Kuinkahan hyvin joki kohtelee kaarnalaivoja? Kastuukohan laiva niin kuin vesimittarin jalat? Sitähän piti lähteä kokeilemaan.
Käytimme vuolemiseen perunankuorimisveitseä, ei sentään porkkanalla onnistunut, vaikka kuvissa siltä näyttää. Ruuvimeisselillä sai hyvin kaiverrettua reiän mastolle, ja puunlehti purjeeksi!
Kokosimme valmiit kaarnalaivat kivelle jäähyväisiä varten, ja toivotimme niille hyvää matkaa, kun ne suuntaavat kohti suurta vettä, merta. Eräs kaino toivomus kuului, että ne " kohtais Haapasaaren". Kuuntelimme Peppilotta Sikuriinan Jäähyväislaulua (on laiva valmiina lähtöön), ja saipa se aikaan ikävän kyyneleitäkin...
Mutta itku iloksi vaihtui, kun kaarnalaivat laskettiin veteen! Kirjaimellisesti nutusta kiinni pitäen. Osa laivoista yritti itsepintaisesti palata rantaan, osa kellistyi maston pituuden tai lehden painon takia ( niitä noukittiin telakalle) jaosa lähti suosiolla virran vietäväksi. Mantu rohkaisi niitä lempeästi kepillä ohjaten. Vauhti kiihtyi kivien kohdalla, ja karikkojakin tuli vastaan. Nähtiinpä jopa, kun purjeena toimiva lehti kiepsahti ympäri ja ohjasi venettä kivien välistä.
Lisäksi väritimme vahavärillä hangaten kuvaa puun kuoresta( tai takista tai ihosta), lähes kaikilla taisi valikoitua puuksi joko mänty tai kuusi. Liimasimme kuvat luontovihkoon.
Eväiden jälkeen menimme yleisön pyynnöstä pellolle hippasille. Eskarit ohjasivat itse toisiaan monenmoisen hipan sääntöihin. Pellon yllä näimme muuttomatkalle lähteneitä lintuja, sulkakin löytyi. Ja tunnistimme että pellossa on kasvanut vehnää. Polun varrella kukki vielä rehevänä palsami, ja juttelimme miksi sitä kutsutaan vieraslajiksi.