3. Lauhkealla ja lämpimällä vyöhykkeellä on monipuolista maataloutta
Lauhkean vyöhykkeen valtiot ovat varakkaita ja maatalous on pitkälle koneistunutta. Suuret koneet kyntävät, äestävät, kylvävät ja puivat peltoja. Eläinten hoitoonkin on kehitetty automatiikkaa. Tilakoko on yleensä suuri ja tuotteista valtaosa myydään eteenpäin.
Tehomaatalous tuottaa sekä viljaa että lihaa
Lypsylehmiä laiduntamassa Itävallassa.LÄHDE: Pixabay (PD)
Lauhkean lämpövyöhykkeen kasvillisuustyyppejä ovat havumetsä, lehtimetsä ja arokasvillisuus. Näillä alueilla harjoitetaan usein tehomaataloutta. Tehomaataloudessa käytetään paljon koneita ja lannoitteita ja pieneltä pinta-alalta saadaan suuri tuotto. Kasvilajikkeet ja eläinrodut ovat pitkälle jalostettuja. Työvoimaa tarvitaan melko vähän. Usein Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikan koillisosissa maatilat erikoistuvat tiettyihin tuotantosuuntiin, eli toiset tilat tuottavat esimerkiksi lämmitetyissä kasvihuoneissa kasvatettuja tomaatteja ja toiset taas kasvattavat viljaa laajoilla peltoalueilla. Suomessa kasvatetuimpia viljoja ovat ohra, kaura, vehnä sekä ruis. Iso osa viljasta päätyy rehuksi nauta-, sika- ja kanatiloille, jotka nekin ovat erikoistuneet. Esimerkiksi nautoja kasvatetaan joko lihaksi tai maidontuotantoa varten.
Aroalueiden maatalous
Lauhkean vyöhykkeen mantereisissa osissa on arokasvillisuutta. Siellä viljellään vehnää ja maissia. Arojen hedelmällinen mustamulta tuottaa runsaita satoja. Sisämaahan päin siirryttäessä sateet vähenevät. Kuivilla aroilla keskellä mantereita viljely vaihtuu karjankasvatukseen. Esimerkiksi USA:n keskilännen preerioilla ja Etelä-Amerikan pampalla laiduntavat valtavat nautalaumat. Kastelun avulla kuivilla aroilla voidaan viljellä muun muassa kuitukasveja kuten puuvillaa. Keski-Aasian Uzbekistan on merkittävä puuvillan tuottaja.
Vehnäpelto preerialla. Kansas U.S.A.LÄHDE: Flickr (James Watkins CC BY-SA 2.0)Lämpimällä vyöhykkeellä on usein kuivaa
Kasteluviljelmiä USA:n arolla. Jokaisen ympyrän keskellä on pohjavesipumppu, josta lähtee pitkä, pyörillä kulkeva kasteluvarsi.LÄHDE: USGS/NASA (PD)
Lämpimällä vyöhykkeellä esimerkiksi Etelä-Euroopassa on usein kuivaa. Kasvillisuus on nahkealehtistä kasvillisuutta. Näillä alueilla ei sada kesällä, vaan sateet tulevat talvella. Siellä viljellään muun muassa vehnää ja viiniä. Sitrushedelmiä kasvatetaan paljon ja talvisateiden ilmastossa viihtyvät myös oliivi- ja korkkipuu.
Kuivilla alueilla keinokastelu on yleistä. Kasteltaviin viljelmiin johdetaan vettä joista tai pumpataan pohjavedestä. Kasvatettavat eläimet sen sijaan pystyvät siirtymään juomapaikoille. Siksi kuivilla alueilla karjanhoito voi kannattaa, vaikka viljely ei onnistuisikaan.
Arot
Karjanhoitoa Yhdysvaltojen keskilännen arollaLÄHDE: Pixabay (PD)
Aro on kasvillisuusvyöhyke, jossa puita kasvaa vain vähän. Aroja tavataan keskellä mantereita, jonne sateet mereltä eivät yllä. Esimerkkejä aroista ovat Pohjois-Amerikan keskilännen preeria, Etelä-Amerikan pampa ja Euraasian arot, jotka ulottuvat Unkarista aina Mongoliaan saakka.
Aroilla kuivuus rajoittaa monivuotisten kasvien kasvua. Arolla viihtyvät erilaiset heinät ja sipulikasvit. Eläimistä tyypillisimpiä ovat pienet jyrsijät. Talvet ovat usein ankaria, mutta lumipeitteen sulaminen keväällä tuo kasveille kaivattua kosteutta. Arojen hedelmällinen mustamulta sisältää runsaasti ravinteita.
Lehtimetsävyöhyke
Lehtimetsävyöhykkeellä puut pudottavat lehtensä syksyisin.LÄHDE: Pixabay (PD)Lehtimetsiä kasvaa lauhkean vyöhykkeen eteläosissa. Suomessa lehtimetsävyöhykettä on maan lounais- ja eteläosissa. Tyypillisiä kasveja ovat jalot lehtipuut, kuten tammi, vaahtera, jalava ja pyökki. Lehtipuut varjostavat metsän pohjaa, minkä vuoksi aluskasvillisuutta on melko vähän. Puut tiputtavat lehtensä talveksi ja niiden sisältämät ravinteet tekevät maan pintaosista hyvin hedelmällistä ruskomaannosta. Siksi suurin osa lehtimetsistä onkin raivattu pelloiksi, esimerkiksi Suomessa, Keski-Euroopassa, Itä-Kiinassa ja Pohjois-Amerikan koillisosissa.
Nahkealehtinen kasvillisuus
Lämpimällä vyöhykkeellä mantereiden länsirannikoilla sataa vähän. Vähäisetkin sateet tulevat talvella. Tämä on kasvien kannalta ongelmallista, koska lämpö ja kosteus osuvat eri vuodenaikoihin. Lämpimän vyöhykkeen länsirannikoilla noin 30–35° leveyspiireillä sijaitsevatkin talvisateiden alueet, joilla kasvaa nahkealehtistä kasvillisuutta. Nahkealehtisen kasvillisuuden alueita on Välimeren ympärillä, Kaliforniassa, Chilen keskiosissa, Etelä-Afrikassa ja Australian lounaisosissa.
Lehtien nahkea pinta estää kasveja haihduttamasta liikaa. Tyypillisiä puita Välimerellä ovat muun muassa pinjat, sypressit, korkki- ja oliivipuut. Puiden lisäksi esiintyy piikkipensaikkoa.
Välimeren kulttuurimaisemaa sypresseineen ja oliivipuineen.LÄHDE: Pixabay (PD)
Havumetsävyöhyke
Suojärvi SiilinjärvelläLÄHDE: FLICKR (Janne, CC BY-SA 2.0)Pohjoinen havumetsävyöhyke eli taiga kattaa Euraasian ja Pohjois-Amerikan mantereen pohjoisosia. Havumetsäkasvillisuutta on lauhkean lämpövyöhykkeen pohjoisosissa. Maatalouden harjoittamista hankaloittavat kylmä ilmasto ja vähäravinteinen podsolimaannos. Metsätalous onkin esimerkiksi Suomessa ja Kanadassa merkittävä maankäyttömuoto. Havumetsävyöhykkeellä kasvaa havupuiden, kuten kuusen ja männyn lisäksi lehtipuita, esimerkiksi koivuja, leppiä ja haapoja. Rehevämmillä alueilla kasvaa pensaita, karummilla taas kenttäkerroksessa on paljon varpuja, kuten puolukkaa, mustikkaa ja kanervaa. Maanpinnalla kasvaa sammalia ja jäkäliä.
Havumetsävyöhykkeellä sataa kohtuullisen paljon, mutta viileän ilmaston vuoksi kaikki vesi ei haihdu. Maaperään jää vettä ja siksi suot ovat yleisiä.
Korkeapaine kääntöpiirillä vähentää sadetta ja kasvillisuus on sopeutunut kuivuuteen.