Peruskallion päällä ei paikoitellen ole lainkaan maaperää. Kasveille se on haastava kasvuympäristö.

Kallioperä on kiinteä ja yhtenäinen

Maan kuorikerros on pääosin kiinteätä kalliota, jota kutsutaan kallioperäksi. Kun kallio rapautuu, siitä murenee eri kokoisia kiviä. Irtonaisten kivien kerrosta kallioperän päällä kutsutaan maaperäksi. Joillain alueilla maaperä on useita kymmeniä metrejä paksu. Jos kallioperä on paljaana, ei sen päällä ole lainkaan maaperää.

Erilaisia mineraaleja.LÄHDE: Ville Koistinen (CC-BY-SA 3.0)

Kivilajit

Kivilajit koostuvat yhdestä tai useammasta mineraalista. Esimerkiksi Suomen kansalliskivilajin graniitin mineraalit ovat kiille, maasälpä ja kvartsi. Kivilajit luokitellaan syntytapansa perusteella magmakivilajeihin, kerrostuneisiin kivilajeihin ja muuttuneisiin kivilajeihin.

Magmakivilajit syntyvät, kun kuuma ja sula kviaines jähmettyy jäähtyessään. Tulivuorenpurkauksissa se tapahtuu nopeasti ja syntyy varsin heikkoja kiviä, kuten basaltti. Syvällä maankuoren sisällä jähmettyminen on hidasta ja syntyy vahvoja kivilajeja, kuten graniitti. 

Kerrostuneet kivilajit syntyvät, kun eroosiovoimat kasaavat irtainta ainesta paksuiksi kerroksiksi. Esimerkiksi hiekka kasautuu paksuksi kerroksiksi. Tällöin syvälle hautautuneet irtonaiset hiekanmurut joutuvat kovaan paineeseen ja tarttuvat kiinni toisiinsa vuosituhansien kuluessa. Tätä kutsutaan iskostumiseksi. Kerrostuneita kivilajeja ovat esimerkiksi hiekkakivi, kalkkikivi ja savikivi. 

Muuttuneet kivilajit syntyvät vuorenpoimutuksessa, jonka valtava paine muovaa ja kuumentaa kiviainesta. Tällöin alkuperäisen kiven rakenne muuttuu. Kaikenlaiset kivilajit voivat joutua tähän prosessiin. Gneissit ovat muuttuneita kivilajeja.

^{Klikkaamalla symboleja saat tietoa kivilajien synnystä (tähdet) ja sisäsyntyisten tapahtumien aikaansaamista muodoista (keltaiset).}