Tomelian luokse saapuu hänen vanha koulukaverinsa, Seija " lammas" Leppänen. Seija on kutonut Tomelialle kauniin hiuspannan ja kaulaliinan, hänellä on nimittäin nykyisin oma kutomo. Matkallaan Tomelian luokse Seija on törmännyt harhailevaan viluiseen satulintuun, ja lahjoittanut linnulle villamyssyn. Lapset oitis muistavat, että hehän ovat nähneet linnun satulammella!
Dedefilus huhuilee ystävyksille, taas on hänellä tuomisia kuusta: hohtavia pieniä omenoita. Siinä ihmettelyn ja jutustelun lomassa paikalle liihottelee myssypäinen satulintu, joka asettuu ikkunan luona olevaan puuhun. Mitä ihmettä, siinä siis on puu! Mutta kovin himmeä ja iloton. Sitten huomaamme, että puussa värjöttelee pienen pieni dryadi, joka on niin nuori ja vielä osaamaton, ettei tiedä kuinka hoitaisi puuta. Satulinnusta ajatukset johtavat satuihin....niillähän lintu piristyyy...ja pitäisi puunkin piristyä. Ja satuomenoilla!
Päätämme lukea joka aamu sadun, ja keskustella sadusta yhdessä. Sen jälkeen saamme puuhun aina yhden omenan. Kokeilimme, ja se toimii! Puuhun syttyi valot!