päivässä siittiöit kasvoi eläimiksi.
Ja maitovalaat oli palvelijoitaan, silloin ne oli vielä villejä.
Mitäpä tähän lisäämään...vähän juteltiin vielä katsomuskasvatuksen hengessä erilaisista ajatuksista maailman synnyn suhteen.
N-kirjain: Noita Näärännäppy ja laulusoppa
Tauno Tassunen ja Kullervo kuulivat sienimetsällä ollessaan noidan narinaa ja nurinaa. Metsästä löytyi salaperäinen noitapiiri, sienistä kyhätty.
Noita Näärännäpyn laulusoppa ei meinannut onnistua, koska ainekset olivat perin teräviä; nauhoja, neuloja, nappeja ja nokkosia. Onneksi haltijaukko Niilo Naavaparta saapui apuun, ja pian soppakattilassa kiehuivat pehmeämmät ainekset; nenäliinoja, napanöyhdästä, naavaa ja nallenkarvaa.
Lopuksi Niilo vielä puhdisti noidan savupiipun, ja siitä saimmekin N- kirjaimeen oivan muistisäännöt (katolle nuohouspuuhiin, välillä liukuen laulusopalle ja taas ylös katolle).
Mistä löytyikään tällä kertaa kultainen kirjain?
Noita Näärännäpyn laulusoppa ei meinannut onnistua, koska ainekset olivat perin teräviä; nauhoja, neuloja, nappeja ja nokkosia. Onneksi haltijaukko Niilo Naavaparta saapui apuun, ja pian soppakattilassa kiehuivat pehmeämmät ainekset; nenäliinoja, napanöyhdästä, naavaa ja nallenkarvaa.
Lopuksi Niilo vielä puhdisti noidan savupiipun, ja siitä saimmekin N- kirjaimeen oivan muistisäännöt (katolle nuohouspuuhiin, välillä liukuen laulusopalle ja taas ylös katolle).
Mistä löytyikään tällä kertaa kultainen kirjain?
Ruskan aikaa
Luontotupapäivänä Merikotkat askartelivat puutikuista Puuhiset, ja myöhemmin lähdimme rakentamaan Puuhisille kotipuut. Valitsimme vaahteran, koivun, pihlajan ja tammen. Omaan kotipuuhun sommiteltiin Puuhisen oma pesä, materiaalit sai etsiä ympäristöstä. Ai niin, ja arkkitehtien piti valita pesän muoto näistä kolmesta: ympyrä, neliö tai kolmio.
Samalla reissulla pojat löysivät kuolleen Madon, jolle he järjestivät kauniin haudan.
Kauniille haudalle luovutettiin kukkien lisäksi myös ”kristalleja”, joiden keräämisestä muodostui päivän kohokohta: kourakaupalla kristalleja!
Viikon salasanaksi paljastui ajankohtainen RUSKA.
Samalla reissulla pojat löysivät kuolleen Madon, jolle he järjestivät kauniin haudan.
Kauniille haudalle luovutettiin kukkien lisäksi myös ”kristalleja”, joiden keräämisestä muodostui päivän kohokohta: kourakaupalla kristalleja!
Viikon salasanaksi paljastui ajankohtainen RUSKA.
S-kirjain: ” Setä sammakon pulma”
Setä sammakko joutui tekemään todella suuren työn selvittäessään onko hän noiduttu sammakkoprinssi. Sillä tosiasiahan on, ettei joka mutkan takaa löydy prinsessaa, joka olisi valmis vaihtamaan suudelman. Ja pulma ratkesi yllättävällä tavalla...
S-kirjainta oli kiva harjoitella alkuäänteen avulla, sillä sen sihinän jokainen helposti kuuli! Yllättäen joku huomasi, että Uinun avaruuskapselissa roikkui tällä kertaa kultainen S- kirjain. Kuka sen oli tällä kertaa tuonut? Päädyttiin siihen, että noita Siiri Sahrami (se joka törmäsi Kullervo Kaalinperään) oli varmaan tehnyt lentoharjoituksiaan meidän huoneessa. Matkittiin lentoreittiä tunnelista toiseen, ja se johtikin ajatukset punnerrusharjoituksiin...
S-kirjainta oli kiva harjoitella alkuäänteen avulla, sillä sen sihinän jokainen helposti kuuli! Yllättäen joku huomasi, että Uinun avaruuskapselissa roikkui tällä kertaa kultainen S- kirjain. Kuka sen oli tällä kertaa tuonut? Päädyttiin siihen, että noita Siiri Sahrami (se joka törmäsi Kullervo Kaalinperään) oli varmaan tehnyt lentoharjoituksiaan meidän huoneessa. Matkittiin lentoreittiä tunnelista toiseen, ja se johtikin ajatukset punnerrusharjoituksiin...
Vaikkapa metsämatikkaa...
Laavulle saavuttuamme parit saivat tehtävän, ja materiaaliahan löytyi! Nimettiin kaarnaa,keppiä ja monta muuta, mutta kumpi ompi kuusen käpy, kumpi männyn? Kas siinäpä päänvaivaa.
Siksipä etsimme vielä 12 männynkäpyäja lajittelimme ne 4 hengen perheisiin.
Ihmettelyä herätti parissa pojassa lahonneen oksat; aluksi pojat hakkasivat niillä kiveä voimainsa tunnossa, sitten alkoi epäilyttää:” Mikä näitä oksia vaivaa?” Ystävämme lahottajasienet.
Kotimatkalla ojan pientareelta löytyi vielä hehkeitä kukkasia, tuoksuivatkin.Laskimme että kimpusta löytyi kolme eri lajin violettia/liilaa kukkaa, ja kaksi keltaista eri lajin kukkaa. Tomelia muori niin ihastui tuoksuun. Saisimmekohan houkuteltua Tomelian metsäretkelle, pojat arvelivat että hän pelkää hiirihaukkaa?
Ai niin, lisää varottavaa: punaiset myrkylliset oravanmarjat! Ja tarkkasilmäinen eskarilainen bongasi vielä lähtiessä hirvenjäkälän (eikö muistutakin hirvensarvia?).
Siksipä etsimme vielä 12 männynkäpyäja lajittelimme ne 4 hengen perheisiin.
Ihmettelyä herätti parissa pojassa lahonneen oksat; aluksi pojat hakkasivat niillä kiveä voimainsa tunnossa, sitten alkoi epäilyttää:” Mikä näitä oksia vaivaa?” Ystävämme lahottajasienet.
Kotimatkalla ojan pientareelta löytyi vielä hehkeitä kukkasia, tuoksuivatkin.Laskimme että kimpusta löytyi kolme eri lajin violettia/liilaa kukkaa, ja kaksi keltaista eri lajin kukkaa. Tomelia muori niin ihastui tuoksuun. Saisimmekohan houkuteltua Tomelian metsäretkelle, pojat arvelivat että hän pelkää hiirihaukkaa?
Ai niin, lisää varottavaa: punaiset myrkylliset oravanmarjat! Ja tarkkasilmäinen eskarilainen bongasi vielä lähtiessä hirvenjäkälän (eikö muistutakin hirvensarvia?).
Merikotkien uusi metsäretkipäivä on maanantai.
Aurinko todellakin helli meitä kun suunnistimme Erinomaisenpolun päässä olevalle laavulle. Olemme käyneet siellä nyt pari kertaa, ja eskarilaisista on kuulema mukavaa vaihtaa välillä paikkaa. Toinen syksyn retkikohteemme on ollut Kissamäenpolun päässä oleva metsäaukio. Tämä kuva on viime viikolta, jolloin oli sateisempaa, mutta metsästä löytyi silloin suppiksia ja muitakin sieniä tutkittavaksi asti.
””Sienistä asiaa”
Viime viikon sieniretkellä keräsimme sienitauluun erilaisia sieniä ja tutkailimme niitä. Sienen alta löytyi helttaa(aivan kuin kirjan sivut!) ja pillit(aika tiiviin näköistä). Veitsi oli oiva tutkimusväline.
Minkä värisiä sieniä kannattaa varoa? Pääsääntöisesti valkoisia ja violetin liiloja, ja tietenkin punaista kärpässieniä!
Minkä värisiä sieniä kannattaa varoa? Pääsääntöisesti valkoisia ja violetin liiloja, ja tietenkin punaista kärpässieniä!
