Joulukuu eteni, ja Ukko Jörrikän tavoittaminen alkoi tuntua ylivoimaiselta tehtävältä. Tähdenlennon keiju kertoi lopulta musertavan uutisen: lapissa oli satanut niin paljon lunta, että kaikki Ukko Jörrikän jäljet olivat hautautuneet lumeen. Siitä suunnitelmasta oli luovuttava.
Majesteetti alkoi käyttäytyä oudosti. Sen hattuun syttyivät valot. Tutkimme aikakelloa; kuinka asiat voisivat muuttua toiseksi ja saisimme vietyä pikkunallet Ukon luo? Leo sen keksi: "Laitetaan viisari jälleen ykköseen!" Eli palataan ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun Ukko ja matkalaukku olivat porstuassa.
Tuumasta toimeen. Viisari ykköseen...... Majesteetin sisällä aktivoitui välkkyvä valo, se pyysi viestinkirjoittajalta:" A-SE-TA UU-SI KOH-DE". Eli siis porstua. Voi ihmettä, Majesteetti asettautui matkalaukkuun, pyysi kiinnittämään turvavyöt ( tytöt kiinnittivät) ja matkalaukku nousi ilmaan. Tähdenlennon keiju istui matkalaukun päällä, sillä hänellä oli valta toteuttaa toiveemme, yhdessä Majesteetin kanssa.
Entäpä Tomelia? Hän, Seija ja Dedefilus palasivat myös ajassa joulukuun alkuun, koristelivat kuusen ja unohtivat Eemelin ja Emilian. Hieman heitä ihmetytti, mistä olivat ilmestyneet hämähäkinseitistä kudottu kaulaliina ja lämmin peitto?
Mutta jouluna voi tapahtua kaikenlaista jännää.....Eilen alkoi kuulua kulkusten kilinää, ja Tomelian tuvalle lennähti Petteri Punakuono ja joulupukin reki! Mukanaan Eemeli ja Emlia. He olivat kuin olivatkin päässeet Ukko Jörrikän kanssa Korvatunturille ( siellä sisar asui), ja nyt he päättivät hakea Tomelian ystävineen sinne joulunviettoon. Mikä loistava idea! Ensin tosin kukaan ei muistanut Eemeliä ja Emiliaa, mutta Dedefiluksen muistitaian jälkeen kaikki palautui mieleen.
Lapset saivat pienet joulumuistiaiset, ja tällä kertaa välkkyvä reki kohosi ilmaan. Hei hei, nähdään ensi vuonna!
Ja jos Paloma luet tämän, niin oikein mukavaa joulunaikaa sinullekin, meiltä kaikilta!